Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle annettu lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi lastensuojelulain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamiseksi

Lausuntonaan Lastensuojelun Keskusliitto ry esittää seuraavaa:

Keskusliitto pitää tärkeänä ja myönteisenä, että lain toteutumista on seurattu tiiviisti ja että siihen esitetään tarpeelliseksi nähtyjä muutoksia. Hallituksen esitys sisältää useita tarkennuksia ja parannuksia lastensuojelun sääntelyyn. Se nostaa myös esille uusia, laista toistaiseksi puuttuvia asioita kuten lapsen sijoittaminen vankeusrangaistustaan suorittavan tai tutkintavankeudessa olevan vanhempansa luo (37 §) sekä ennakollisen lastensuojeluilmoitus (25c §).

Osa muutostarpeista selittyy voimassa olevan lain valmistelun kireästä aikataulusta johtuen lakiin jääneistä epätarkkuuksista. Myös lakiin tehtävien muutosesitysten käsittely on toteutettu kohtuuttomalla kiireellä.

Pääosin ehdotetut muutokset ovat kannatettavia sellaisenaan tai vähäisin tarkennuksin. Ennakollista lastensuojeluilmoitusta ja lapsen sijoittamista vankilassa olevan vanhempansa luokse olisi pitänyt valmistella laajemmin ja perusteellisemmin.

Lausunnossaan keskusliitto keskittyy lakiesityksen keskeisiin muutoksia tai täsmennyksiä vaativiin kohtiin.

Ilmoitusvelvollisuuden täsmentäminen ja laajentaminen (25 §) selkeyttävät voimassa olevaa lakia. Lastensuojeluilmoitusten antajien piirin laajentamista, ilmoituksen tekemisen velvoittavuuden tiukentamista ja kynnyksen madaltamista tulee kuitenkin tarkastella yhteydessä lain 8§:ssä määriteltyihin velvoitteisiin. Peruspalvelujen piirissä annettavan tuen tulee olla ensisijaista lastensuojeluun ohjaamiseen nähden. Ilmoituskynnyksen madaltaminen ei saa merkitä sitä, että peruspalvelut käyttävät lastensuojeluilmoitusta entistä herkemmän ja sen varjolla väistävät velvollisuutensa ko. lainkohdassa tarkoitettuun tukeen.

Ennakollista lastensuojeluilmoitusta (25c §) koskevan esityksen perustelujen mukaan velvollisuus ilmoituksen tekemiseen koskisi tilannetta, jossa on perusteltua syytä epäillä, että syntyvä lapsi tulee tarvitsemaan lastensuojelun tukitoimia välittömästi syntymän jälkeen. Lakiesityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että ennakollisen lastensuojeluilmoituksen tarkoituksena olisi ensisijaisesti turvata odottavalle äidille ja lapsen tulevalle perheelle riittävät tukitoimet jo raskausaikana. Itse pykäläesitykseen jälkimmäistä näkökohtaa ei kuitenkaan ole kirjattu. Päinvastoin voimassa olevasta laista poistuisi tätä koskeva velvoite (8§ 2 mom.). Keskusliiton mielestä lastensuojelulaissa tulee säilyttää selkeä velvoite myös syntymättömän lapsen erityiseen suojeluun sekä täydentää lainsäädännön keinoja velvoitteen toteuttamiseen turvaamalla tarvittaessa päihdeongelmaisten äitien raittius tahdonvastaisesti.

Yksityiskohtaisten perustelujen mukaan ennakollisen lastensuojeluilmoituksen tekijältä edellytetään varmaa tietoa äidin päihdeongelmasta, vakavasta mielenterveyden häiriöstä tai vapausrangaistuksesta. Lain perusteluista ei käy ilmi miten päihdeongelman tai mielenterveysongelman olemassaolo varmennetaan. Ilmoituskynnyksen korkeus ja epäselvyys vaikeuttavat ilmoitusvelvollisuuden toteutumista käytännössä.

Keskusliitto suhtautuu pidättyvästi lapsen varsinkin pidempiaikaiseen asumiseen vankilassa (37 §). Sen edellytykset tulisi määritellä vielä nykyistä laajemmin ja perusteellisemmin. Saattaisi olla tarpeen määritellä asumisen kestolle takaraja.

Erityisen huolenpidon järjestämisen edellytykset on jo voimassa olevassa laissa viritetty korkealle. Hallituksen esityksen ehdotettua lisäedellytystä, että terveydenhuollon palvelut eivät sovellu käytettäväksi erityisen huolenpidon sijaan voidaan pitää kannatettavana. Sen sijaan erityisen huolenpidon rajaaminen koskemaan 12 vuotta täyttäneitä on huonosti perusteltu (61 §; 72 §). Ei voida pitää lain vikana, jos sitä on sovellettu tilanteissa joissa lievempien rajoitustoimenpiteiden käyttö olisi ollut mahdollista ja lapsen edun mukaista.

Lastensuojelulaissa säädetään yksityiskohtaisesti erityisen huolenpidon järjestämisen edellytyksistä ja toteutuksesta (LsL 71-73 §). Lainsäädännössä tulisi selkiyttää myös kunnan velvollisuus järjestää erityistä huolenpitoa ja turvata sen vaatimat resurssit. Erityisen huolenpidon järjestämättä jättäminen ei taloudellisiin syihin vedoten ei pitäisi olla mahdollista.

Lain kehittämistyötä tulee jatkaa

On tärkeätä, että hallitusohjelman mukaisesti lastensuojelulain käytännön toteuttamista ja kehittämistyötä jatketaan suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti. Erityistä huomiota tulee kiinnittää ehkäisevän lastensuojelun kehittämiseen ja sen toimintaedellytysten turvaamiseen. Lastensuojelun asiakasmäärän ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen määrän kasvu kertoo kuntien peruspalvelujen riittämättömyydestä. Tämän seurauksena lapsia ja perheitä ohjataan yhä useammin ennalta ehkäisevästä lastensuojelusta lastensuojelun sosiaalityön asiakkaiksi ja avohuollollisten tukitoimien piiriin. Sijaishuollon jatkuvan kasvun tyrehdyttämiseksi ja kääntämiseksi laskuun olennaisen tärkeätä on myös turvata avohuollollisen lastensuojelun  palvelujen saatavuus erityisesti parantamalla avohuollon sosiaalityön voimavaroja.

Sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteilla olevat lastensuojelun laatusuositukset ovat askel oikeaan suuntaan. Suositukset eivät kuitenkaan riitä epäkohtien korjaamiseen tai palvelujen yhdenmukaisen peruslaadun toteutumiseen koko maassa. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 3(3) artiklan mukaisesti lastensuojelupalveluille tulee asettaa velvoittavat standardit sekä kehittää kaikkien palveluntuottajien palvelujen riippumatonta valvontaa. Nykyisellään lapsen oikeuksien sopimuksessa (25 artikla) määritelty sijaishuollossa olevan lapsen oikeus hoidon ja muiden sijoitukseen liittyvien olosuhteiden ajoittaiseen tarkistamiseen toteutuu puutteellisesti. Asiakassuunnitelman ajoittainen tarkistaminen ei korvaa tätä puutetta.

Palaa otsikoihin