Siirry sisältöön

Lapsiasiat eurovaalien marginaalissa?

Eurovaalitaisto on kalkkiviivoilla. Tulevan sunnuntain vaalit sinetöivät Euroopan Parlamentin kokoonpanon tulevalle kaudelle ja 13 suomalaismepin tien Brysseliin.

Talous- ja rakennekysymykset sekä EU:n ja euron tulevaisuus ovat hallinneet odotetusti vaalikampanjointia jättäen niiden sosiaalisia ulottuvuuksia koskevan keskustelun marginaaliin. Vielä ei ole kuitenkaan liian myöhäistä pysähtyä miettimään lapsiasioiden ja eurovaalien kytköksiä.

Voisimmeko ottaa askelen lähemmäksi sitä, että lasten asioista tulisi myös poliittisesti kiinnostavia?

Lapsen oikeuksien sopimuksen kolme kovaa P:tä

Lapsen oikeuksien sopimus on merkittävä ihmisoikeusasiakirja, jonka Suomi on ratifioinut vuonna 1991. Sen ydinsanoma kiteytetään yleensä kolmeen P-kirjaimeen: provision, protection ja participation.

Ne tarkoittavat jokaisen lapsen oikeutta yhteiskunnan voimavaroihin, suojeluun ja osallisuuteen niin omissa asioissaan kuin laajemmin yhteiskunnan eri osa-alueilla. Nämä asiat tulisi muistaa kaikessa päätöksenteossa.

Ainoastaan lapsivaikutusten arviointia systematisoimalla voimme varmistaa kolmen P:n toteutumisen käytännössä.

Pikavilkaisulla puolueiden vaaliohjelmat eivät näytä tarjoavan kovinkaan yllättäviä asioita lasten oikeuksiin tai ylipäänsä lapsiasioihin liittyen. Olisi itse asiassa kiinnostavaa tietää, miksi vain harvoissa ohjelmissa mainitaan sana lapsi/lapset.

Yksittäisistä teemoista huoli nuorisotyöttömyydestä näyttää yhdistävän useimpia puolueita – ehkä se liitetään helpoiten EU-tason kysymykseksi sen talousulottuvuudesta johtuen. Kristillisdemokraatit nostavat yhdeksi huolenaiheeksi koulupudokkuuden ja sen mahdolliset seurannaisvaikutukset.

RKP puhuu sen sijaan väkevimmin ihmisoikeuksien – ja samalla siis lapsen oikeuksien – vahvistamisen puolesta.

Lastensuojelun Keskusliitto on yhteistyössä Eurochildin kanssa haastanut kaikki meppi-kandidaatit mukaan Euroopan laajuiseen kampanjaan, jossa peräänkuulutetaan europolitiikan tekemistä lapsen oikeuksien sopimuksen periaatteisiin sitoutuen.

Tähän aamuun mennessä kyseisen manifestin on allekirjoittanut yhteensä yli kolmesataa vaaleissa mukana olevaa ehdokasta. Suomen 251 ehdokkaasta kyseisen manifestin on allekirjoittanut yhteensä 38 yhdeksästä puolueesta. He ovat sitoutuneet tekemään EU-politiikkaa edellä mainitut asiat esillä pitäen.

Vaalikeskusteluja kuunnellessa syntyy käsitys siitä, kuinka vaikeaa on kiinnittää lapsia, nuoria ja perheitä koskevat asiat EU-politiikkaan. Niistä kysymyksistä keskusteltaessa ehdokkaiden puheet kääntyvät helposti jopa kunnallispolitiikkaan, jolloin rajat eri tasoilla tehtävistä päätöksistä ja niiden suhteista tuntuvat hämärtyvän.

Tämä herättää kysymyksen siitä, että poliittisen päätösten ja ratkaisujen tekeminen lapsen asema ja oikeudet huomioiden on jotenkin erityisen hankalaa. Toki poikkeuksiakin on. Esimerkkinä tästä on Vasemmistoliiton perhepoliittisen työryhmän kannanotot.

Toivottavaa toki olisi, että kaikki ja eritasoiset päätökset tehtäisiin lapsen oikeuksien sopimuksen periaatteisiin sitoutuen ja lapsivaikutusten arviointi huomioiden. Vaalikampanjointia seuratessa mieliin hiipii kuitenkin epäilys tämän ajatuksen toivorikkaudesta.

Tosiasia on myös se, että päätösten arviointi lapsivaikutuksina on meillä myös kotimaassa lapsen kengissä. Paljon siis riittää tehtävää!

Miten lapsijärjestöt voivat osaltaan asioita edistää?

Lapsijärjestöjen näkökulmasta keskeiset EU-tason asiat liittyvät lapsiköyhyyden torjumiseen, lasten ja nuorten aseman ja osallisuuden parantamiseen Euroopassa, sijaishuollon laitosvaltaisuuden purkamiseen ja lapsivaikutusten arvioinnin vahvistamiseen EU:n päätöksenteossa.

Näihin tavoitteisiin ei päästä ilman toimivaa ja eri toimijatahot yhteen nivovaa yhteistyötä. Lapsijärjestöjen vastuulle jää meppien työn tukeminen ja lasten asioiden esillä pitäminen myös vaalien jälkeen.

Tietoa, kontakteja ja verkostoja on tarjolla lapsen oikeuksien asioissa. Vaikuta siihen, että juuri ne ehdokkaat tulevat valituiksi, jotka ovat myös lasten asialla.

EU-vaaleissa päätetään talouden ohella myös lasten tulevaisuudessa – ja sitä ei määritä pelkästään taloudelliset näkökulmat.

Ohjelmajohtaja Hanna Heinonen ja erityisasiantuntija Susanna Hoikkala

Hanna Heinonen

Toiminnanjohtaja, päätoimittaja

Hanna on Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja.

Susanna Hoikkala

Erityisasiantuntija

Susannan erityisasiantuntemus liittyy lapsen asemaa, lastensuojelun sijaishuoltoa ja sosiaalityötä koskeviin kysymyksiin. Hän tuntee varsinkin laitoshoidon kenttää niin käytännön työkokemuksen kuin tutkimustyönkin kautta.

Kommentit

Tällä artikkelilla ei ole yhtään kommenttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *