Siirry sisältöön

Hyviä ja huonoja uutisia

Valtion budjettiriihi vahvisti uuden sosiaalihuoltolain toimeenpanoa varten myönnettäväksi 9,4 milj. euroa vuoden 2015 valtion talousarvioon.

On hienoa, että uudenlaista ajattelua ehkäisevien palvelujen merkityksestä vahvistetaan edistämällä sosiaalihuolto- ja lastensuojelulain uudistusta, joissa työskentelyn painopistettä siirretään selkeästi korjaavista palveluista ehkäiseviin palveluihin.

Meillä on tutkittua tietoa ehkäisevien palvelujen kustannusvaikuttavuudesta eli siitä, miten korjaaviin palveluihin käytetyt eurot vähenevät sitä mukaa kuin euroja suunnataan ehkäisevään työhön, joskin nämä satsaukset näkyvät valtuusto- ja hallituskautta pitemmällä viiveellä.

Meillä on ymmärrys siitä, miten vanhempien tukeminen heidän kasvatustehtävässään auttaa perheitä selviämään arjesta. Asiantuntijat tietävät, kuinka lasten koulukäyntiin panostaminen ja koulunkäynnin tukeminen siivittävät lapsen kasvua aikuisuuteen paremmin kuin useat muut tukitoimet toimien yhtenä tehokkaimmista syrjäytymisen ehkäisyn keinoista.

Tiedämme että tehokkaasti lapsiperheiden arjesta selviytymistä tukevat universaalit, vahvat peruspalvelut.

Vaikutukset näkyvät viiveellä

Sosiaalihuoltolakiesityksen toimeenpanoon käytetään sosiaali- ja terveysministeriön mukaan myös 6,6, milj. euroa lastensuojelun kehittämiseen varattua määrärahaa. Uudistuksen kokonaiskustannukset ovat 32 milj. euroa, joten noin puolet sosiaalihuolto- ja lastensuojelulain uudistuksen kustannuksista jää kuntien vastuulle.

Valtionosuusuudistuksessa määrärahoja kohdennetaan erityisesti perhetyöhön sekä sosiaalihuoltolain mukaiseen omatyöntekijätoimintaan. Kuntien omarahoitusosuuden on arveltu kertyvän uudistuksen aiheuttamista säästöistä. Olen itse samaa mieltä, siitä että säästöjä syntyy. Ne eivät vain synny samanaikaisesti lain voimaantulon kanssa.

Olemme ensi vuonna tilanteessa, jossa kunnat ovat todella tiukoilla sosiaalihuolto- ja lastensuojelulain toimeenpanon kanssa. Lastensuojelussa asiakkaana oleville lapsille ja perheille on tarjottava laadukkaita palveluita, niistä ei voi säästää.

Ehkäiseviin palveluihin panostaminen näkyy pienellä viiveellä, eikä sillä ole merkittävää välitöntä vaikutusta vuonna 2015. Toivon mukaan kuitenkin jo seuraavista vuosista alkaen. Edellyttäen tietysti, että tällä hetkellä vielä varsin keskeneräinen uudistus saadaan viimeisteltyä siten, että asetetut tavoitteet on mahdollista saavuttaa.

Lapsilta leikkaaminen ei viisasta

Vaikka sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain toimeenpanoon varattuja valtionosuuksia voi pitää erittäin hyvänä uutisena, kohdistui itselläni ehkä epärealistisiakin toiveita lapsilisäleikkausten perumiseen.

Tutkittua tietoa siitä miten lapsilisäleikkaukset kohdentuvat pahinten juuri sinne, mihin niitä ei ole järkevä kohdentaa, olisi ollut saatavilla siitä. Lapsista ja lapsilisistä leikkaaminen ei ole pitkällä tähtäimellä viisasta edes talouskehityksen puolesta, kuten Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja Tuomas Pöysti totesi, puhumattakaan leikkausten muista vaikutuksista.

Budjettiriihessä sovittu lapsiperhevähennys ei tule kompensoimaan asiaa. Esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliiton ja Väestöliiton laskelmien mukaan pienituloisimmat perheet eivät hyödy vähennyksestä mitenkään.

Pitkäjänteisyyttä tarvitaan

Lapsien kohdalla tehtäviin poliittisiin ratkaisuihin tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja kauas katsomista.

Hyvät ratkaisut ja isotkin resursoinnit maksavat itsensä takaisin, mutta vasta vuosien päästä. Sama koskee lapsiin ja lapsiperheisiin kohdistuvia leikkauksia. Joitain vaikutuksia saattaa näkyä välittömästi arjessa, mutta todelliset vaikutukset on nähtävissä useiden vuosien kuluttua, kuten taloudellisesti heikkoina aikoina tehdyt päätökset ovat osoittaneet.

