Siirry sisältöön

Ja minkälaista historiaa laitetaan?

Hämeen linnan vieressä on mukava leikkipuisto. Kesäisenä lokakuun (!) sunnuntaina kuuntelin ns. sivukorvalla itseoppineen turistioppaan kertomusta lapsilleen. Huomasin omien lasteni myös kuuntelevan tarkkaan, eikä ihme.

Oppaan kertomuksessa selostettiin prinsessojen torniasumukset, käydyt taistelut ja tyrmän asukkaiden surkea kohtalo ruokalistaa myöten. Se oli kerrassaan vetävä kokonaisesitys linnan historiasta koko perheen makuun.

Pieni ongelma, jos sitä sellaisena haluaa pitää, oli, se, että kaikki oli aivan täyttä puppua. Linnan historian kanssa prinsessoilla ei tiettävästi ole mitään tekemistä. Linnassa on kyllä tykkitorni, mutta sitä ei ole koskaan käytetty sellaiseen tarkoitukseen. Vankien ruokalistastakin minulla on epäilykseni, tontilla on tiettävästi vankeja kyllä ollut.

Historian väritetty versio sai lapsilta enemmän tykkäyksiä. Meidän lapsiparkoja on pidetty tylsän historian vankina ja elämysdeprivoituna. Lastensuojeluilmoitukset Hämeenlinnan kaupungille, kiitos.

Toisaalta olen halunnut säästää heitä siltä maailmalta, jossa sanomiset sovitetaan kuulijan tai tilaajan toiveisiin faktoista välittämättä. Kyllä he aikanaan saavat tietää, mitä isi tekee työkseen.

Niin, että minkälaista historiaa rouvalle laitetaan?

Tutkija Petri Paju

Petri Paju

Hankepäällikkö

Petri on syntyperäinen ilvesläinen. Jos hänet tunnettaisiin ylipäänsä yhtään mistään, se tuskin olisi ainakaan hyvät jutut. Korkeasta iästään huolimatta pystyy juomaan kahvetta suuria määriä.

Kommentit

  1. maaret parviainen sanoo:

    Kiitos Petri!

    “Haluatko kuulla totuuden vai hyvän tarinan ?”-aiheesta on tehty sympaattinen elokuva: Tim Burtonin Big fish.

    Historian kirjoittamisessa ja välittämisessä on varmaan tietyt pelisäännöt, mutta kyllä minäkin mieluusti kuulisin ensin värikkään tarinan. Ja myöhemmin lukisin ne tylsät faktat vaikka kirjasta : ).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *