Siirry sisältöön

Jos virtuaalituki ei enää riitä

Huono omatunto… En jaksa lastani! Olenko paska äiti?

Törmäsin yllä olevaan keskustelunaloitukseen eräällä suositulla keskustelupalstalla. Itse asiassa samankaltaisia keskustelunavauksia näkee internetissä harva se päivä. Äidit ja isät janoavat virtuaalisia neuvoja, vertaistukea ja lohdutusta. Internet on helppo paikka, siellä voi kirjoittaa nimettömänä ja kynnys avautumiseen on matala.

Olen itsekin äiti ja väitän esimerkin kaltaisten ajatusten käväisevän usein aivan tavallisen tai jopa keskivertoa kärsivällisemmän vanhemman mielessä. Itse asiassa, luulen huonon omantunnon kuuluvan vanhempien perustuntemuksiin siinä missä ilo, ylpeys, väsymys, huoli, ärtymys, mitä näitä nyt onkaan.

Avainkysymys lienee kuitenkin siinä, missä vaiheessa huono omatunto johtuu jostain vakavammasta kuin lapsen liiallisesta rusinoiden popsimisesta. Missä vaiheessa väsymys paisuu liian suureksi? Mitä jos keskustelupalstalla neuvoja kyselevä äiti onkin ihan yksin? Liian väsynyt selviytymään arjesta, kenties masentunut ja epätoivoinenkin. Mistä voi saada apua, kun keskustelupastat eivät enää riitä?

Niin mistä? Lapsiperheiden tyypillisiä ongelmia ovat väsyminen, yksinäisyys ja tukiverkon puute. Erityisesti matalan kynnyksen tukipalveluille tuntuu olevan yhä suurempi tarve, kunnilla vaan ei tunnu panokset riittävän kaikkien tarvittavien tukimuotojen tarjoamiseen.

Vapaaehtoistoiminta ja kansalaisten yhteinen vastuu onkin viimeaikoina noussut yhä suurempaan rooliin ja saanut paljon julkisuutta. Vapaaehtoisten päivän jakaman tiedon mukaan jo kaksi viidestä suomalaisesta osallistuu jonkinlaiseen vapaaehtoistoimintaan. Vaikka tämäkin jo tuntuu äärettömän hienolta saavutukselta, uskaltaisimmeko toivoa tavoitteen joka toisesta suomalaisesta vapaaehtoistyöntekijänä toteutuvan? Ainakin hommia tavoitteen eteen tehdään.

Lastensuojelun Keskusliiton koordinoimassa Emma & Elias -avustusohjelmassakin on mukana projekteja, jotka etsivät jatkuvasti vapaaehtoistyöntekijöitä lasten ja lapsiperheiden tueksi. Vapaaehtoisten rooli avuntarjoajina on äärimmäisen tärkeä etenkin perheille, jotka syystä tai toisesta kamppailevat erilaisten haasteiden kanssa. Lisäksi Emma & Elias -ohjelmassa on mukana koko joukko muitakin projekteja, jotka eri tavoin työskentelevät vaikeissa elämäntilanteissa olevien lapsiperheiden hyväksi.

Rock´n roll! Teette mahtavaa työtä.

Viestintäkoordinaattori Tuuli Daavittila

Kommentit

Tällä artikkelilla ei ole yhtään kommenttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *