Tasa-arvopolitiikan lähtökohtia tulisi tarkastella perusteellisesti

Lastensuojelun Keskusliiton kommentit luonnoksesta
hallituksen tasa-arvoselonteoksi

Lastensuojelun Keskusliitto haluaa nostaa esiin joitakin näkökulmia ja kommentteja harkittavaksi tasa-arvotyön tulevaisuuden kehittämisessä. Seuraavissa kommenteissa ei pitäydytä pelkästään selonteon esittämissä kysymyksissä. Syy tähän on se, että tasa-arvotyö on ajautunut tilanteeseen, jossa se tulisi lähtökohtia myöten arvioida uudelleen. Seuraavat ajatukset nostavat esiin joitakin niistä ongelmista, joita tasa-arvotyössä tällä hetkellä on. Keskeinen ongelma lasten kasvatuksen kannalta on se, että lapsuudesta lähtien lasten sukupuolesta riippumatta tulee saada osakseen yhtäläistä arvostusta ja hyväksyntää.

Tasa-arvolaki kaipaa uudistamista

Sukupuolia ei lähtökohtaisesti kohdella tasa-arvotyössä samanarvoisina. Miehillä on ohjelmassa suurelta osin vain välinearvo.

Raporttiluonnoksen sivulla 18 todetaan

”Naisten aseman parantaminen on ollut tasa-arvopolitiikassa ensisijaista suhteessa miesten aseman parantamiseen. Tätä tasa-arvolainkin sisältämää lähtökohtaa ei ole tarpeen olennaisesti muuttaa. On huomattava, että miesten rooli naisten aseman parantamisessa on keskeinen.”

Jos siteeratun tapainen suhtautuminen tuodaan koulutuksen kautta lasten ja nuorten tietoisuuteen välittää se ajatustapaa, jossa pojat ja miehet ovat ihmisinä vähempiarvoisia kuin tytöt ja naiset. Lähestymistapa, jossa nostetaan yksipuolisesti toinen sukupuoli arvokkaammaksi ja tärkeämmäksi ei tue lasten kasvua tasapainoisiksi ja toisiaan kunnioittaviksi yksilöiksi.

Tästä syystä olisi alettava harkita tasa-arvolainsäädännön uusimista asettaen lähtökohdaksi sukupuolten tasa-arvo.

Koulutuksesta ja työmarkkinoista

Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2009 julkaiseman Sukupuolisilmälasit käytössä –käsikirjan määritelmän mukaan :

”Sukupuolten välisellä tasa-arvolla tarkoitetaan sitä, että naisilla ja miehillä
on tasa-arvoiset mahdollisuudet toteuttaa itseään ja osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan.

1 Sukupuolisilmälasit käytössä Käsikirja ministeriöiden tasa-arvotyön tueksi sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009:13, Helsinki 2009.

Raportista käy kuitenkin ilmi, että työskentelyssä ei tosiasiassa pitäydytä mahdollisuuksien tasa-arvoon, vaan pyritään erilaisin kiintiöin ja muin toimenpitein saavuttamaan sukupuolten samanlainen edustus eri ammatteihin ja erilaisiin hallinnollisiin elimiin. Yhtäältä puhutaan mahdollisuuksien tasa-arvosta, mutta konkreettisten ehdotusten myötä siirrytään kuitenkin käsittelemään lopputuloksen tasa-arvoa. Tältä pohjalta syntyy tilanne, jossa nuorille pyritään vuodesta toiseen tarjoamaan valintoja joita he eivät ole kiinnostuneita ottamaan vastaan. Vika voi olla itse tavoitteissa.

Luonnoksessa käytetään segregaatio -nimitystä siitä tilanteesta, että monissa ammateissa sukupuolijakauma on epätasainen. Tämä synnyttää mielikuvan siitä, että työmarkkinoilla ja koulutuksessa vallitsisi jonkinlainen erottelu sukupuolen mukaan, vaikka tilanne on seurausta yksilöiden (kykyjensä ja motivaationsa rajoissa) itse tekemistä valinnoista koulutuksessaan ammatinvalinnassaan, ei suljetuista opinto- ja työmarkkinoista.

