Siirry sisältöön

Lapsen oikeudet Suomessa YK:n luupin alla

Kirjoitin helmikuussa blogin otsikolla Kuuleeko komitea? Olin ollut Genevessä YK:n lapsen oikeuksien komitean järjestöjen kuulemistilaisuudessa, minkä jälkeen jännitin…

miten hyvin me järjestöjen edustajat olimme osanneet tuoda suomalaislasten elämää koskevat huolenaiheet komitean tietoisuuteen.

Nyt en enää jännitä vaan vastaan: Kyllä. Komitea kuulee.

Istuin viime torstaina Lapsen oikeuksien komitean kokoushuoneessa yhdessä koko salintäyteisen yleisön kanssa, tällä kertaa ns. äänettömänä yhtiömiehenä. Oli Suomen valtion delegaation vuoro vastata komitealle siitä, miten YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista on maassamme pantu täytäntöön.

– Ja Suomi sai todellakin vastata! Yhteensä kuuden tunnin aikana komitean jäsenet vyöryttivät hallituksemme asiantuntijoille ison joukon kysymyksiä, eikä komitea tyytynyt helppoihin vastauksiin. Se vaati selvennyksiä, täydennyksiä, tilastoja, tietoja. Välillä oli niin tiukkoja paikkoja, että havaitsin jopa pientä suonen pullistumista valtion delegaation puheenjohtajan ohimoilla.

Pohjatyöstä oli hyötyä

Komitea oli tehnyt kotiläksynsä, ja oli ilo huomata, että järjestöjen ja lapsiasiavaltuutetun pohjatyöstä oli ollut hyötyä. Suomessa vieraillut maaraportoija toi esille myös asioita, joista hän oli saanut palautetta suomalaislapsilta ja – nuorilta. Aihealueet olivat pitkälti samoja kuin mitä järjestöjen kuulemisessa oli otettu esille. Tosin kysymykset olivat yksityiskohtaisempia.

Mitä kaikkea Lapsen oikeuksien komitea kysyi?

Komiteaa ihmetytti lapsiasioiden koordinaatio valtionhallinnossa ja lapsia koskevien moninaisten ohjelmien keskinäinen suhde. Komitean uusi puheenjohtaja, pitkään komiteassa toiminut sveitsiläinen Jean Zermatten totesi, ettei hän ymmärrä, mikä ero on nuorisolailla ja lastensuojelulailla suhteessa lapsen oikeuksien täytäntöönpanoon. Miksi ei voi olla vain yhtä lakia, jossa lapsen oikeuksien toteutuminen turvataan? Myös ihmisoikeuksien monitoroinnin hajanaisuus herätti kysymyksiä.

Yhdenvertaisuuden toteutuminen pohditutti komiteaa

Toteutuuko lapsen oikeus palveluihin tai tiedon saantiin eri puolilla Suomea? Entä vähemmistöjen, vammaisten tai yksintulleiden lasten oikeudet? Myös suomalaisnuorten asenteet ulkomaalaisia tai vähemmistöjä kohtaan herätti komitean huolen.

Puhuttiin myös ruumiillisesta kurituksesta ja sen yhteydestä lasten ja nuorten keskinäiseen väkivaltaan, lasten köyhyydestä ja kouluterveydenhuollosta. Ihmisoikeusopetuksen sisältyminen lasten parissa työskentelevien ammattilaisten koulutukseen otettiin myös esille komitean taholta.

Vähiten tyytyväinen komitea oli Suomen valtion vastauksiin, joissa vastattiin kysymyksiin alle 12-vuotiaan lapsen oikeudesta tulla kuulluksi, kouluviihtyvyydestä ja lastensuojelusta.

Mitä seuraavaksi?

Tämänkertainen määräaikaisraportointi päättyy kuluvan viikon perjantaina 17.6., kun komitea antaa Suomea koskevat loppupäätelmät ja suositukset tavoitteena parantaa lapsen oikeuksien asemaa seuraavan viiden vuoden aikana.

Perjantaina myös arvioidaan se, miten hyvin me kaikki prosessissa mukana olleet suomalaiset toimijat olemme onnistuneet työssämme. On tärkeää, että saamme komitealta oikeanlaisia työkaluja oman vaikuttamistyömme tueksi. Tärkeää on myös muistaa kertoa niille lapsille ja nuorille, jotka tapasivat maaraportoijan toukokuussa, miten heidän äänensä on tullut prosessin aikana kuulluksi.

P.S.

Pari sanaa vielä itse komiteasta. Istunto oli ensimmäinen viidelle komitean jäsenelle, jotka ennakko-odotuksista poiketen olivat aktiivisia ja esittivät hyviä kysymyksiä. Hyvä niin. Lapsen oikeuksien komiteassa eivät jäsenet pääse helpolla: työtä on paljon. Sen huomaa muun muassa raportointiprosessien venymisenä: viiden vuoden määräaika alkaa venyä.

Kun Suomen edellinen kuuleminen tapahtui syyskuussa 2005, nyt eletään jo vuoden 2011 puoliväliä, eli lähestytään kuutta vuotta. Uudet loppupäätelmät eivät ehdi olla voimassa kuin kaksi vuotta ennen kuin Suomen 5. määräaikaisraportti on jätettävä komitealle syksyllä 2013. Pieni aika saada asioita edes käyntiin, saati valmiiksi.

Erityisasiantuntija Maarit Kuikka

Kouluhyvinvointi ja lastensuojelun laatu YK-komitean huolena Genevessä (edit.: linkki vanhentunut)

Kommentit

Tällä artikkelilla ei ole yhtään kommenttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *