Siirry sisältöön

Golf-orvot

Päätellessäni omaa pelikierrosta tutulla golf-kentällä kohtasin pienen, 5-vuotiaan tytön ja hänen isänsä, jotka vasta olivat aloittelemassa omaa, ”yhteistä” pelikierrostaan. Tyttö kysyi isältään: ”eihän mennä pitkälle radalle, eihän, se kestää niin kamalan pitkään…”

Arvatenkin täysipitkään kierrokseen normaalisti kulutettu noin neljän tunnin aika tuntuu lapsesta kohtuuttomalta, kun lapsella ei ole aktiivisen toimijan roolia pelissä. Isä siis halusi tytön mukaansa omaan harrastukseen, palkkiona ja motivaattorina tuntui toimivan tytölle ostettu virvoitusjuomapullo ja tytön toiveet edes lyhyemmästä kierroksesta kaikui kuuroille korville.

Minulle konkretisoitui vuonna 2007 lanseerattu termi ”golf-orpo” aivan uudella tavalla. Tuolloin käsitteellä viitattiin elämäntapojen moninaistumiseen ja lisääntyneen vapaa-ajan käytön mukanaan tuomiin uudenlaisiin ongelmiin urbaanissa ympäristössä. Minulle käsite konkretisoitui tuossa hetkessä siihen, miten vaikeaa aikuisten on toisinaan asettaa lapsen tarpeet ja toiveet omien edellä, tällä kertaa käsitteeseen viitaten golfia harrastettaessa.

Uudenlainen ongelma tuntuu olevan aikuisten pelko siitä, että jos he laittavat lapsen tarpeet ja toiveet omien edelle, he joutuvat luopumaan jostain korvaamattomasta. Jäävät kenties taidoissaan tai osaamisessaan muiden jälkeen? Tai menettävät korvaamattomia aikuiskontakteja?

Voisiko ajatella, että kymmenkunta vuotta pelattaisiin lapsen ehdoilla? Golf-kierrokseen käytetty aika on pienen lapsen elämässä pitkä aika, varsinkin jos näitä kierroksia on useita viikossa. Voisiko valita toisin ja käyttää enemmän aikaa perheen yhdessäoloon ja yhteiseen tekemiseen? Tiedämme jo nyt, että suomalaiset perheet viettävät aikaa liian vähän yhdessä, puhumattakaan yhteiseen keskusteluun päivässä käytetystä ajasta (noin 7 minuuttia). Kaikki keinot, joilla yhdessäoloa voidaan lisätä, kannattaa ottaa käyttöön!

Lapsen ottaminen mukaan seuraamaan toisen tai molempien vanhempien peliä on itsepetosta. Ei kyse ole perheen yhteisestä harrastuksesta, kyse on vanhempien halusta viettää vapaa-aikaansa omilla ehdoillaan. Ei lapsille kuulu passiivisen osallistujan rooli, ei koskaan, mutta ei varsinkaan kesällä.

Hanna Heinonen
Ohjelmajohtaja

Hanna Heinonen

Toiminnanjohtaja, päätoimittaja

Hanna on Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja.

Kommentit

Tällä artikkelilla ei ole yhtään kommenttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *