Siirry sisältöön

Lähialueyhteistyötä Neuvostoliiton ajoista lähtien

Venäjä on ollut keskeinen painopiste Lastensuojelun Keskusliiton lähialueyhteistyössä. Esitämme blogissamme katsauksen siihen, mitä itänaapurissamme on viime vuosina ja vuosikymmeninä tapahtunut.

Mitä olemme tehneet?

1980-luvun loppu oli poikkeuksellisen vaikeaa aikaa Venäjälle. Vuosikymmenen aikana Venäjällä oli yritetty parantaa lasten tilannetta erilaisilla lakiuudistuksilla, mutta 1990-luvun poliittinen ja taloudellinen romahdus johti suureen lasten asunnottomuuteen ja yhteiskunnallisen hyvinvointijärjestelmän totaalisen hajoamiseen. Tilastojen mukaan Venäjällä oli 1990-luvulla noin 2–3 miljoonaa huumeidenkäyttäjää, joista 60 prosenttia oli lapsia. Virallisten tietojen perusteella 1990-luvulla Venäjällä oli noin 500 000 orpoa.

Neuvostoliitossa sosiaalisista ongelmista ei ollut tapana keskustella julkisuudessa, sillä haluttiin välittää sellainen käsitys, ettei Neuvostoliitossa olisi sosiaalisia ongelmia.  Tästä huolimatta vuonna 1989 Lastensuojelun Keskusliiton (LSKL) suunnittelijana työskentelyt Martti Kemppainen otti ensimmäisen askelen kohti lähialueyhteistyötä. Ensimmäisellä matkallaan Karjalaan Martti tutustui Neuvostoliiton sosiaalihuoltojärjestelmään, joka oli hyvin sulkeutunut ja hyvin sijaishuoltopainotteinen ja jossa lastenkotilapset olivat marginalisoituneet yhteiskunnasta.

Suuret yhteiskunnalliset muutokset ovat kuitenkin hidastaneet edistystä Venäjällä. Nykyinen sosiaalihuoltojärjestelmä ei ole universaali, mikä tarkoittaa, että apua ja tukea on tarjolla vain hyvin vaikeassa tilanteessa oleville perheille.

1990-luvun alussa Venäjällä johduttiin myöntämään sosiaalisten ongelmien olemassaolo ja haluttiin parantaa tilannetta. Lähialueyhteistyö alkoi ensimmäisestä kuuden vuoden hankkeesta, joka käynnistyi 1990-luvun alkuvaiheessa. Hankkeeseen osallistuvat Karjalan tasavalta, LSKL ja Viro. Hankkeen tavoitteena oli lastensuojelun asiantuntijoiden tiedon ja osaamisen vaihto. Lopputuloksena muodostui kokonaisvaltainen kuva maiden sosiaalihuoltojärjestelmistä ja lastensuojelusta. Hankkeen tuloksien perusteella luotiin konkreettiset kehittämistavoitteet seuraavalle hankkeelle.

Vuonna 1993 Venäjän sosiaalipolitiikassa alkoi tapahtua; 1993 allekirjoitettiin ensimmäinen laki naisten ja lasten suojelusta, ja tämän jälkeen on tehty lukusia muutoksia Venäjän perhelakiin, joka määrittelee muun muassa lasten oikeudet, mutta myös korostaa perheen itsemääräämisoikeutta. Vuonna 2005 perheen ja lasten hyvinvointikysymykset olivat maan kärkihanke, syynä mm. demografinen kriisi, joka johtui syntyvyyden kääntymisestä laskuun. Vuonna 2008 Venäjä allekirjoitti YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista, mikä on velvoittanut Venäjää tekemään konkreettisia muutoksia lastensuojeluun ja lapsen oikeuksien edistämiseen.

Vuosien 1997–2010 välillä lähialueyhteistyö Karjalan tasavallan kanssa oli hyvin aktiivista ja systemaattista. Lukuisat Suomen ja Venäjän kahdenväliset projektit ovat edistäneet mm. lapsen oikeuksien toteutumista ja ammattilista osaamista, sosiaalihuoltojärjestelmän rakenteiden kehittämistä lasten edun näkökulmasta sekä edesauttaneet muiden lastensuojeluun liittyvien reformien käynnistymistä Karjalassa. Tästä työstä Martti on saanut Karjalan tasavallan korkeimman tunnustusmerkin lastensuojelun työn edistämisestä.  Vuonna 2010 Petroskoi liittyi Unicefin lapsiystävällisen kaupungin ohjelmaan.

Vuonna 2014 käynnistyi uusi lähialueyhteistyön hanke. Sen strategisena tavoitteena oli luoda Petroskoin kaupungin lastenkodeista itsenäiseen elämään siirtyville nuorille äideille palvelujärjestelmä, jonka avulla heitä on mahdollista tukea kokonaisvaltaisesti sekä lapsen hoidossa että yhteiskuntaan sijoittumisessa. Tukemalla äitejä varmistetaan lapsen hyvinvointi sekä ehkäistään riskiä lapsesta luopumiseen tai lapsen hylkäämiseen. Hanke on saanut tukea 7:nde Marsin säätiöltä. Sille on suunniteltu jatkoa täksi vuodeksi, mutta rahoituspäätöstä ei ole tehty.

Suuret yhteiskunnalliset muutokset ovat kuitenkin hidastaneet edistystä Venäjällä. Nykyinen sosiaalihuoltojärjestelmä ei ole universaali, mikä tarkoittaa, että apua ja tukea on tarjolla vain hyvin vaikeassa tilanteessa oleville perheille. Näin ollen apu tavoittaa hyvin pienen osan venäläisistä. Epäluottamus viranomaisia kohtaan on edelleen voimakasta, ja ihmiset ovat tottuneet pärjäämään omillaan. Tämä on haastavaa ennaltaehkäisevän avun tarjoamisen kannalta: kun perheen tilanne tulee viranomaisten tietoon, tilanne on usein pahasti kriisiytynyt.

Lapset eivät voi odottaa!

Venäjällä kehitetään parhaillaan koko sijaishuollon järjestelmää rakenteiden purkamisen pohjalta. Uudistuksen päätavoitteena on isojen laitosten alasajo ja perhesijoitusten lisääminen sekä sijaisperhetoiminnan aktivoiminen. Uusi laki (2015) velvoittaa lastenkotien kehittämistä monitoimikeskusmaisiksi.  Vaikka Venäjä on ratifioinut YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ja hyväksynyt valtakunnallisen lasten hyvinvointistrategian, lastensuojelutyöhön liittyvät alueelliset erot ovat mittavia. Toisaalta Venäjä on erittäin suuri maa. Siksi toimintojen yhtenäistäminen vastamaan erilaisten alueiden tarpeita on muodostunut hyvin haastavaksi tehtäväksi.

Kansavälinen yhteistyö on yksi Lastensuojelun Keskusliiton tärkeimmistä painopisteistä. Karjalan-hankkeen lisäksi on päätetty tiivistää lähialueyhteistyötä perustamalla valtakunnallinen Venäjä-työryhmä. Vuonna 2015 on saanut alkuunsa myös toinen hanke, jossa yhdessä perhekuntoutuskeskus Lausteen ja venäläisten kumppaneiden kanssa on tavoitteena kehittää Leningradin alueella sijaitsevan lastenkodin toimintaa.

Martti Kemppaisen lähes 30 vuoden työpanos lähialueyhteistyöhön on ollut valtava ja vaikutukset selviä. Martti jäi eläkkeelle joulukuussa. Se jättää merkittävän aukon toimintaan, ja tätä aukkoa me nuoremmat sukupolvet pyrimme parhaamme mukaan täyttämään. Vaikka maidemme välinen ulkopolitiikka on osoittautunut viime vuosien aikana haastavaksi, on entistäkin tärkeämpää säilyttää ja kehittää maiden välistä lastensuojeluyhteistyötä, koska lapset eivät voi odottaa.

Julia Kuokkanen

Erityisasiantuntija

Julia toimii keskusliitossa erityisasiantuntijana. Hän on ammatiltaan sosiaalityöntekijä ja hänen erityisosaamisensa on Venäjän lastensuojelu. Vapaa-ajalla Julia harrastaa lenkkeilyä ja viettää aikaa perheensä ja ystäviensä kanssa.

Kommentit

Tällä artikkelilla ei ole yhtään kommenttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *