Lapsen näkökulma säilytettävä lastensuojelun keskiössä

Viime päivinä on käyty aktiivista keskustelua lastensuojelun organisoinnista ja resursoinnista. Keskustelua on käyty lapsen näkökulman sijaan rakenteellisella tasolla. Siksi olisi syytä pysähtyä taas pohtimaan millaista on toimiva lastensuojelu lapsen kannalta.

Se on sellaista, jossa lapsi ja hänen perheensä saavat tukea silloin, kun asiat alkavat mennä huonosti, eikä vasta silloin, kun ne ovat jo todella huonosti. Sellaista, jossa hänestä tuntuu, että omalle työntekijälle voi kertoa vaikeimmistakin asioista. Sellaista, jossa hänelle kerrotaan miksi ja mitä tapahtuu. Sellaista, jossa hän saa kertoa oman mielipiteensä ja aikuiset kuuntelevat.

Sellaista, jossa hän saa riittävää tukea ja suojelua.

Jos lapsella ja perheellä alkaa mennä huonosti, voi tukea saada läheisiltä, harrastuksista, varhaiskasvatuksesta ja koulusta tai erilaisista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Nämä muodostavat lasten suojelun kokonaisuuden, jossa lastensuojelun sosiaalityö on se viimesijainen palvelu, joka suojelee, kun muu ei riitä. On tärkeää, että meillä on riittävästi erilaisia palveluita ja niissä osataan tunnistaa mistä kiikastaa. Erityisen tärkeää on, että palveluihin on helppo hakeutua. Myös lapsen. Tällöin tukea voi saada oikeaan aikaan.

Voimme kaikki samaistua siihen, että avun pyytäminen ei ole helppoa. Turhan usein ajatellaan, että pitäisi pärjätä yksin ja varsinkaan perheen sisäisistä asioista ei ole hyvä puhua ulkopuolisille. Tämä on johtanut lasten kannalta hyvin ristiriitaiseen tilanteeseen. Toisaalta palvelut on usein rakennettu niin, että lapsen odotetaan kertovan vaikeista asioista aina uudestaan ja uudestaan eri ihmisille. Se on aika kohtuutonta, koska aikuisetkaan eivät halua kertoa asioitaan aina uusille tahoille. Toisaalta lasta pyritään suojelemaan vaikeilta asioilta niin, ettei häneltä edes kysytä hänen ajatuksiaan asiasta. Lapsi kuitenkin elää perheessään ja tietää hyvin perheen ongelmat. Se, että niistä ei saa puhua, ei suojele lasta. Ainoa tapa avata tämä ristiriita on rakentaa sellaiset palvelut, joissa lapsella on mahdollisuus saada oma työntekijä, jolla on aikaa tutustua lapseen ja johon lapsi saa tutustua. Lapsen on helpompi puhua, kun hän voi luottaa työntekijään.

Lapsen näkökulmasta tärkeintä on, että hän saa sitä tukea, mitä hän tarvitsee.

Luottamuksellisen suhteen luominen vaatii aikaa ja siksi lastensuojelun sosiaalityössä puhutaan jo kyllästymiseen asti asiakkaiden ja työntekijöiden määristä. Lapselle sosiaalityöntekijän suuri asiakasmäärä tarkoittaa sitä, että sosiaalityöntekijää on vaikeampi tavoittaa. Häntä ei saa puhelimella kiinni ja kun lapsi toivoo tapaamista, saattaa seuraava vapaa aika löytyä vasta viikkojen päästä. Kun lapsi on saanut kerättyä rohkeutta kertoa huolensa sosiaalityöntekijälle, on kohtuutonta laittaa hänet odottamaan. Lapselle välittyy, että hänen asiansa ei ole riittävän tärkeä ja hän pyrkii ratkaisemaan tilanteen itse, liian usein vahingollisella tavalla.

Luottamusta omaan sosiaalityöntekijään tarvitaan myös silloin, kun lapsi jo saa lastensuojelun palveluita. Sosiaalityöntekijän tulisi olla se, jolle lapsi voi kertoa, kun kaikki ei ole hyvin edes palvelun piirissä. Lastensuojelun menneisyystutkimus osoitti karmealla tavalla, että aina palvelut eivät toimi niin kuin niiden odotetaan toimivan. Lastensuojelun valvontaan on luotu omat rakenteensa, jonka tärkeä osa lapsen oma sosiaalityöntekijä on. Jos tätä rakennetta kevennetään, se lisää sosiaalityöntekijän vastuuta.

Kaikki edellä mainittu on edellytyksenä sille lapsen näkökulmasta tärkeimmälle asialle: että hän saa riittävää tukea ja suojelua. Jollekin lapselle tueksi riittää oma harrastus. Jollekin keskustelut koulukuraattorin kanssa. Jollekin oma tukihenkilö. Jollekin se, että vanhemmat saavat apua jaksamiseen tai tarvitsemaansa hoitoa. Jollekin tärkeintä on, että lastensuojelu ja lasten psykiatria toimivat saumattomasti yhteen. Jollekin riittävä tuki on päästä asumaan pois kotoa. Yhteiskunnan näkökulmasta on tärkeää saada siirrettyä palveluiden painopistettä kevyempiin ja halvempiin palveluihin: lastensuojelusta perhepalveluihin, laitoshoidosta perhehoitoon. Lapsen näkökulmasta tärkeintä on, että hän saa sitä tukea, mitä hän tarvitsee.

Palveluita suunnittelevien kannattaa muistaa, että oikein rakennettu lasten suojelu on paitsi lapsen etu, myös investointi, joka tuottaa monin tavoin.