Siirry sisältöön

Ennen kaikkea iloinen asia

Sain mahdollisuuden osallistua Paula Solanon luennolle, jossa pohdittiin sitä, miten liikkuvaa lasta tai nuorta voidaan tukea hänen harrastuksessaan.  Liikunta on jotain, minkä toivoisi kuuluvan jokaisen lapsen ja nuoren elämään tavalla tai toisella. Kilpailu tai kilpaurheilu on puolestansa jotain, mihin vanhempien tulee suhtautua kriittisesti, mutta kannustaen. Vanhemmuuteen liittyvä päätöksenteko lapsen parhaasta tulisi olla jotain, mihin valmentajalla voi olla esityksiä ja ehdotuksia, mutta ei suoranaisia määräyksiä tai käskyjä.

Lapsi tutustuu liikuntaan ilon ja riemun kautta. Hän kasvaa liikkumaan hiljalleen, kukin omaa tahtia. 3-vuotias usein yliarvioi omia taitojaan ja hän uskaltaa kokeilla uusia asioita. Kokeilla ja epäonnistua; kokeilla ja onnistua. Lapselle tärkeintä on liikunnan ilo. Jo pari vuotta myöhemmin lapsi rupeaa välttelemään epäonnistumista ja lapsen liikuntaa värittääkin toive tulla ihailluksi suorituksen perusteella. Miten helposti sitä aikuisena sortuu vahvistamaan lapsen itsetuntoa pelkästään suoritusten kautta. Lapselle pitää välittyä tunne siitä, että hän on arvokas sellaisenaan. Arvokas, vaikka maali jäi tekemättä, vaikka syöttö ei tavoittanutkaan kaveria, vaikka piruetti tai kärrynpyörä jäi vajaaksi. Lapselle kyllä muodostuu melko pian hyvä käsitys omista taidoistaan, vähintään suhteessa ikätovereihin. Haastavaa tietysti on, jos lapsi joutuu harrastamaan liikuntaa hyvin eri-ikäisessä porukassa. Vasta murrosiässä lapsi rupeaa olemaan kypsä hyödyntämään monipuolisesti ajattelua oman suorituksena tukena.

Liikunta tuo nuoren elämään paljon positiivisia asioita. Mielihyvää tuottavan harrastuksen lisäksi, liikunta tarjoaa mahdollisuuden opetella ilmaisemaan voimakkaitakin tunteita, nuoren itsetunto vahvistuu parhaassa tapauksessa harrastuksen parissa ja nuori oppii kohtaamaan epäonnistumista oikeissa mittasuhteissa. Liikunta edistää usein myös terveellisiä elintapoja. Nämä positiiviset asiat eivät ole kuitenkaan itsestäänselvyyksiä. Tarvitaan aikuisia, valmentajia, vanhempia, huoltajia tai muita läheisiä, jotka tukevat nuorta harrastuksessaan.  Sekä toisaalta muistavat sen, että lapsen ja nuoren elämään kuuluu paljon muutakin kuin liikunta tai liikuntaan liittyvä kilpailu.

Mielenkiintoista oli Solanon esityksessä tieto tutkimuksesta, jonka mukaan nuorten suorituskyky parani 70 % tilanteissa, jos nuori oli nukkunut vuorokauden aikana riittävästi (10h). Liian vähäisen unen osoitettiin altistavan myös loukkaantumisille.

Parhaimmillaan liikunta vahvistaa nuoren itseluottamusta. Nuorella on selkeät taidot ja kyvyt tietyllä elämänalueella, mutta suoritus ja oma persoona ovat kuitenkin erilliset toisistaan. Hyvällä itseluottamuksella varustettu nuori uskaltaa kohdata epäonnistumisia, koetella omia rajojaan. Huipulla menestyvien urheilijoiden on todettu uskaltavan ottaa riskejä ja epäonnistua. Samalla nuoren myönteistä ajattelua ja positiivisen elämänasenteen vahvistumista tulee kaikin tavoin tukea. Tämä positiivisen vireystilan vahvistaminen on jotain, mitä jokaisen aikuisen tulisi ottaa suhteessa lapsiin ja nuoriin.

Paula Solanon neuvo siitä, miten urheilevaa lasta ja nuorta tuetaan parhaiten, sopii myös moniin muihin tilanteisiin:

”anna nuoren itse omistaa elämänsä ja tavoitteensa, ole kuitenkin viime kädessä selvillä siitä, mitä tapahtuu ja ole valmis auttamaan, jos jotain on pielessä.”

Ohjelmajohtaja Hanna Heinonen

Hanna Heinonen

Toiminnanjohtaja, päätoimittaja

Hanna on Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja.

Kommentit

  1. äiti sanoo:

    Liikunta on tärkeä asia lapselle. Helsingissä on tuore tapaus, jossa toimeentulotuen hakemisesta liikuntaharrastukseen seurasi lastensuojeluilmoitus, joka todettiin aiheettomaksi. Tämän hetkisten tietojen mukaan aiheetontakaan lastensuojeluilmoitusta ei Helsingissä saa rekisteristä pois. Nuorten ei siis missään nimessä tule hakea taloudellista tukea liikuntaan sosiaalivirastosta, koska sosiaaliohjaajilla on virkavelvollisuus tehdä pienimmästäkin huolesta lastensuojeluilmoitus. Rekisteriä ei päivitetä, joten leima on pysyvä.

  2. Hanna Heinonen sanoo:

    Lastensuojeluilmoituksia tulee lain mukaan tehdä vain tilanteissa, joissa on huoli lapsen kasvun ja kehityksen vaarantumisesta. Siten pelkkä toimeentulotuen hakeminen ei ole riittävä syy lastensuojeluilmoituksen tekemiseen. On varmasti totta, että myös ammattiin valmistuvat työntekijät tarvitsevat paljon tietoa lastensuojelusta jo koulutuksen aikana, mutta samalla tavalla koko työuran ajan. Näin varmistetaan lasten ja nuorten yhdenvertaisten kohtelu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *