Lausunto sisäasiainministeriölle: Yleiset suositukset yhdenvertaisuussuunnitelman sisällöksi

Taustaa

Yhdenvertaisuuslain 4§ mukaan sisäasiainministeriö antaa yleiset suositukset yhdenvertaisuussuunnitelman sisällöksi. Voimassa olevat suositukset on antanut työministeriö vuonna 2007 ja ne ovat pääosin samansisältöiset kuin sitä edeltävät vuoden 2004 suositukset.

Yhdenvertaisuuslain toimivuudesta tehdyn tutkimuksen mukaan yhdenvertaisuussuunnittelua on tarpeen kehittää niin määrällisesti kuin laadullisestikin.  Sisäasiainministeriön asettama asiantuntijatyöryhmä on myös todennut, että suosituksia tulee uudistaa yhdenvertaisuussuunnitelmien toimeenpanon tehostamiseksi. Suunnittelun sijasta painopistettä tulisi siirtää suunnitelmien toimeenpanoon ja seurantaan. Tämä edellyttää, että yhdenvertaisuussuunnitelmien tulee sisältää yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja syrjäytymisen torjumiseksi konkreettisia toimenpiteitä.

Yhdenvertaisuutta koskevaa lainsäädäntöä uudistetaan.  Oikeusministeriön asettama toimikunta laatii ehdotuksen uudeksi yhdenvertaisuuslaiksi, joka valmistuu syksyn 2009 aikana. Lakiuudistuksen tavoitteena on yhdenvertaisuuden suojan tarjoaminen syrjintää vastaan syrjintäperusteesta ja elämänalasta riippumatta. Euroopan unionin komissio on puolestaan antanut 2.7.2008 ehdotuksen uudeksi yhdenvertaisuusdirektiiviksi.

Tässä käsillä olevassa suositusluonnoksessa, josta lausuntoa pyydetään, on otettu huomioon sekä kotimaisen lakiuudistuksen että valmistelussa olevan direktiivin vaikutukset yhdenvertaisuussuunnitteluun mahdollisimman kattavasti.

Syrjintä on kielletty Suomessa sekä perustuslailla että erityislainsäädännöllä. Yhdenvertaisuuslaki kieltää ikään, etniseen ja kansalliseen alkuperään, kansalaisuuteen, kieleen, uskontoon, vakaumukseen, mielipiteeseen, terveydentilaan, vammaisuuteen sekä seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan välittömän ja välillisen syrjinnän, häirinnän, ja ohjeen tai käskyn syrjiä. Samat henkilöt voivat tulla syrjityiksi usean syrjintäperusteen vuoksi samanaikaisesti tai eri tilanteissa eri perustein. Tätä kutsutaan moniperusteiseksi tai risteäväksi syrjinnäksi.

Yhdenvertaisuussuunnitelman tavoitteena on edistää yhdenvertaisuutta määrittelemällä ne tavoitteet ja keinot ja konkreettiset toimet, joiden avulla viranomainen edistää yhdenvertaisuutta. Suunnitelmien sisältö riippuu viranomaisen toiminnan luonteesta ja tehtävistä. Yhdenvertaisuussuunnitelma laaditaan vastaamaan paikallisia olosuhteita ja siksi valtakunnan tasolla mallisuunnitelman laadinta ei ole mahdollista.

Yhdenvertaisuussuunnitelmaa koskevia yleisiä suosituksia on pohdittu laajana viranomaisten, kansalaisjärjestöjen, neuvottelukuntien ja Saamelaiskäräjien yhteistyönä. Suunnitteluohjeesta valmistetaan painotuote.

Yleiset suositukset yhdenvertaisuussuunnitelman sisällöksi

Lastensuojelun Keskusliitto arvioi yleisiä suosituksia yhdenvertaisuussuunnitelmien sisällöiksi lasten yhdenvertaisuuden toteutumisen ja syrjäytymisen ehkäisemisen näkökulmasta sekä perustuslakiin että YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen asettamiin vaatimuksiin perustuen.

Perustuslaki, 6§:n momentit 2 ja 3:

• Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
• Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.
• Perustuslain 6 §:n 2 momentin kohdalla huomiota on kiinnitettävä siihen, että syrjinnän kielto sisältää nimenomaisesti myös ikään perustuvan syrjinnän. Lisäksi 6 §:n 3 momentin säädös lasten yhdenvertaisuudesta edellyttää, että heidät huomioidaan tasaveroisesti muiden ryhmien ohella mm. syrjinnänkieltokysymyksissä.   

Yleissopimus lapsen oikeuksista, 2 artiklan momentit 1 ja 2:

• Sopimusvaltiot kunnioittavat ja takaavat tässä yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet kaikille niiden lainkäyttövallan alaisille lapsille ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua.
• Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin toimiin varmistaakseen, että lasta suojellaan kaikenlaiselta syrjinnältä ja rangaistukselta, jotka perustuvat hänen vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai muiden perheenjäsentensä asemaan, toimintaan, mielipiteisiin tai vakaumuksiin.

Yleissopimus lapsen oikeuksista, 3 artiklan 1 momentti:

• Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

Edellä mainittujen säädösten pohjalta voidaan keskusliiton mielestä tiivistäen todeta, että lapsia ei iän perusteella saa syrjiä. Heillä on esimerkiksi yhtäläiset oikeudet vaikuttaa omiin asioihinsa kuin muillakin väestöhyhmillä.  Lasten osallistumisen ja vaikuttamisen oikeuksien toteuttaminen edellyttää kuitenkin, että heidän ikänsä ja kehitystasonsa otetaan oikealla tavalla huomioon. Lapsille on annettava tietoa heille ymmärrettävällä tavalla ja heillä pitää olla mahdollisuus ilmaista mielipiteensä omien taitojensa mukaisesti.