Työn taustalla olevan ihmiskuva tuntuu olettavan, että sukupuolten väliset erot johtuvat yksinomaan sosiaalisista syistä ja ovat kasvatuksella, koulutuksella ja oikealla tietoisuudella poistettavissa. Toisaalta joudutaan toteamaan, että ammattien eriytyminen ei yrityksistä huolimatta monilla aloilla ole vähentynyt. Syy tähän voi olla se, että työn pohjana oleva ihmiskuva on virheellinen ja hakeutuminen eri aloille noudattaa sukupuolten luontaisia eroja, jotka tulevat esille tilastollisina eroina suuria joukkoja tarkasteltaessa.

Pyrkimys koulutuksessa lopputuloksen tasa-arvoisuuteen johtaa sellaisiin outoihin huolenaiheisiin, että esimerkiksi poikien mahdollinen hyötyminen koulun käsityötunneista nähdään epäkohtana, (tämä vielä tilanteessa, jossa nuorten miesten työttömyys on paljon suurempaa kuin nuorten naisten.)

”Käsityön opetus on edelleen yksi keskeinen kysymys, joka heijastaa vahvaa sukupuolenmukaista kahtiajakoa tekstiilityön ja teknisen työn välillä ja pitää omalta osaltaan yllä sukupuolisegregaatiota. Hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa (2008–2011) on nostettu esille huoli käsityön opetuksen vaikutuksesta myöhempiin koulutusalavalintoihin muun muassa siksi, että tekniseen työhön sisältyy esimerkiksi sähköoppia, joka on fysiikan osa. Opetushallitus on käynnistänyt käsityön oppimistulosten arvioinnin, jonka tulokset ovat käytettävissä vuoden 2010 aikana.”

Kun oppilaat saavat itse valita millaiseen käsityöhön osallistuvat, tuntuu huoli turhalta.

Tilastokeskuksen tiedoista käy ilmi, että esimerkiksi erityisopetukseen siirrettiin vuonna 2008 tunne-elämän häiriön tai sosiaalisen sopeutumattomuuden vuoksi yli viisinkertainen määrä poikia tyttöihin verrattuna (4908poikaa ja 943 tyttöä). Kun vanhempien ja perheen epätasapainoisuus tuskin vaikuttaa niihin syntyvien lasten sukupuoleen, viittaa tulos joko siihen, että koulu on vakavasti vinoutunut toimimaan tyttöjen ehdoilla, tai sitten tyttöjen häiriöt jäävät tunnistamatta, eivätkä he pääse nauttimaan erityisopetuksen tuomista mahdollisuuksista. Toisaalta erityisluokan käymisen leima voi haitata poikien sijoittumista työmarkkinoille koulun jälkeen enemmän kuin tyttöjen sijoittumista. http://www.stat.fi/til/erop/2008/erop_2008_2009-06-10_tau_002.html

Väkivaltakoulutus ja sukupuolittuneen väkivallan teoria

Raporttiluonnoksen sivulla 7 todetaan:

”Hallituksen uusin tasa-arvo-ohjelman 2008–2011 pohjana on Vanhasen II hallituksen ohjelma, joka edellyttää tasa-arvotietoisuuden lisäämistä peruskouluissa sekä sukupuolitietoisen opetuksen sisällyttämistä opettajankoulutukseen ja lastentarhanopettajien koulutukseen. Hallitusohjelmassa todetaan myös, että hallitus edesauttaa toimia, joilla vähennetään työmarkkinoiden jakautumista sukupuolen mukaan. Tasa-arvo-ohjelmassa toimenpiteinä esitetään sukupuolitietoisen opetuksen lisäämistä opettajankoulutukseen mukaan lukien opettajien täydennyskoulutus. Lisäksi ohjelmassa ehdotetaan yhteistyötä oppimateriaaleja valmistavien kustannusyhtiöiden kanssa stereotyyppisten käsitysten välttämiseksi tytöistä ja pojista. ”

Lastensuojelun Keskusliitto antoi 20.1.2010 lausunnon oikeusministeriölle koskien Euroopan neuvoston luonnosta naisiin kohdistuvan ja perheväkivallan vastaisesta sopimusluonnoksesta. Sopimusluonnos mainitaan myös nyt käsillä olevassa raporttiluonnoksessa.

Keskusliitto vastusti lausunnossaan sitä, että Suomi allekirjoittaisi sopimuksen2. Eräs syy tähän oli sopimusluonnoksen ideologinen yksipuolisuus. Sopimusluonnoksessa edellytettiin kouluihin väkivaltaa koskevaa opetusta, joka perustuisi sukupuolittuneen väkivallan teorialle. Teorian mukaanhan lähisuhteissa tapahtuva väkivalta on ilmausta miesten väitetystä ylivallasta naisiin nähden. Teoriassa siis pojat ovat tulevia potentiaalisia pahoinpitelijöitä ja tytöt potentiaalisia tulevia uhreja. Keskusliitto katsoi, että tällainen opetus vain tukisi yksipuolisia sukupuolistereotypioita. Teoria ei myöskään edusta tieteellistä konsensusta lähisuhdeväkivallan olemuksesta eivätkä sitä tue empiirisen väkivaltatutkimuksenkaan tulokset 3,4.
2 http://www.lskl.fi/showPage.php?page_id=4&offset=0&news_id=214

3 Noora Ellonen & Juha Kääriäinen & Venla Salmi & Heikki Sariola: Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset. Tutkimus peruskoulun 6. ja 9. luokan oppilaiden kokemasta väkivallasta. Helsinki 2008. OPTL:n tutkimustiedonantoja 87. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 71/2008.
4 Salmi, Venla (2009). Kohti monimuotoista parisuhdeväkivaltatutkimusta. Oikeus 2009 (38); 2: 119-137.

Selonteon lähtökohtana on oletus naisista lähtökohtaisesti sorrettuna sukupuolena ja tukea tarvitsevana ihmisluokkana. On pelättävissä, että näistä lähtökohdista annettu opetus ja koulutus olisi samalla tavalla stereotypioita vahvistavaa kuin suunnitellussa väkivaltakoulutuksessakin.

Tasa-arvotyön perusteet ovat teoreettisesti kapea-alaisia

Eräs tasa-arvotyöhön ongelma on epärealististen teoreettisten käsitysten omaksuminen työn lähtökohdaksi. Aiemmin on jo mainittu hankkeita leimaava oletus siitä, että yliarvioidaan ihmisen sosiaalinen muokattavuus. Toinen tyypillinen vaikutus ilmenee siinä, että tarjotaan teoreettisesti hämäriä, kapeasta teoriapohjasta nousevia väittämiä työn lähtökohdaksi. Esimerkiksi Sukupuolisilmälasit käytössä –käsikirjan sanasto-osassa selitetään sukupuolen käsite seuraavasti:

Sukupuoli

Sukupuolen määrittely on hankalaa, sillä siihen liittyy paljon syvään juurtuneita kulttuurisia käsityksiä ja olettamuksia. Sukupuoli voi tarkoittaa esimerkiksi sukupuolirooleja, naiseuden
ja mieheyden sosiaalisia merkityksiä, sukupuolista käyttäytymistä tai yksilön sukupuoli-identiteettiä. Sukupuolten välisestä tasa-arvosta puhuttaessa tarkoitetaan monesti naisten ja miesten välistä tasa-arvoa. On kuitenkin syytä muistaa, että sukupuoli on tätä kahtiajakoa monimuotoisempi käsite.”5
5 Sukupuolisilmälasit käytössä Käsikirja ministeriöiden tasa-arvotyön tueksi sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009:13, Helsinki 2009.

Sukupuolen määrittely ei ole tasa-arvopolitiikan tarpeisiin millään tavoin hankalaa. Määritelmässä pyritään toisaalta hämärtämään sukupuolen käsitettä ilmeisen tahallisesti sekoittamalla se sukupuoliroolin käsitteeseen. Toisaalta päädytään kehämääritelmiin puhumalla sukupuolirooleista ja sukupuoli-identiteetistä, vaikka itse sukupuoli on määrittelemättä. Samoin muitta mutkitta päädytään puhumaan miehistä ja naisista, vaikka sukupuolen käsitettä ei olekaan saatu määriteltyä.

Hankalaksi asia on muodostunut vain siksi, että tasa-arvopolitiikan traditio on pyrkinyt irrottamaan sukupuolen sen biologisesta perustasta. Suvullisesti lisääntyvät elolliset oliot jakautuvat uroksiin ja naaraisiin, jotka eroavat toisistaan enemmän tai vähemmän rakenteeltaan ja käyttäytymiseltään. Kun tasa-arvotyön perustaksi on otettu teoriat, jotka haluavat kieltää tämän ilmeisen tosiasian, ajaudutaan tilanteeseen, jossa yhtäältä puhutaan miehistä ja naisista, tytöistä ja pojista ja toisaalta ei pystytä vastaamaan kysymykseen mikä sukupuoli on.

Tasa-arvotyön tulee itsessään olla tasa-arvoista

Tietynlainen erkautumista yhteiskunnallisesta todellisuudesta osoittaa se, että tasa-arvopolitiikassa ajetuista erilaisista kiintiövaatimuksista huolimatta vaatimukset eivät koske itse tasa-arvotyön koordinointia. On vaikea nähdä miten isät voisivat poikien kasvatuksessa vakavissaan tukea tasa-arvosta puhuvaa instanssia, joka on itsessään räikeä esimerkki sukupuolisesta segregaatiosta. Tasa-arvoyksikön koostumus on esimerkki tällaisesta epäjohdonmukaisuudesta. Vaatimukset naistutkimuksen opiskelusta edellytyksenä työskentelylle ministeriön tasa-arvoyksikössä taas ovat konkreettisia esimerkkejä tosiasiallisesta segregaatiosta.

Yllä mainitut seikat eivät suoraan liity lasten asemaan. Keskeistä on kuitenkin se, että tasa-arvotyö on erkaantunut kauaksi jokaisen yksilön yhtäläisen arvon tunnistamisesta ja siirtynyt valvomaan naissukupuolen reviiriä ja intressejä. Tämä on syönyt tasa-arvopolitiikan uskottavuutta erityisesti miesten keskuudessa. Seurauksena on, että tasa-arvotyön nimellä tapahtuvaa työtä tehdään suurelta osin ilman miesten panosta ja sivuuttaen poikien tasa-arvo-ongelmat.

Lopuksi

Lapsilla on tarve tuntea sukupuolesta riippumatta itsensä arvokkaaksi ja tuntea läheisyyttä sekä isää että äitiä kohtaan. Lasten tulee sukupuoleen katsomatta voida tuntea itsensä rakastetuiksi. Sukupuolittuneen väkivallan teorioista nouseva opetus tukee haitallisia stereotypioita, vaikka se väittää pyrkivänsä poistamaan niitä.

Tästä syystä tulisi pohjiaan myöten tarkastella tasa-arvopolitiikan lähtökohtia.

Lisätietoja:

Heikki Sariola
Erityisasiantuntija
Lastensuojelun Keskusliitto
+358-9-32960216
+358-40-7291101
heikki.sariola (at) lskl.fi