Siirry sisältöön

Hatkalla

Sijaishuollon tavoitteena on tarjota huostaanotetulle ja kiireellisesti sijoitetuille lapsille tai nuorille heidän tarpeidensa mukainen sijaishuoltopaikka.Paikkaa valittaessa tulee ottaa huomioon perhehoidon ensisijaisuus. Sijaishuoltopaikan on vastattava niihin ongelmiin ja lapsen hoidon sekä huolenpidon tarpeisiin, jotka ovat olleet huostaanoton perusteina.

Erityisesti nuorille laitoshuolto on usein kuitenkin sijoitushetkellä ainoa todellinen vaihtoehto. Laitoshoitoon päädytään usein erityisesti lapsen oman käyttäytymisen perusteella. Lapsi on esimerkiksi otettu huostaan vakavan päihde- tai rikoskierteen katkaisemiseksi.

Lapsen tarpeiden mukainen hoito ja huolenpito ei kuitenkaan toteudu nk. hatkanuorten eli sijaishuoltopaikastaan luvatta poistuneiden nuorten kohdalla.

Poliisin arvion mukaan yhtenä viikonloppuna saattaa heidän tiedossaan olla 100–200 sijaishuoltopaikasta luvatta poistunutta nuorta. Hatkaaminen näyttää sijaishuollon toimijoiden ja poliisin näkökulmasta lisääntyneen. Tämä on ilmiö, minkä äärelle kannattaa pysähtyä.

Hatkareissut riskialttiita

Sijaishuoltopaikassa kasvavilla nuorilla on tutkimusten mukaan korkea syrjäytymisriski. On meidän kaikkien aikuisten vastuulla, että tarjoamme näille nuorille kaiken sen tuen, minkä he tarvitsevat selviytyäkseen hankalasta elämänvaiheesta.

On selvää, että syrjäytymisen riskiä lisäävät tilanteet, joissa aikuiset eivät ole tietoisia nuorten olinpaikasta yhteen, kahteen tai kahteenkymmeneen päivään.

Nuoret altistavat itsensä monenlaisille tilanteille hatkareissujen aikana. Esimerkiksi näpistelyt, varkaudet ja runsas päihteidenkäyttö on silloin yleistä.

Nuoret voivat myös joutua seksuaalisen kaltoinkohtelun uhreiksi ja tiedossa on myös seksin myymistä tupakan, alkoholin, huumeiden ja yösijan saamiseksi. Nuoret myös pystyvät yllättävän hyvin pysyttelemään aikuisilta piilossa ja löytymättömissä hatkareissujensa aikana.

Poliisin voimavarat puuttua tilanteisiin ovat niin ikään vähissä.

Tietoa tarvitaan

Jotta voisimme nykyistä paremmin ehkäistä hatkaamisen merkittävää lisääntymistä sekä auttaa niitä nuoria, jotka kaikesta huolimatta hatkaavat, on meidän tiedettävä ilmiöstä nykyistä enemmän.

Meidän on selvitettävät keitä hatkaavat nuoret ovat ja miksi he hatkaavat. Tärkeää on myös tuntea nuorten oman arvio siitä, miksi hatkaaminen on heille tietyissä tilanteissa ainoa vaihtoehto.

Näiden tietojen avulla voimme arvioida sijaishuollon toimintakäytäntöjä sekä sitä määrittävätkö lapsen tarpeet todella oikean suuntaisesti sijaishuoltopaikan valintaa.

Samalla on tärkeää miettiä, miten erilaiset hoidolliset ja kasvatukselliset ratkaisut toteutetaan siten, että lapsen etu toteutuu ja, että toiminta kunnioittaa lapsen tai nuoren ihmisarvoa.

Ohjelmajohtaja Hanna Heinonen

Hanna Heinonen

Toiminnanjohtaja, päätoimittaja

Hanna on Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja.

Kommentit

  1. hatkaajia etsimässä sanoo:

    Hatkalla
    Yksi iso tekijä mikä näkyy piikkinä hatkaamisissa on lehtijutut kun jotakin nuorta etsitään kuvan kera lehdissä. Muuten syitä voi olla monia. jotkut nuoret etsivät jännitystä, toisella on näyttötarvetta muille, että pystyy sijaishuoltopaikasta karkaamaan, osalla tulevat AS-palaverit aiheuttavat hatkaamista sekä joidenkin kohdalla itse olen huomannut, että pelko kotiuttamisesta on aiheuttanut hatkaamista kun ei voi sanoa ääneen että ei halua kotiin. Myös se, että monikaan laitos, perhe tai perhekoti ei aktiivisesti lähde etsimään hatkalaista niin lisää hatkaamista. Usein tämä jätetään vaan poliisin huoleksi ja vaikka olisi tietoa missä hatkalainen on ei sijaishuoltopaikka hae häntä sieltä esim. poliisin kanssa yhdessä jos ei muuten kyseiseen paikkaan voi mennä. Tämä viestittää lapselle/nuorelle sitä, että hänestä ei välitetä ja näin hatkaaminen jatkuu jos vastuu hakemisesta jätetään vaan poliisille. Kyllä aikuisilla niin sijaishuoltopaikassa kun vanhemmillakin on vastuu hatkalaisen hakemisesta. Tällä myös viestitämme siitä, että välitämme nuoresta. Tärkeää on tämän jälkeen kun hatkalainen palautuu sijaishuoltopaikkaan tai kotiin , käydä asia läpi hänen kanssaan kunnolla. On myös tärkeää, että lapsen/nuoren kaverit tunnetaan riittävän hyvin ja ollaan oikeasti kiinnostuneita siitä missä lapsi/nuori liikkuu ja keiden kanssa.

  2. Hanna Heinonen sanoo:

    Hatkaamisen taustalla monia asioita
    Kiitos kommentista. On tosiaan tärkeää huomata, että hatkaamisen taustalla on monia eri asioita. Meidän tulee kehittää toimintatapoja hatkasta palaavien nuorten kohtaamiseen, mutta ennen kaikkea pyrkiä kehittämään toimintakäytäntöjä siihen suuntaan, että hatkaamiset saadaan vähenemään.

    Tärkeä on myös nostaa keskusteluihin resurssitarpeet, sijaishuoltopaikoissa tulee olla riittävästi henkilökuntaa myös siihen, että hatkassa olevaa nuorta voidaan aktiivisesti hakea, eikä vain odottaa poliisilta aktiivisuutta etsinnässä.

    Tarvitaan myös enemmän tietoa siitä, missä tilanteissa nuoret hatkaavat ja miksi. Toiveissa on, että tämän kaltaista selvittämistyötä voitaisiin käynnistellä jo tämän vuoden puolella. Siksi kaikki näkökulmat ovat erityisen tervetulleita tähän keskusteluun.

    Ohjelmajohtaja Hanna Heinonen

  3. Iris sanoo:

    Lastensuojelun kaksinaismoralismi

    Tässä Hanna Heinosen tekstissä näkyvät hyvin lastensuojelun kaksoisstandardit ja kaksinaismoralismi:

    ” Nuoret altistavat itsensä monenlaisille tilanteille hatkareissujen aikana. Esimerkiksi näpistelyt, varkaudet ja runsas päihteidenkäyttö on silloin yleistä. Nuoret voivat myös joutua seksuaalisen kaltoinkohtelun uhreiksi ja tiedossa on myös seksin myymistä tupakan, alkoholin, huumeiden ja yösijan saamiseksi.”

    Jos nuori karkaa kotoaan, lastensuojelu tulkitsee karkaamisen huostaanottoa vaativaksi hätähuudoksi tai reaktioksi vanhempien kaltoinkohteluun tai laiminlyöntiin.
    Jos nuori karkaa sijaishuollosta, kyseessä on lastensuojelun mielestä normaali murrosikään kuuluva kapinointi tai nuoren oma tietoinen valinta, josta nuori itse on vastuussa.

