Siirry sisältöön

Auttaako yhteiskuntasopimus Suomen nousuun?

Useiden kuukausien väännön jälkeen Suomeen saatiin aikaiseksi yhteiskuntasopimus vaihtoehtona hallituksen pakkolaeille. Pakkolait olisivat leikanneet lomia, lisänneet työaikaa, leikanneet lomarahoja ja sairausajan palkkaa. Tässä suhteessa yhteiskuntasopimuksen leikkauslista kuulostaa kohtuulliselta. Nyt ollaan kuitenkin leikkaamassa 30% pieni- tai keskituloisten julkisen sektorin työntekijöiden lomarahoista. Tähän ryhmään kuuluu myös paljon pienten lasten perheitä. Veronmaksajien keskusliitto on esimerkissään laskenut, että 3300 euroa kuussa ansaitsevan keskituloisen veroprosentti nousee 1,0 prosenttiyksikköä. Tämä merkitsee keskituloisen nettoansioiden alenemista 410 eurolla vuodessa. Kyseessä on huomattava summa, varsinkin kun veronkevennyksistä ei ole selkeää lupausta.

Hallitus säästää lapsista

Pulma yhteiskuntasopimuksen vaikuttavuuden hahmottamisessa lasten ja perheiden näkökulmasta on ennen kaikkea se, että samanaikaisesti yhteiskuntasopimuksen kanssa lapsiperheisiin kohdistuu monia muitakin säästöjä. Yksi merkittävimmistä ovat päivähoidon maksujen mittavat korotukset. Tehdyn esityksen mukaisesti varhaiskasvatuksen enimmäismaksua korotetaan 22 prosenttia, 290 eurosta 354 euroon (korotus 64€/kk). Myös nykyisen enimmäismaksun alle jääviä maksuja esitetään korotettavaksi hieman. Korkeimman maksun nostamista kertarysäyksellä useilla kymmenillä euroilla voi pitää kohtuuttomana. Lastensuojelun Keskusliitto on omassa lausunnossaan esittänyt, että asiakasmaksun enimmäismäärän korotus on liian korkea ja esimerkiksi alarajalle kuuluville perheille sekä monilapsisille perheille maksukorotus voi muodostua kohtuuttoman suureksi. Huomion arvioista on myös, että päätöksiä ei ole tarkasteltu kokonaisuutena ja vakavat signaalit on jätetty huomiotta ratkaisuissa. Lapsiperheköyhyys on huolestuttavasti lisääntynyt ja mm. lapsilisien indeksisidonnaisuuden purkamisella on vaikutusta pienituloisille perheille.

 Päätösten vaikutukset lapsiin on arvioitava

Lasten ja perheiden näkökulmasta pulmana on tällä hetkellä se, että tehdään monia yksittäisiä päätöksiä ja leikkauksia, joiden kokonaisvaikutuksia ei tarkastella lasten ja perheiden kannalta. Päätösten lyhytnäköisyys voi kostautua kustannuksina ja eriarvoisuuden lisääntymisenä. Yksittäiset leikkaukset voivat saada aikaan isojakin vaikutuksia perheiden arjessa. On jälleen kerran syytä muistuttaa siitä, että huolellinen lapsivaikutusten arviointi olisi paikallaan; tällä kertaa nyt tehdystä yhteiskuntasopimuksesta sekä siihen liitettyinä koko lapsi- ja perhepolitiikan kokonaisuudesta. Yksittäisistä toimenpiteistä tehdyt lapsivaikutusten arvioinnit eivät anna kokonaiskuvaa ratkaisujen vaikutuksista lapsiperheiden arkeen. Lapsiperheet elävät kuitenkin kokonaisvaltaista elämää, eivätkä sarjaa yksittäisiä sopeuttamistoimia.

Hanna Heinonen

Toiminnanjohtaja, päätoimittaja

Hanna on Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja.

Kommentit

Tällä artikkelilla ei ole yhtään kommenttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *