Siirry sisältöön

Edistystä ja uusia uhkia

Olen lopettamassa vuoden 1984 kesällä alkanutta työtäni Lastensuojelun Keskusliitossa ja siirtymässä eläkkeelle. Keskeinen työni kohde on ollut lapsiin kohdistuva väkivalta ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja laajemminkin lapsen koskemattomuuden uhat. Nyt on osaltani luonnollinen hetki tarkastella mitä tuolla alueella on tapahtunut niiden runsaan 30 vuoden aikana kun olen asiaa seurannut.

Lasten ruumiillinen kuritus kiellettiin lailla Suomessa vuoden 1984 alusta lähtien. Noihin aikoihin (1981 ja 1986) tehtyjen asennekyselyiden mukaan lähes puolet aikuisista suomalaisista hyväksyi lasten ruumiillisen kurittamisen. Vuonna 2014 ruumiillisen kurituksen käytön suomalaisista aikuisista hyväksyi enää 10 prosenttia ja lapsiperheiden vanhemmista 8 prosenttia.

Mutta eivät pelkästään asenteet ole muuttuneet väkivallattomammiksi. Myös ihmisten tosiasiallinen käytös on muuttunut. Vuonna 1988 Keskusliiton teettämässä koululaistutkimuksessa 72 prosenttia peruskoulun viimeisen luokan oppilaista kertoi kokeneensa vanhempiensa taholta ainakin lievää väkivaltaa. Vuonna 2008 tehdyssä lapsiuhritutkimuksessa väkivaltaa kokeneita oli enää hieman alle 40 prosenttia ja vuoden 2013 tutkimuksessa luku oli pudonnut 20 prosenttiin. Tämä muutos tapahtui 25 vuodessa!

Perustellusti voi todeta, että lapset ja nuoret elävät tässäkin suhteessa aivan erilaisessa kasvatuskulttuurissa kuin edeltäjänsä 30 vuotta sitten.  Maailma ei ole silti valmis. Lapsiin kohdistuu perheissä väkivaltaa kuitenkin enemmän kuin aikuisiin ja se hyväksytäänkin useammin. Eräässä Keskusliiton kyselyssä kysyimme aikuisilta vastaajilta kantaa lapsiin kohdistuvan väkivallan ja aikuisten keskinäisen väkivallan hyväksyttävyydestä. Väkivallan oikeutus parisuhderiitoja ratkottaessa tyrmättiin täysin. 97 prosenttia vastusti väkivallan käyttöä parisuhteissa. Yksi prosentti hyväksyi jossain määrin ja loput eivät ilmaisseet kantaansa. Kuritusväkivallan kuitenkin hyväksyy 10 prosenttia aikuisista.

Seksuaalinen hyväksikäyttö

Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat niin ikään vähentyneet lapsiuhritutkimusten mukaan selkeästi vuosina 1988, 2008 ja 2013 toteutetuissa tutkimuksissa. Esimerkiksi aikuisten seksuaalisia kosketteluja oli 9. luokkalaisista tytöistä kokenut (elämänsä aikana) vuonna 1988 7 prosenttia, 2008 5 prosenttia ja vuonna 2013 3 prosenttia. Samoina vuosina poikien vastaavat luvut olivat 4, 1 ja 1 prosenttia. Tyttöjen kokema hyväksikäyttö on siis pudonnut alle puoleen ja poikien noin neljäsosaan vuodesta 1988 vuoteen 2013.

Kehitys on sitäkin merkittävämpää, kun ajatellaan, että hyväksikäytön mahdollisuudet ovat lisääntyneet Internetin tarjoamien anonyymien yhteydenpitokanavien ja lasten ja nuorten kännyköiden vuoksi.

Seksuaalisen hyväksikäytön vaaran tiedostaminen, valistus ja ammattilaisten paneutuminen asiaan ovat varmasti osaltaan auttaneet suotuisaa kehitystä. Parin viime vuosikymmenen aikana myös seksuaalirikoslakia ja muuta asiaan liittyvää lainsäädäntöä on kehitetty ottamaan huomioon seksuaalisen hyväksikäytön vaara. Vuonna 1999 rikoslain uudistuksessa otettiin lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset huomioon aikaisempaa selkeämmin. Sen jälkeen lakia on kiristetty moneen otteeseen (ja tullaan todennäköisesti kiristämään edelleen).  Sekä väkivallan että seksuaalisen hyväksikäytön esimerkit osoittavat selvästi, että yhteiskunnallisiin ongelmiin voidaan vaikuttaa, jos halua on.

Nyt tehtävistä ratkaisuista riippuu, voivatko lapset myös tulevina vuosina liikkua ja elää maassamme vapaasti

Lasten koskemattomuutta eivät uhkaa ainoastaan kuritusväkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö. Oman uhkansa muodostavat jotkut lapsen koskemattomuutta loukkaavat traditiot, joita niiden harjoittajat eivät edes miellä rikoksiksi lasta kohtaan. Kuritusväkivaltakin oli aikanaan tällainen traditio ja on monissa maissa edelleen.

Ihmisoikeusajattelun kehitys ja ulottuminen myös lapsiin on johtanut siihen, että nämä lapsen koskemattomuutta loukkaavat traditiot ovat joutuneet kritiikin kohteeksi. Näitä ovat esimerkiksi lapsiavioliitto (johon liittyy lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö) sekä lasten ympärileikkaus (joita tosin on ilmennyt Suomessa kauan, mutta niitä ei ole mielletty kauaa haitallisiksi tai lapsenoikeuksien vastaisiksi).

Lasten on Suomessa vanhastaan ollut mahdollista liikkua koulumatkansa vapaasti ja itsenäisesti. Heidän on ollut mahdollista liikkua ulkosalla turvallisesti, toisin kuin monissa muissa maissa. Viimeaikaisten ahdistelutapausten seurauksena on vaara, että tämä mahdollisuus vähitellen menetetään. Jos vanhemmat joutuvat valitsemaan lastensa turvallisuuden ja muiden näkökohtien välillä, kallistuu valinta aina omien lasten turvallisuuden puolelle. Ratkaisut tehdään varmuuden vuoksi. Nyt tehtävistä poliittisista ja lainsäädännöllisistä ratkaisuista riippuu, voivatko lapset myös tulevina vuosina liikkua ja elää Suomessa vapaasti vai käykö niin, että lasten turvallisuus rapautuu ja elämänlaatu heikkenee vähitellen.

Monet ongelmat ovat konfliktialttiita ja niihin puuttuminen vaatii asiallisuutta ja rohkeutta. Kun kyse on muiden kulttuurien ja uskontojen haitallisista traditioista, on lapsen oikeuksien puolustaja helposti vaarassa joutua syytetyksi ennakkoluuloisuudesta, muukalaiskammosta tai rasismista. Tähän ei liene muuta lääkettä kuin pitää selkeänä mielessä lapsen oikeudet ja ihmisarvo. Lasta ei saa välineellistää ja käyttää aikuisten sen enempään seksuaalisten kuin uskonnollistenkaan tarpeiden välikappaleena.

Kommentit

Tällä artikkelilla ei ole yhtään kommenttia.

Kommentointi on suljettu tälle artikkelille.