    Vai altistavat nuoret itsensä monenlaisille tilanteille hatkareissujensa aikana.
    Jos nuori joutuisi seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi karkureissulla kotoa, lastensuojelu vastuuttaisi vanhemmat välittömästi sekä karkaamisesta että hyväksikäytöstä ja huostaanotto pois kotoa olisi lähes varma.
    Sijaishuollosta tapahtuneen karkureissun aikana tapahtunut hyväksikäyttö taas ei lastensuojelun mielestä ole laitoksen vastuulla eikä johda laitoksen vaihtamiseen vaan todennäköisesti nuoren rankaisemiseen , tyypillisimmin rajoittamalla hänen tapaamismahdollisuuksiaan lähiomaisiin. Laitonta laitoksen antamaa tapaamisrajoitusta perusteltaisiin todennäköisesti “kodin olosuhteista johtuvalla ja periytyvällä itsetuhokäytöksellä.”

    Heinoselta on kokonaan päässyt unohtumaan, että nuorten ” itsealtistuksen vaaroille” mahdollistavat lastensuojelun edesvastuuttomat ja epäeettiset tiedotuskäytännöt karkaamistapauksissa.

    Omitusta, tarpeetonta ja täysin edesvastuutonta on lastensuojelun kynsistä karanneen nuoren lastensuojeluasiakkuuden julkinen kuuluttaminen. Sitä voi pitää suorastaan mainoksena ja kutsuna kaikille pedofiileille. Että nyt olisi tällainen koditon, nälissään, kylmissään, peloissaan ja rahattomana vaeltava saalis, joka todennäköisesti suostuu mihin vaan.

    Samaan aikaan kun lastensuojelun työntekijät levittelevät holtittomasti asiakkaidensa yksityisasioita, kuvia ja nimiä he paheksuvat oman huostaanottotapauksensa julkisuuteen tuoneita asiakkaita ja uhkaavat näitä edunvalvojalla.

  4. Hanna Heinonen sanoo:

    Vastuu sijaishuoltopaikoilla ja lastensuojelulla

    Kiitos hyvistä huomioista. Sen verran tarkennan blogitekstiäni, että olen ilman muuta sitä mieltä, että sijaishuollosta hatkaavista nuorista vastuu on ennen kaikkea sijaishuoltopaikoilla ja lastensuojelulla, ei missään nimessä nuorilla itsellään tai heidän vanhemmilla. Kotoa hatkaavia nuoria en ole tässä kirjoituksessa tarkastellut, mutta totean, ettei hatkaaminen sinänsä saa missään nimessä johtaa sijoitukseen, vaan ensisijaisesti tulee auttaa vanhempia ja nuorta muilla keinoin. Mitä tulee tiedotuskäytäntöihin nuorten hatkareissuihin liittyen, olen samaa mieltä, että nämä käytännöt pitää olla rakennettu nuorta kunnioittaen, eikä esim. sijaishuoltopaikkojen tarpeista käsin.

    Ohjelmajohtaja Hanna Heinonen

  5. Rakkautta ja rajoja sanoo:

    Mitä tulee tiedotuskäytäntöihin nuorten hatkareissuihin liittyen, olen samaa mieltä, että nämä käytännöt pitää olla rakennettu nuorta kunnioittaen, eikä esim. sijaishuoltopaikkojen tarpeista käsin.”…

    Sijoituspaikan mahdollisuudet nuoren kokonaisvaltaiseen huolenpitoon ovat häviävän pienet. Rajat asettaa päättävät sosiaaliviranomaiset ja ne joudutaan joka hatkareisuun jälkeen erikseen puntaroimaan.

    Itse peräänkuulutamme tarvittavia,harkinnan mukaisia toimenpiteitä sijaishuoltopaikan valtuuksiin. Taho on kuitenkin jatkuvasti nuoren kanssa kontaktissa, toisin kuin sos.viranomaiset. Sijaishuoltopaikkojen tarpeet kun tulevat usein juuri valtuuksien puuttumisista.
    Toki perhekodin ja ammattimaisen koulukodin valtuudet täytyy olla erikseen määriteltyjä.

    Kun kaikkivoipa nuori ei kunnioita vanhempiaan, eikä ylipäätään mitään auktoriteetteja, ei halua rakentavaa keskusteluyhteyttä, tai kohdata tilannettaan, ollaan hankalassa tilanteessa joka pahimmillaan ruokkii uhmaa ja negatiivista sankaruutta hatkailuna oireillen.
    —-
    Pyysimme ja saimme apua nuoremme vaarantaessa omaa kasvuaan ja kehitystään kotoa jatkuvasti hatkaamalla ja käyttämällä päihteitä. Tapoihin kuului myös jatkuva valehtelu, sekä koulupinnaukset. Tämä kaikki tapahtui kaveripiirin vaihduttua ja hyvin lyhyellä aikavälillä.
    Lukuisista keskusteluista kotona ja tulevista mahdollisista jatkotoimenpiteistä tiedottamisesta huolimatta nuori valitsi sijoituksen omalla jatkuvalla toimintatavallaan, turvallisen ja rakastavan kodin sijaan.

    Hetken aikaa tunsimmekin nuoren olevan turvassa sijoituspaikassaan, sillä kotihatkareissuista emme saaneet mitään tietoa nuorelta itseltään.
    Pettymys tuli kuitenkin nopeasti. Jo ennen sijoitusta teimme selväksi että tämä nuori tarvitsee 24/7 valvontaa, kunnes hän on itse valmis ottamaan apua vastaan ja tilannetta päästään keskusteluin purkamaan.
    Tiedossamme oli että hän tulisi käyttämään varmasti eteen tulevat tilaisuudet saadakseen haluamansa. Tässä tapauksessa päihteet, jännitys, muiden nuorten hyväksyntä ja ihailu, sekä biletys vievät nuorta. Lähtökohtaisesti tilanne on toki kuitenkin parempi kuin ennen sijoitusta, sillä tällä(kin) hetkellä nuori on hatkalla kaltaisensa kanssa.Aikaisemminhan edes kaveriseurasta, hatkareissuista puhumattakaan, ei saatu mitään tietoa nuorelta itseltään. Koemme tästäkin huolimatta tehneemme oikean ratkaisun.

    Terapiaa, jota pidämme erittäin tärkeänä, ei kuitenkaan ole päästy aloittamaan nuoren kanssa.
    Sijoituspaikassa ei ole ammattiapua tarjolla, ainoastaan turvalliset ja välittävät aikuiset jotka jo kotona nuorella oli. Tämä on toki suurelle osalle nuorista jo iso asia sinällään.Hatkat ja kesälomat ovat pitkittäneet avun saantia, mutta ennen kaikkea nuorelta itseltään on tultava ymmärrys psykiatrisen avun vastaanottamiselle oman käytöshäiriön syyn selvittämiseksi ja toimivan ratkaisun löytymiseksi, sekä tavoitteiden selkeyttämiseksi. Oma nuoremme kun kokee käytöksensä oikeutetuksi.

    Hukassa (monellakin tapaa) oleva nuori oireilee.
    Sisimmässään rikkinäinen, haavoittuva ja pieni lapsemme tarvitsee siis muutakin kuin valvontaa.

    Tilanne ei korjaudu itsestään, vaan noidankehä jatkuu ennen kuin asiaa päästään purkamaan jonkun sellaisen henkilön kanssa joka kysyy juuri ne oikeat kysymykset ja joka pääsee totuudelliseen keskusteluun nuoren kanssa. Tätä odotellessa…

  6. Päivi Joutsenjärvi sanoo:

    Siis miksi vanhempia ei auteta selviytymään, kun nuori on harjassa…?

  7. Päivi Joutsenjärvi sanoo:

    Hatkassa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *