Siirry sisältöön

Kuuleeko komitea?

Hento summerinääni tunkeutuu hermostuneen puheensorinan läpi ja kohta mikrofonista kantautuu puheenjohtajan tervetulotoivotus kokouksen avaukseksi. On tiistai 8.2. klo 11 Suomen aikaa Genevessä, jossa ollaan yhden pitkän prosessin tärkeässä välietapissa…

Kansalaisjärjestöjen mahdollisuus kertoa mielipiteensä lapsen oikeuksien täytäntöönpanosta Suomessa käynnistyy YK:n Lapsen oikeuksien komitean edessä.

Komiteassa on 18 jäsentä, joista paikalla on 16. Kahdelle jäsenistä on ilmaantunut yllättävä este. Kymmenen komitean jäsentä esittää meille suomalaisdelegaation jäsenille kysymyksiä.  Yksi heistä on Suomen raportista vastaava unkarilainen Maria Herczog. Kysymyksiä tulee reilut neljäkymmentä, ja saamme kymmenen minuuttia aikaa valmistautua vastaamaan.

Emme saa pahoja kysymyksiä. Komitea kysyy useampaan kertaan lasten ja nuorten ja myös vanhempien päihteiden käytöstä ja väkivallasta. Lisäksi kysytään ihmisoikeusopetuksen tilasta kouluissa, lasten kuulemisesta ja vanhempien asenteista siihen, esiopetuksesta, vammaisten, romani- ja saamelaislasten asemasta ja oikeuksista, huoltoriidoista sekä vanhemmuuden tukemisesta. Paikalla olevat lapsiasiavaltuutettu ja eduskunnan apulaisoikeusasiamies vastaavat moneen keskinäistä työnjakoa, yhteistyötä ja tiedonvälitystä koskevaan kysymykseen. Komitea on kiinnostunut kuulemaan mielipiteemme määräaikaisraportoinnista ja kysyy suositustamme lapsi-, nuoriso- ja perheasioiden koordinoinnin kehittämisestä. Myös suomalainen palvelutuotantojärjestelmä kunnallisine itsehallintoineen käydään jälleen kerran läpi.

Komitean neljä viikkoa kestävä istunto, jossa olemme yhden aamupäivän ajan mukana, on kuudelle komitean jäsenelle viimeinen. Kaksi joutuu lopettamaan vastoin tahtoaan pudottuaan äänestyksessä, loput neljä ovat palvelleet täydet kaksi kautta, eli yhteensä kahdeksan vuotta. Johtuuko lähestyvien jäähyväisten väistämättömyydestä vai mistä, kun komitea vaikuttaa nuukahtaneelta?

Komitean jäsenet ovat värikäs ryhmä eri kansallisuuksien ja alojen edustajia. Kestää hetken, että ymmärrämme Thaimaan edustajan kysymyksen vanhemmuuden tukemisesta: thain kielessä ei lausuta r-kirjainta (vanhempi englanniksi a parent). Jäsenten taustoihin on hyvä paneutua etukäteen: varhaiskasvatuksen asiantuntija esittää takuuvarmasti kysymyksen varhaiskasvatuksesta.

Vastaamme kysymyksiin ennalta sovitun työnjaon pohjalta ja selviydymme mielestämme tyydyttävä plus – hyvä -tasoisesti. Aika vain loppuu kesken. Komitea nipistää kuulemistilaisuudestamme vartin omaa kokoustaan varten.

Jään miettimään, mihin kohtaan komitean kollektiivista mieltä sijoitumme 193 YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen ratifioineen valtioiden joukossa. Meidät esiteltiin esimerkkimaana. Toki sitä olemme monessakin asiassa, mutta on meillä ongelmiakin. Isoja. Niin kuin lasten köyhyys, nuorten pahoinvointi, päihteet, palveluiden epätasa-arvoinen saatavuus, kiusaaminen, syrjintä. Ottaahan komitea meidät varmasti tosissaan, vaikkei meillä esiinnykään lapsikuolleisuutta tai lapsityövoiman käyttöä saati lapsiprostituutiota?

Vastaus kysymykseeni saadaan kesäkuussa, kun komitea Suomen valtion delegaatiota kuultuaan antaa loppupäätelmänsä ja suosituksensa lapsen oikeuksien täytäntöönpanosta.  Loppupäätelmät ovat uuden prosessin alku. Niistä voi myös päätellä, miten hyvin me lapsijärjestöjen edustajat teimme työmme Genevessä helmikuussa 2011.

Erityisasiantuntija Maarit Kuikka

Lue lisää:

www.lapsiasia.fi
www.oikeusasiamies.fi

Kommentit

Tällä artikkelilla ei ole yhtään kommenttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *