Kommentit sosiaali- ja terveysministeriön kuulemistilaisuuteen luonnoksesta hallituksen esitykseksi lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvistä selvityksistä maksettavasta korvauksesta. (STM 061:00/2008)

1. Lastensuojelun Keskusliitto pitää oikeana pyrkimystä  yhdenmukaistaa seksuaalisen hyväksikäytön tutkimukset ja taata niiden korkea taso. Keskusliitto katsoo myös, että rahoitusvastuun tulee siirtyä valtiolle, niin ettei epäily lapseen kohdistuneesta rikoksesta jää selvittämättä sen vuoksi, että asuinkunnan talous on tiukalla.
   
   
2. Lasten seksuaalisen hyväksikäytön tutkimus ei ole sairauden hoitoa tai diagnosointia, vaan epäillyn tai väitetyn tapahtuman todenperäisyyden tutkimusta. Psykologiset kysymykset lapsen luotettavan haastattelun tekemiseksi vaativat keskeisesti havaintopsykologiaan, kehityspsykologiaan, suggestioalttiuteen ja muihin lapsen normaaleihin psykologisiin reaktioihin liittyvää asiantuntemusta.
   
   Toinen keskeinen hallittava alue ovat hypoteesien rakentaminen ja testaaminen sekä haastattelutekniikat.  Kun tutkimusten tärkein päämäärä on rikoksen selvittäminen, on johdonmukaista ajatella, että tutkimuksen perusasetelman määrää tämä.  Toisin sanoen tutkimusten tehtävänjako ja organisaatio tulee rakentaa tukemaan rikostutkintaa, josta tässä on kyse. Nykyisellään esitys ei riittävän selvästi eriytä rikostutkinnallista johtoa ja vastuusta lapsen hoidosta ja hoidontarpeen arvioinnista.
   
   Tästä syystä on rikostutkinnallisen johdon selkeästi oltava poliisin johtamaa.  Näinhän säädetään myös esitukintalaissa.  Lapsen haastattelujen tulee olla poliisin palveluksessa olevien tai  lasten haastatteluihin erikoistuneiden oikeuspsykologien tehtävä.
   
   
3. Luonnoksessa esitetty johtamisvastuun säätäminen lastenpsykiatrille tulee koskea lapsen vammojen ja psyykkisen tilan arviointia. Lapsen vammojen ja mahdollisten sairauksien hoidosta päättäminen jäisi luonnollisesti lääketieteen ja lastenpsykiatrian asiantuntijoiden vastuulle.

Organisaatiouudistus  - Haastattelut poliisin alaisuuteen

Organisaatiouudistus, joka esitykseen tosiasiassa sisältyy, tulee harkita uudelleen arvioiden mahdollisuutta erottaa lapsen oikeuspsykologinen haastattelu lapsen lääketieteellisistä tutkimuksista siten, että haastattelun tekevä poliisi tai pienten lasten kohdalla psykologi, olisi viitetaustaltaan oikeuspsykologiaan erikoistunut henkilö, jonka työnantaja on sisäministeriö tai luotettava asiantuntijataho,  jolta poliisi ostaa tarvittavat palvelut. Tällainen järjestely takaisi tutkimuksille rikostutkinnallisen viitekehyksen.

Lapsen lääketieteelliset tutkimuksen jäävät tietenkin sairaalan tehtäväksi virka-apupyyntöjen mukaan kuten luonnoksessa esitetäänkin. 

Lapsen oikeuspsykologinen haastattelu ja kokemuksen kerääntyminen voidaan toteuttaa valtakunnallisessa poliisiorganisaatiossa keskitetysti  ja tehokkaasti.  Lapsen haastattelu rikoksen selvittämistä varten edellyttää huolellista valmistautumista ja mahdollisten vaihtoehtoisten hypoteesien testaamista muun rikostutkinnan lisäksi  myös lapsen haastatteluilla. Rikostutkintaa muutenkin tekevällä poliisilla on mahdollisuus selvittää haastattelujen hypoteesien luomista varten tarvittava aineellinen taustatieto, kuten oletetun rikoksentekopaikan piirteet, mahdolliset epäillyt, rikosajankohta, alibit jne. Sairaalalla ja terveydenhuoltohenkilökunnalla ei ole tähän koulutusta, edellytyksiä eikä laillisia valtuuksia.  Tästä syystä sairaaloissa tehdyt lasten haastattelut jäävät usein luonteeltaan epämääräisiksi, esimerkiksi oletettujen tapahtumien aika ja paikka eivät täsmenny.  Tällaisten haastattelujen todistusvoima kärsii ja toisaalta epämääräisten ja jäsentymättömien, aikaan ja paikkaan sijoittumattomien väitteiden osoittaminen vääriksi on yhtä lailla mahdotonta ja aiheuttaa kaikille asianosaisille oikeusturvariskin. Haastattelujen kytkeminen suoraan poliisin rikostutkinnan yhteyteen tuo rikostutkintaan konkreettisuutta.

Oikeusturva

Lapsen oikeusturva ja syytetyn oikeusturva ovat hyväksikäyttötutkimuksissa kytköksissä toisiinsa.

Tämä on ilmeistä insestiepäilyissä, joissa lapsen intressi on yhtä painava epäillyn vanhemman syyllisyyden kuin syyttömyyden osoittamisen suuntaan. Tärkeintä on saada selville aineellinen totuus molemmissa tapauksissa.  Mutta myös silloin kun epäillään rikosta, jossa tekijäksi epäilty ei ole lapsen lähipiirin tai edes hänen tuntemansa henkilö, koska lapsen mahdollisen terapian tulisi perustua oikeaan tietoon siitä, mitä on tapahtunut. 

Kun lapsen haastattelut siirretään kokonaan poliisin tehtäviksi, voidaan niissä nykyistä tehokkaammin hyödyntää myös epäillyn näkökulma tapaukseen, mikä mahdollistaa haastattelujen monipuolisemman suunnittelun ja niitä varten luotujen hypoteesien monipuolisemman kehittelyn.

Lakiluonnoksen perusteluissa todetaan, että tutkimukset ovat lapsille traumaattisia.  Pienelle lapselle esimerkiksi ero vanhemmista voi olla tällainen traumatisoivat tekijä. Tästä syystä tutkimusten nopeus on erittäin keskeinen lapsen oikeusturvaan liittyvä tekijä. Tutkimusten venyminen sairaaloissa näyttää ajoittain liittyvän siihen, että tutkivat yksiköt eivät löydä näyttöä hyväksikäyttöepäilyn tueksi, mutta ovat kykenemättömiä päättämään tutkimuksen ja tekemään siitä yhteenvedon, jolloin koko prosessi voi pitkittyä kohtuuttomasti sekä lasta että perhettä vaurioittavalla tavalla.  Luonnoksen mukaan 40 prosenttia tapauksista on sellaisia, joissa ei ole päädytty mihinkään tulokseen.

Koulutus ja tutkimukset yhteistyöhön

Suomessa on oikeuspsykologian koulutusta järjestetty tähän mennessä hyvin vähän. Oikeastaan vain Åbo Akademin psykologian laitos on viime vuosina erikseen kouluttanut oikeuspsykologiaan erikoistuneita psykologeja. Tulevaisuudessa järjestelmää tulisi kehittää siten, että poliisin palvelukseen hankittaisiin lapsiin kohdistuvien rikosten selvittämiseen erikoistuneita psykologeja. Tällöin voitaisiin terveydenhuollon ja rikostutkinnan tehtävät pitää selkeästi erillään, roolit selkiytyisivät ammatillisen pätevyyden mukaisiksi..

Oikeuspsykologisen koulutuksen ja kurssituksen nimellä on järjestetty osin kirjavaakin koulutusta. Tulevaisuudessa tulisi tällainen koulutus kytkeä selkeästi  yliopistojen psykologian opetuksen yhteyteen, siten että yliopistojen psykologian laitoksilla (ainakin joissakin yliopistoissa) on oikeuspsykologian tutkimusta joka  tekisi yhteistyötä poliisin ja muiden viranomaisten kanssa.  Tällöin nämä tahot voisivat tukea ja rikastuttaa toistensa toimintaa.

Oikeusistuimille tietopaketti

Seksuaalisen hyväksikäytön tutkimusten kululle ja tutkimuksille asetettava  vaatimukset olisi  kiteytettävä selkeäksi ohjeistukseksi, joka tulisi saattaa myös oikeusistuinten käyttöön, jotta ne tietävät, mitä asiallisesti tehty seksuaalisen hyväksikäytön tutkimukseen kuuluu . Nykyisellään oikeusistuimet tulkitsevat tutkimuksen pätevyyttä koskevan kritiikin helposti ”koulukuntariidoiksi”  myös niissä tilanteissa, joissa oikeuspsykologinen tutkimus on jo ratkaissut kiistanaiheeseen liittyvät tieteelliset kysymykset. Tällä hetkellä ovat olemassa olevat Stakesin, Duodecimin ja Psykologiliiton ohjeistukset ja niiden jälkeen tullut uusi tieto tulisi kiteyttää suppeaksi tietopaketiksi oikeusistuimille.

Yksityiskohtaiset kommentit

Kohta: Esityksen pääasiallinen sisältö

Toisen kappaleen muotoilu näyttää muotoilultaan ja ehkä sisällöltäänkin olevan esitutkintalain vastainen. Rikoksen selvittäminen kuuluu poliisille. Muotoilu voisi kuulua esimerkiksi 

” Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja siihen mahdollisesti liittyvän pahoinpitelyn selvittämisen lääketieteen piiriin kuuluvien tutkimusten tekeminen  kuuluisi erikoissairaanhoidon tehtäväksi silloin, kun tutkittavana olevan teon kohteena on lapsi, jonka ikä tai kehitystaso, teon luonne tai muut rikostutkinnan turvaamiseen liittyvät näkökohdat vaativat tutkinnalta monialaista lapsen kehitykseen liittyvää erityisasiantuntemusta. ”

Luonnoksessa sanotaan (s. 10), että ”kuuleminen on videoitava, tai muutoin tallennettava”. Kohta tulisi selkiyttää siten, että todettaisiin, että kuuleminen tallennettava kuvan ja äänen käsittävänä digitaalisena tai videotallenteena. Pelkkä äänitallenne ei ole riittävä.

Kohdassa 3. Käytännön arviointi (s. 4 ) esitetään erilaisia mahdollisia syitä hyväksikäyttörikosten lisääntymiselle. Tällainen pohdiskelu on luonteeltaan spekulatiivista ja voi synnyttää sellaisen vaikutelman, että seksuaalinen hyväksikäyttö olisi lisääntynyt. Ei kuitenkaan ole olemassa näyttöä hyväksikäytön lisääntymisestä Suomessa. Lapsiuhritutkimus, jossa asiasta saadaan tietoa, ilmestyy syksyn alussa.

13.8.2008

Lastensuojelun Keskusliitto

Yhteyshenkilö:  Heikki Sariola, 040-729 1101, 09-3296 0216

heikki.sariola@lskl.fi

Palaa otsikoihin