Siirry sisältöön

Älä aina valita!

Muuan toimittaja kyseli jokin aika sitten käsityksiäni lasten kasvatuksesta. Totesin, että minua on alkanut ärsyttää valitus lapsista koituvasta vaivannäöstä. Paitsi että valitus pilaa tunnelman, on se perusteetonta.

Eläimet voivat hyvin, kun ne saavat elää lajinmukaista elämää: tehdä sitä mihin kehityshistoria on ne muovannut ja elää ympäristössä johon ovat sopeutuneet. Kissa haluaa pyydystää, vainukoira seurata jälkiä.

Myös ihmisellä on tyypillisiä tyydytystä tuottavia toimintamuotoja.

Meitä viehättävät lapsena vaanimis- ja piiloleikit. Ne lienevät harjoittelua saalistusta varten. Ihminen on myös sopeutunut sotimaan. Strategia- ja taktiikkapelit, kuten shakki kiehtovat monia kaikenikäisinä. Niiden kanssa puuhailu tuottaa tyydytystä.

Ihmisellä on kroppa ja aivot, jotta hän voisi kamppailla selviytyäkseen elämästä. Työ ja vaivannäkö ovat elämän keskeistä sisältöä. Sama koskee lapsia ja aikuisia.

Jos vanhemmat antavat lapselle jokaisessa elämänvaiheessa kaiken, mitä hän vaatii, ei lapsi pääse kokemaan sitä tyydytystä, joka on palkintona vaivalloisesta tavoitteen saavuttamisesta.

Myös hoivavietti on osa ihmisen syvintä olemusta. Sen harjoittelu alkaa lapsuuden leikeillä ja jatkuu aikuisena huolenpitona lapsista. Lasten kasvettua hoivavietti siirtyy lastenlapsiin, lemmikkieläimiin ja jopa huonekasveihin, joille jutellaan kuin ne olisivat lapsia. Haudoistakin huolehditaan ikään kuin se auttaisi vainajaa voimaan paremmin.

On aika pitkälti asennekysymys, haluaako valittaa ja vaikerrella elämään normaalisti kuuluvia asioita – vai nauttiiko niiden myönteisistä puolista.

Erityisasiantuntija Heikki Sariola

Kommentit

Tällä artikkelilla ei ole yhtään kommenttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *