Lausunto oikeusministeriölle lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia koskevan euroopan neuvoston yleissopimuksen voimaansaattamisesta Suomessa

(Lausuntopyyntö 8.6.2009)

1. Hyväksikäytön tilanne Suomessa

Seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja sen esiintymisessä tapahtuneista muutoksista on vastikään julkaistu uutta tutkimusta. Vuonna 2008 syksyllä ilmestyi laaja koululaisille tehty tutkimus lasten ja nuorten väkivalta- ja seksuaalikokemusten kehityksestä (lapsiuhritutkimus) ja keväällä 2009 ilmestyi oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvitys lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten rangaistuskäytännöistä.

Poliisiammattikorkeakoulun ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen 2008 ilmestyneessä lapsiuhritutkimuksessa kävi ilmi, että

”Vakava hyväksikäyttö vähentynyt kahdessakymmenessä vuodessa Nuorten seksuaalikokemukset aikuisten kanssa ovat vähentyneet selvästi viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Toisaalta kielteisten seksuaalikokemusten määrä on havaintojemme mukaan suhteellisesti lisääntynyt samoin kuin tuntemattomien seksikumppanien osuus aikuisten kanssa koetuista seksuaalikokemuksissa. Vaikka yhä harvempi nuori on aloittanut seksuaalisen kanssakäymisen yhdeksänteen luokkaan mennessä, käyttäytyvät ne, jotka sen ovat aloittaneet, entistä riskialttiimmin. Perheen sisäinen seksuaalinen hyväksikäyttö, insestiset suhteet sekä muut vakavimmat hyväksikäytöt ovat myös vähentyneet kahdenkymmenen vuoden aikana. Lievempi ja suhteellisen nuorten miesten (enintään 10 vuotta lasta tai nuorta vanhempien) tekemä hyväksikäyttö on kuitenkin pysynyt samalla tasolla.” (Ellonen et al. 2008)

Vastaavasti puuttuminen on tehostunut. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen keväällä 2009 julkaisemassa selvityksessä seksuaalirikosten rangaistuskäytännöstä todetaan:

”Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomittujen rangaistusten lukumäärä on viisinkertaistunut viimeisen 15 vuoden aikana. Myös poliisin tietoon tulee vuosittain yhä enemmän hyväksikäyttörikoksia. Tapausmäärien muutoksen taustalla on viranomaiskontrollin tehostuminen ja kiinnijäämisriskin kasvu. Hyväksikäytön tunnistamiseen on erityisesti 2000-luvulla kiinnitetty aikaisempaa enemmän huomiota, ja rikosten kokonaiskontrolli on ankaroitunut. Sakkorangaistuksen osuus on laskenut, ja tuomittujen vankeusvuosien määrä on seitsenkertaistunut noin viidestätoista vuodesta sataan vuoteen ehdotonta vankeutta. Kaikista lapsiin kohdistuvista seksuaalisista hyväksikäytöistä (perustunnusmerkistö ja törkeä rikos) tuomitut ehdottomat vankeusrangaistukset ovat pidentyneet vuoden 1999 lainuudistuksen jälkeen noin 7 kuukautta. Muutos vastaa raiskausrikosten rangaistuskäytännössä tapahtunutta ankaroitumista.” (Hinkkanen, 2009)

Tutkimuksen antama yleiskuva on siis se, että lasten kokema seksuaalinen hyväksikäyttö ja ahdistelu on vähenemään päin (20 vuoden vertailujaksolla). Toisaalta viranomaisten tietoon tulleiden tapausten määrä on samaan aikaan jatkuvasti kohonnut. Teoista annetut rangaistukset ovat kiristyneet.

Vaikka tapauksiin puuttuminen on tehostunut ja tapausten määrä on väestötasolla vähentynyt, ei muutos parempaan kuitenkaan ole dramaattinen.

2. Uudet haasteet

Suomessa tapahtuneesta yleisesti ottaen myönteisestä kehityksestä huolimatta on 2000 –luvulle siirryttäessä esiin noussut uusia uhkakuvia. Nämä uudet uhkakuvat ovat Internetin mahdollistamat hyväksikäyttöyritykset ja lapsipornografian levitys. Toinen uusi uhka on kansainvälistymisen mukanaan tuoma lasten kaupalliseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvät uhat, lapsiprostituutio, lapsikauppa ja lapsipornon tuotanto ja levitys.

3. Sopimus ja keskusliiton ehdotukset

Kansainvälisen koordinaation tiivistäminen seksuaalisen hyväksikäytön torjunnassa on välttämätöntä. Kansainvälinen yhteistyö on lisäksi tarpeen myös onnistuneitten ja tehokkaiden ehkäisy-, tutkimus- ja hoitokäytäntöjen levittämisen vuoksi.

Euroopan neuvoston yleissopimus lasten suojelemisesta seksuaalista hyväksikäyttöä ja seksuaalista väkivaltaa vastaan (Council of Europe Convention on the Protection of Children against Sexual Exploitation and Abuse; CETS 201)) on hyvin laaja ja siinä on suuri määrä velvoitteita. Sopimuksessa on 50 artiklaa jotka kattavat muun muassa ennaltaehkäisevät toimenpiteet, viranomaistyön koordinaation, suojelutoimenpiteet ja uhrien avustamisen, interventio-ohjelmat ja –toimenpiteet, aineellisen rikosoikeuden, tutkinnan, syytetoimenpiteet ja prosessioikeuden, tietojen tallentamista ja säilyttämistä koskevat velvoitteet ja kansainvälisen yhteistyön ja valvontamekanismit.

Suuri osa sopimuksen velvoitteita on sellaisia, että Suomen lainsäädäntö jo kattaa ne.

Oikeusministeriön lainvalmisteluosaston asiaa koskevasta muistiosta käy ilmi, että monet sopimuksessa esiin tulevat kysymykset ovat ratkaistavissa muuten kuin lakimuutoksin.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on toiminut Lasten seksuaalisen hyväksikäytön selvittämistä käsitellyt asiatuntijatyöryhmä 1.4.2008 – 31.5.2009. Työryhmä on käsitellyt lasten seksuaalisen hyväksikäytön rikostutkintaan ja hoitoon liittyviä kysymyksiä. Suositusmuistion viimeistely on käynnissä sosiaali- ja terveysministeriössä. Muistio luovutetaan loppukesällä (viimeisimmän tiedon mukaan 20.8.2009). Työryhmässä on ollut edustaja Lastensuojelun Keskusliitosta. Työryhmän työssä on Euroopan neuvoston sopimuksen voimaansaattamista koskevia asioita jo pyritty ottamaan huomioon.

Lastensuojelun Keskusliitto kannattaa sopimuksen pyrkimyksiä ja tavoitteita sekä sopimuksen saattamista voimaan Suomessa. Liitto esittää lisäksi seuraavat kommentit sopimuksesta ja sen voimaansaattamisesta:

Oikeushenkilöiden vastuuta hyväksikäytön selvittämisessä tulee laajentaa

Euroopan neuvoston sopimuksessa (artikla 26, Oikeushenkilön vastuu) todetaan:

”1. Kukin sopijapuoli ryhtyy tarvittaviin lainsäädäntö- tai muihin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että oikeushenkilö on vastuussa tämän sopimuksen perusteella kriminalisoidusta rikoksesta, jonka luonnollinen henkilö on tehnyt sen hyväksi toimien joko yksilönä tai oikeushenkilön toimielimen osana ja jonka johtava asema perustuu

(a) oikeuteen edustaa oikeushenkilöä;

(b) valtaan tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta;

2. Edellä 1 kappaleessa mainittujen tapausten lisäksi, kukin sopijapuoli ryhtyy tarvittaviin lainsäädäntö- tai muihin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että oikeushenkilöä voidaan pitää vastuullisena silloin, kun 1 kappaleessa mainitun luonnollisen henkilön suorittaman ohjauksen tai valvonnan puuttuminen on mahdollistanut, että oikeushenkilön valtuuttamana toiminut henkilö on tehnyt tämän sopimuksen perusteella kriminalisoidun rikoksen kyseisen oikeushenkilön hyväksi.”

Artiklaa muotoiltaessa lienee tarkoituksena ollut ulottaa taloudellinen vastuu koskemaan myös lapsiprostituutiosta tai pornografiasta hyötyvää oikeushenkilöä.

Lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia tapahtuu kuitenkin tilanteissa, joissa luonnollinen henkilö toimii jonkin organisaation (siis oikeushenkilön) työntekijänä tai edustajana ja tekee lapseen kohdistuva seksuaalirikoksen henkilökohtaisten motiiviensa vuoksi ilman että tarkoituksena on hyödyttää organisaatiota (oikeushenkilöä).

Tällaisissa tilanteissa on sattunut, että kyseiset organisaatiot (koulu, lastensuojelulaitos tai sijoituspaikka, uskonnollinen yhteisö, harrastusjärjestö jne.) salaa rikoksen suojellakseen omaa mainettaan.

Keskusliitto katsoo, että sopimuksen artiklan 26 vastuun vaatimusta tulisi laajentaa koskemaan myös niitä luonnollisia ja oikeushenkilöitä, jotka estävät lapsiin kohdistuneiden rikosten selvittämistä tai jättävät puuttumatta niihin toimiessaan organisaatiossa.

Lastensuojelulain ilmoitusvelvollisuus edellyttää lastensuojeluilmoituksen tekemistä, mutta ei kata tilanteita, joissa akuuttia lastensuojelutarvetta ei ole esimerkiksi silloin kun rikoksen kohteeksi joutunut lapsi on jo poistunut organisaatiosta tai rikoksen jatkuminen kyseisen lapsen kanssa on estetty vaivihkaa tehdyillä järjestelyillä, saattamatta jo tehtyjä rikoksia tutkintaan.

Vastuu tulisi olla myös silloin kun oikeushenkilö on jättänyt järjestämättä valvonnan ja mahdollistanut rikosten tapahtumisen. Tämä tietenkin edellyttäisi sen määrittelemistä, mikä on riittävää valvontaa kussakin tilanteessa.

Lakiin tulee saada selkeä säännös siitä, että rikosrekisteriotteen tarkistuksen jälkeen lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista tuomittuja ei saa palkata työskentelemään lasten kanssa.

Kiellon piiriin on saatava myös ne henkilöt, jotka on tuomittu lapsiin kohdistuvasta seksuaalirikoksesta, vaikka tuomiona olisikin ollut vain sakko. Tehty rikos kertoo siitä, että tekijällä on lapsiin kohdistuva seksuaalinen kiinnostus, vaikka tuomio olisikin esimerkiksi tekijän ensikertalaisuuden vuoksi jäänyt vain sakoksi. Tällä hetkellä sakkotuomiot eivät näy rikosrekisteriotteessa.

Sopimuksen 27 artiklan 3 b kohdan mukaan edellytetään, että rikoksentekijää voidaan kieltää harjoittamasta sellaista ammatillista tai vapaaehtoistoimintaa, johon kuulu yhteydenpito lapsiin ja jonka yhteydessä rikos tehtiin.

Tässä kohdassa Suomen tulee mennä sopimusta pidemmälle ja säätää kieltomahdollisuus silloinkin kun rikos on tehty jossain muussa yhteydessä, koska seksuaalinen kiinnostus lapsiin voi ilmetä muussakin kuin jo aiemmin esiintyneessä yhteydessä.

Suomen tulee kriminalisoida tarkoituksellinen ja tietoinen pääsyn hankkiminen lapsipornografiaan.

Sopimuksessa ei asetettu kriminalisointivaatimusta kun kyseessä on ”tietoinen pääsyn hankkiminen lapsipornografiaan”. ”Tietoinen pääsyn hankkiminen lapsipornografiaan” ei ole Suomessa rangaistavaa.

Oikeusministeriön muistiossa todetaan näyttökysymysten herättäneen epäilyksiä kriminalisoinnin tarkoituksenmukaisuudesta. Toisena syynä jättää pääsyn hankkiminen kriminalisoimatta muistiossa esitetään epäily mahdollisuuksista valvoa kiellon noudattamista.

Kumpikaan näistä perusteluista ei ole riittävä. Toteennäyttämisen ja valvonnan mahdollisuudet ovat rajalliset hyvin monissa muissakin kriminalisoiduissa rikoksissa, ilman että se olisi estänyt kriminalisointia. Rangaistuksen pelotusvaikutus ei edellytä sitä, että kaikki tekijät jäävät kiinni.

5. Rikostaustan tarkistaminen

Lastensuojelun Keskusliitto katsoo, että lasten kanssa työskentelevien rikostaustan tarkistaminen tulisi sopimuksen voimaansaattamisen yhteydessä tarkistaa koskemaan johdonmukaisesti kaikkia sellaisia henkilöitä, joiden huostaan lapsia uskotaan. Ammattimaisesti eri organisaatioissa lasten kanssa työskentelevien lisäksi tällaisia ovat sijais,- otto,- ja adoptiovanhemmat ja näiden puolisot, tukihenkilöt ja vastaavat.

________________________________________________________________________________________________________________

Lähteet:

Ellonen, Kääriäinen, Salmi, Sariola. (2008). Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset, Tutkimus peruskoulun 6. ja 9. luokan oppilaiden kokemasta väkivallasta Helsinki 2008, OPTL:n tutkimustiedonantoja 87

Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 71/2008

Hinkkanen. (2009) Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. OPTL:n tutkimustiedonantoja 92, 2009

Palaa otsikoihin