Lapsilla on kuitenkin tietty erityisasema muihin ikäryhmiin verrattuna: heidän etunsa on ensisijaisesti otettava huomioon eri hallinnonalojen toimenpiteissä ja lainsäädännössä. Lapsia ei siis saa iän perusteella syrjiä, mutta lapsilla on oikeus mahdollisimman hyviin kasvuoloihin, joiden turvaaminen tulee aina toteuttaa lapsen edun mukaisesti. Lasten vanhempien tausta tai ominaisuudet eivät myöskään saa missään olosuhteissa aiheuttaa lasten syrjintää.

On hienoa, että kunnissa on perustettu erilaisia lasten vaikuttajaryhmiä ja niiden tekemiä aloitteita otetaan kunnan toimielinten käsittelyyn.  Tosin ajankohtainen esimerkki Tuusulasta osoittaa, etteivät lasten järkevätkään aloitteet etene kovin helposti toteutukseen. Tuusulalaiset nuoret olivat esittäneet, että kaikilla peruskoulunsa päättävillä tulisi olla mahdollisuus keväällä koulun päättyessä keskustella psykologin tai vastaavan asiantuntijan kanssa.  Valtuusto katsoi, että tällaiseen ei ole resursseja.

Keskusliitto pitää tärkeänä ja myönteisenä sitä, että yhdenvertaisuussuunnitelmien tavoitteissa on valittu ns. positiivisen erityiskohtelun näkökulma.  Samanlainen kohtelu tai samat palvelut eivät aina takaa yhdenvertaisuuden toteutumista erilaisissa elämäntilanteissa olevilla ihmisillä. Hyviä kokemuksia on saatu esimerkiksi antamalla lisäresursseja kouluille, joissa oppilaiden opiskelumenestys ja kouluviihtyvyys on ollut selvästi keskimääräistä heikompi ja alueen väestöllä on monikulttuurinen tausta.

Suosituksissa korostetaan syrjinnän tunnistamisen merkitystä. Tämä on keskusliiton mielestä tärkeä näkökulma, sillä viranomaisten perinteiset toimintatavat ja vähäinen kokemus erilaisten vähemmistöryhmien kanssa toimimisessa voivat vaikeuttaa syrjinnän havaitsemista ja estää omaa reagointia asioiden korjaamiseksi. Kun uusi lainsäädäntö astuu voimaan, suunnitteluvelvollisuus laajenee etnisen alkuperän lisäksi muihin syrjintäperusteisiin.

Suosituksissa todetaan, että viranomaisen, joka toiminnassaan voi puuttua yksilön vapauteen ja oikeuksiin tai merkittäviin taloudellisiin ja sosiaalisiin kysymyksiin, on laadittava laajempi yhdenvertaisuussuunnitelma kuin muiden. Tällaisiin viranomaisiin lukeutuvat mm. lastensuojeluviranomaiset.  Keskusliiton mielestä lastensuojeluviranomaisten asema lasten syrjäytymisen ehkäisemiseksi on kunnissa tunnustettava ja heille on annettava riittävät resurssit tämän tehtävän toteuttamiselle. Keskusliitto esittääkin huolensa lastensuojelun resurssien vähäisyydestä. Valtiovallan tulee vastata siitä, että kunnilla on taloudelliset mahdollisuudet huolehtia tehtävistään kansalaisten perusoikeuksien toteuttamiseksi.

Suosituksissa todetaan, että suunnitelmien tulee sisältää konkreettisia, seurannan mahdollistavia toimenpiteitä. Seurannassa ja arvioinnissa tulee kerätä tietoa eri vähemmistöryhmien näkemyksistä ja kokemuksista. Keskusliitto korostaa, että lasten mielipiteiden selvittämiseen tulee kehittää ja ottaa käyttöön hyväksi koettuja menetelmiä sekä ottaa lasten mielipiteiden kuuleminen luontevaksi osaksi asiakaspalautteiden kokoamista ja palvelujen kehittämistä.  Lapsivaikutusten arviointi tulee niin ikään eri hallinnonaloilla ottaa käyttöön.

Yhdenvertaisuussuunnitelman suunnitteluohjeet

Lastensuojelun Keskusliitto pitää hyvänä ratkaisuna, että suosituksissa annetaan konkreettisia esimerkkejä yhdenvertaisuussuunnitelmien laatimiseksi, ja että esimerkkeihin on sisällytetty lasten yhdenvertaisuutta edistäviä toimenpiteitä. On ymmärrettävää, että koska yhdenvertaisuudella käsitetään laajasti eri syrjäytymisuhan alla olevia ryhmiä, yksittäisiä ryhmiä ei kaikissa toimenpiteissä mainita, vaan sanalla asiakas tai kansalainen tarkoitetaan kaikkia ryhmiä. Lapset jäävät kuitenkin asioiden hoitamisessa usein aikuisten varjoon, siksi keskusliitto mielestä on hyvä, että esimerkit muistuttavat lasten näkökulmasta. Suunnitteluohjeissa tuodaan esiin esimerkkejä ryhmistä, joilla on ongelmia yhdenvertaisuuden toteutumisessa. Tässä laajassa luettelossa tuodaan kiitettävästi esiin myös lasten kohtaamia ongelmia ja avataan esimerkeillä konkreettisia tilanteita, joissa lasten yhdenvertaisuus tulee ottaa huomioon.

Palaa otsikoihin