Parhaimpana esimerkkinä lienee edelleen 1990-luvun lopun laman seuraukset, joita on viime vuosina tutkittu ansiokkaasti.

Lapsivaikutusten arviointi puuttuu

Se mikä yhdistää sekä sosiaalihuoltolain ja siihen liittyvän lastensuojelulain uudistusta että lapsilisäleikkauksista tehtyä päätöstä on se, ettei lapsivaikutusten arviointia ole kumpaakaan tehtäessä toteutettu huolella ja perusteellisesti.

Toivoisin, että lapsivaikutusten arviointi olisi arkipäivän poliittiseen päätöksentekoon vakiintunutta toimintaa, kuten YK:n lapsen oikeuksien komitea peräänkuuluttaa. lapsivaikutusten arvioinnin ohella tarvitaan keskustelua siitä, millaista lapsi- ja perhepolitiikkaa suomalainen hyvinvointiyhteiskunta kaipaa.

Lapsen edun toteutuminen kaikessa päätöksenteossa tulisi olla ensisijaista ja tämä voidaan varmistaa parhaiten lapsivaikutusten arvioinnilla.

Ohjelmajohtaja Hanna Heinonen

Hanna Heinonen

Toiminnanjohtaja, päätoimittaja

Hanna on Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja.

Kommentit

  1. Äiti vailla lapsia sanoo:

    Lapseni ovat jo toista vuotta huostassa. Minusta tuntuu, että ainut toivo saada lapseni takaisin on lastensuojelutoiminnan budjetin jyrkät leikkaukset. Mikään ei auta, ei se että olen samaa mieltä LSn kanssa ja teen niin kuin siellä määrätään terveystutkimuksesta vanhemmuuden arviointiin. Jopa uneni ovat ahdistavia, ne kertovat lapsia jahtaavista sosiaalityöntekijöistä, eikä psykologeille puhuminen auta, sillä hekin sanovat stressin johtuvan vain lasteni huostaanotosta. Meille on varattu vertaistukitoimintaa. Tutkimusten jälkeen psykologinen tuki lakkaa. Ennaltaehkäisevää apua emme saaneet, kun muutimme Suomeen ja yritimme opiskella ja löytää työtä. Lapset vain yllättäen vietiin eri kuntien alueille laitokseen, varoittamatta ja ilman järkeviä perusteita. Missään muussa maassa lastensuojelu ei ole yhtä aggressiivinen ja voimakas kuin Suomessa. Lapsillako oikeuksia, kun LSn virkailijoilla ei ole heistäkään mitään hyvää sanottavaa ja heidät on eristetty vanhemmistaan perhekoteihin ja laitoksiin? Ehkäiseviä palveluita: Tarkoittaako se sitä, että ehkäistään huostaanotto tai ehkäistään lapsia syntymästä kaupungin vuokrakortteleihin? Suomeen en olisi lapsiani synnyttänyt, mutta olosuhteet pakottivat palaamaan tähän outoon LS maahan. Hassua, että Lastensuojelulaki velvoittaa avohuollon tukitoimiin, kun LS ei todellisuudessa tule koulujen palavereihin tai kutsuttunakaan keskustelemaan lasten asioista, esim. sairaaloihin tai koteihin, ennen huostaanottoa. Psykologisointia ja asiakkaan karskia arvostelua LS virkailijat harjoittavat vastineissaan eri virkailijoiden kesken, heille täysin tuntemattomista asiakkaistaan. Yhteyttä asiakkaaseen LSllä ei ole, mutta psykologisesti huostaanotto tai lasten pahoinvointi on kaikista suurin stressinaiheuttaja vanhemmille. Lasten etu ei ole tulla huostaanotetuksi laitoslapseksi. Teenpä mitä tahansa, lapseni ovat pitkäaikaishuostaanotettuja ja odottavat, että äiti pelastaa heidät vielä.

    1. Hanna Heinonen sanoo:

      Perheiden jälleenyhdistämiseen liittyvät pulmat ovat olleet tiedossa jo kauan ja Lastensuojelun Keskusliitto on selvittänyt niitä julkaisussaan Samalla puolella? – Näkökulmia perheiden jälleenyhdistämiseen lastensuojelussa. Julkaisun voi ladata itselleen ilmaiseksi os. http://www.lskl.fi/verkkokauppa
      Selvityksen toinen vaihe, jossa selvitetään lasten ja nuorten näkökulmia perheiden jälleenyhdistämiseen valmistuu loppuvuodesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *