Siirry sisältöön

Kahden kaupungin lapset

On eri asia, että molemmat vanhemmat huolehtivat lapsesta kuin että vanhemmat huolehtivat lapsesta yhdessä.

Arviolta 30 000 lasta kokee vuosittain vanhempiensa eron, pienen kaupungin verran pikkuväkeä joka vuosi. Vanhempien ero aiheuttaa väistämättä muutoksia sekä aikuisten että lasten elämään. Eron jälkeen vanhemmat joutuvat etsimään toimivia käytäntöjä, joilla arki saadaan sujumaan mahdollisimman mutkattomasti kahdessa eri osoitteessa. Lapset puolestaan opettelevat elämään arjessaan todeksi niitä sopimuksia, joista vanhemmat ovat päättäneet.

Sopeutumista vai vaihtoehdottomuutta

On hienoa, että elämme aikaa, jolloin yhteishuolto on yleisin huoltomuoto. Kehitys kertoo vanhempien halusta pysyä lastensa elämässä myös parisuhteen päättymisen jälkeen. Lapsen näkökulmasta suhteen säilyminen molempiin ainutkertaisiin ja korvaamattomiin vanhempiin on voimavara.

Tiedämme, että lapsi tarvitsee pitkäkestoisia, kiinteitä ja turvallisia ihmissuhteita, joiden äärellä kasvaa kohti aikuisuutta.  Tiedämme myös, että elämän ennustettavuus ja säännöllisyys tuovat pienen lapsen elämään turvaa ja kasvurauhaa.

Matkustaessani koulutustehtävissä maatamme ristiin rastiin etelästä pohjoiseen olen törmännyt toistuvasti hämmentävään ilmiöön. Kahden kotikaupungin lapset ovat yllättävän tuttuja päivähoidon ammattilaisille niin Helsingissä kuin Kemissä.

Nämä kahden kaupungin lapset ovat tärkeitä sekä isälle että äidille ja he saavat mahdollisuuden jakaa arkea ja juhlaa molempien vanhempiensa kanssa yhtä paljon. Viikottain vaihtuvat kodit, kaupungit, päivähoitajat, leikkitoverit ja fyysinen ympäristö vaativat kuitenkin paljon energiaa. Oman paikan löytyminen lapsiryhmässä on kerta kerran jälkeen uusi ponnistus.

Lisäksi satojen kilometrien välimatka kahden kotikaupungin välillä on leikki-ikäiselle lapselle pitkä taival matkustaa, joskus jopa yksin.

Yhteishuoltoa lapsen näkökulmasta

Aikuisuus on vanhemmuuteen sitoutumista, mutta myös kykyä eläytyä lapsen asemaan. Olisiko sittenkin kohtuullisempaa, että aikuiset sopeutuisivat yhteishuoltoa toteuttaessaan elämään riittävän lähellä toisiaan?

Lapsilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin elää todeksi vanhempiensa tekemät sopimukset lapsen huollosta ja tapaamisesta.  Toivoisin, että lapset saisivat nauttia molemmista vanhemmistaan, mutta samalla säilyttää turvalliset aikuissuhteet ja tärkeät ystävyyssuhteet päivähoidossa.

Muistan elävästi pienen nappisilmäisen pojan, joka seitsemän vuotiaan tarmollaan esitti minulle toiveen, että ”vanhemmat tekisivät eroasiat järkevästi” kun tämä arjen pieni sankari oli surukseen unohtanut rakkaimman lelunsa kauas toiseen kotiin.

On eri asia, että molemmat vanhemmat huolehtivat lapsesta kuin että vanhemmat huolehtivat lapsesta yhdessä!

Koulutuspäällikkö Riitta Mykkänen-Hänninen, Neuvokeskus

Kommentit

  1. Isoäidin huoli lapsesta sanoo:

    Toivoisin, että yhteiskuntamme pystyisi antamaan selkeitä ohjeita ja keinoja, jotta pieniä lapsia pitävät lapsiperheet opetettaisiin ottamaan lapset paremmin huomioon tehdessään yksilöllisiä elämänvalintojaan, vanhemmat vaihtaisivat osoitetta ja lapsi asuisi samassa kodissa.

    1. Riitta Mykkänen-Hänninen, koulutuspäällikkö sanoo:

      Lapsen suru ja hämmennys koskettavat isovanhempia

      Yhteiskunta muodostuu meistä kansalaisista. Siksi me kaikki voimme olla omalla asennoitumisellamme tukemassa lapsen ja hänen molempien vanhempiensa välisen suhteen säilymistä.

      On tärkeää, että eropalveluissa sopimusten vahvistamisen ohessa on aikaa ja tilaa tarkastella sopimusten sisältöä lapsen näkökulmasta. Etäisyys ex-puolisosta ei saisi tarkoittaa lapselle kohtuutonta etäisyyttä kotien välillä.

      Sukulaiset joutuvat usein seuraamaan läheltä lapsen sopeutumista eron jälkeiseen elämään. Lapsen hämmennys ja suru koskettavat erityisesti isovanhempia. Joskus erotilanteeseen puuttuminen tulehduttaa sukulaissuhteita ja vaikuttaa lapsen tilannetta. Tuomaroimisen sijaan voimme tukea vanhempia hakemaan itselleen tukea ja apua esimerkiksi vertaistukiryhmistä, joissa eroa tarkastellaan juuri lapsen näkökulmasta.

      Ja toki tärkeintä – säilyä lapsen elämässä rakastavana turvaverkkona!
      Koulutuspäällikkö Riitta Mykkänen-Hänninen, Neuvokeskus
      http://www.neuvokeskus.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *