Siirry sisältöön

Ennen kaikki ei ollut paremmin – kohti kannustavaa kasvatusta

Usein lasten kasvatuksessa, kuten monessa muussakin asiassa, muistellaan kaiholla vanhoja hyviä aikoja, jolloin lasten elämä oli hyvää ja turvallista. Todellisuudessa kuitenkaan lasten elämä ei monellakaan tavalla ole ollut ennen parempaa. Päinvastoin, tänä päivänä suomalaiset lapset ovat paremmassa turvassa kuin koskaan.

Suomi oli vuonna 1984 toinen valtio maailmassa, jossa kiellettiin lailla kaikki lapsiin kohdistuva väkivalta. Tämän jälkeen erityisesti lasten kotona kohtaama väkivalta on vähentynyt merkittävästi. Lisäksi suomalaisten asenteet fyysistä kurittamista kohtaan ovat muuttuneet kielteisemmiksi.

Vaikka muutos on ollut valtavan positiivinen väestötasolla, ei kuitenkaan kasvatuskulttuuri ole muuttunut silmänräpäyksessä, eivätkä kaikki lapset pääse nauttimaan oikeudestaan väkivallattomaan elämään. Muutos on tapahtunut sukupolvittain, niin että nuoremmat sukupolvet ovat omaksuneet lasta ja lapsen oikeuksia kunnioittavia asenteita ja uudet näkemykset ovat siirtyneet valtavirtaan.

Vielä 1970 ja 80-luvuilla Suomessa elettiin hyvin erilaisessa todellisuudessa ja keskustelussa yleisesti fyysinen kurittaminen nähtiin lasten kasvatuksessa yhdeksi hyväksyttäväksi vaihtoehdoksi muiden joukossa. Kurittamattomuuden vastakohtana pidettiin ”vapaata kasvatusta”, jossa lapset lellitään pilalle.

Lapsen kohtaamaa henkistä väkivaltaa ei aina osata tunnistaa lapselle haitalliseksi

Tänä päivänä harva ääneen kyseenalaistaa lapsen tarpeen sekä rakkaudelle että turvallisille rajoille, ilman fyysisen koskemattomuuden loukkaamista. Kuitenkin edelleen monet lapset joutuvat Suomessa kokemaan fyysistä ja henkistä väkivaltaa vanhempiensa taholta. Erityisesti lasten kohtaamaa henkistä väkivaltaa; kuten uhkailua, pelottelua ja haukkumista; ei aina osata tunnistaa lapselle haitalliseksi.

Vanhemmuuden tuottamista paineista ja rasituksesta pitää puhua. Tutkimusten mukaan vanhemmat, jotka ovat omassa lapsuudessa kokeneet kuritusväkivaltaa, turvautuvat siihen muita helpommin itsekin. Omaa kasvatushistoriaa, kasvatustapoja ja tavoitteita on hyvä pohtia jo ennen lapsen syntymää.

Lapsi- ja perhejärjestöjen yhteisellä Kasvatuspuntari-kampanjalla kutsutaan vanhemmat puntaroimaan omia kasvatustapojaan. Haastavissakaan tilanteissa ei pidä turvautua väkivaltaan vaan vaihtoehtoisia tapoja on olemassa. Kannustavia kasvatuskeinoja, tukea ja tietoa on koottu kampanjan kotisivulle.

Osana kampanjaa Siskonpeti-sarjan ryhmä on tehnyt sketsejä erilaisista kasvatustilanteista. ”70-luvulla” sketseissä tuodaan nerokkaasti esiin millaisessa ilmapiirissä monet perheet elivät vielä 30-40 vuotta sitten. Passiivisagressiivinen ja lapsiaan alentava isä on huvittava sketsihahmo, mutta jokaisen vanhemman on hyvä pohtia onko tilanteita, joissa itse alkaa muistuttaa olemuksellaan samaa. Tosielämässä se ei ole hauskaa, vaan lapselle hyvin pelottavaa ja haitallista.

Kommentit

Tällä artikkelilla ei ole yhtään kommenttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *