Siirry sisältöön

Lapsuutta somessa

Lapsuutta eletään ja tuotetaan sosiaalisessa mediassa ja somessa muodostetaan myös identiteettiä. Tämä herättää kysymykset toimijuudesta sekä oikeuksista.

Oletko koskaan ladannut esimerkiksi Facebookiin lapsesi tai muun läheisen lapsen kuvia? Niin minäkin olen.

Mediakasvatuksen asiantuntija, tutkijatohtori Olli Vesterinen Helsingin yliopistosta ei lataa 2-vuotiaan tyttärensä tunnistettavia kuvia Facebookiin ja syynä on terveen varovaisuuden lisäksi ennen kaikkea lapsen oikeudet.

Vesterinen toteaa Lapsen Maailma –lehdessä (8/2013) seuraavaa:

 ”Lapsilla pitäisi olla oikeus luoda verkkoidentiteettinsä. Kun he vaikkapa 10-vuotiainen saavat jotain valtaa siihen, vanhemmat ovat jo kymmenen vuotta voineet rakentaa heille jotain aivan muuta identiteettiä”.

Vaikka sosiaalinen media on ollut valtavirtaa jo kohta kymmenen vuoden ajan, emme edelleen välttämättä hahmota sen olemusta. Sosiaalisuuden muotona siihen liittyvät käytännöt ja säännöt ovat vielä muotoutumassa ja muotoutuvat vielä pitkään. Tässä kohtaa erityisesti aikuisten ja vanhempien on oltava tarkkana suhteessa lapsen oikeuksiin.

Ääriesimerkkeihin kuulunee tapaus, jossa vanhempi oli perustanut lapsensa (vauvan) nimellä Facebook-profiilin. Siellä sitten vauva tykkäili erinäisistä asioista ja kai hän jotain kommenttiakin oli jättänyt. Toivon ettei tästä ehkä ensivaikutelmaltaan harmittomasta ja söpöltäkin kuulostavasta toimesta tule yleistä tapaa vaan kyseessä oli ajattelematon poikkeus.

Facebookin ohella aivan oma sosiaalisen median maailmansa ovat blogit, esimerkiksi lifestyle- tai vanhemmuusblogit, joissa lukija päästetään perheen arkeen, kotiin ja esimerkiksi seuraamaan lapsen kasvua ja kehitystä runsaalla kuvamateriaalilla höystettynä. Ollaan kaukana ajoista, jolloin lapsuuskuvia katseltiin kotisohvalla kuva-albumeista rajatulla sukulais- ja ystäväjoukolla, perhepiirissä.

Tämän päivän kuva-albumit ovat hetkessä kymmenien tai satojen silmäparien nähtävänä. Sosiaalisen median kehitys voidaan nähdä myös yksityisen ja julkisen muutoksena. Aiemmin yksityisenä pidetty kodin ja perheen piiri on tuotu julkiseen. Tietenkin tietyllä tavalla esitettynä. Kaikkea ei toki kerrota tai näytetä.

Tuntuu hämmentävältä, kun ajattelee tulevaisuutta ja sitä kun ensimmäiset some-sukupolven lapset kasvavat aikuisiksi ja ymmärtävät, että heidän lapsuutensa on yhteisesti jaettua. Ehkä se on aivan luontevaa eikä tunnu mitenkään erikoiselta.  Voihan ajatella, että olisi aika huikeaa, jos oma lapsuus olisi dokumentoitu niinkin kattavasti kuin joissain blogeissa näkee tehtävän. Toisaalta tuntuu kuitenkin siltä, että on yksilön oikeus päättää siitä mitä ja missä hänestä kuvia näytetään, tarinoita kerrotaan ja identiteettiä muodostetaan. Lapselta luvan kysyminen on haastavaa, sosiaalisen median hahmottaminen ei ole mahdollista pienelle lapselle, kun se on toisinaan vaikeaa aikuisillekin.

Ainakaan pieni lapsi ei hahmota tämän hetken päätöksiä tulevaisuuteen ja tästä syystä olisi paikallaan antaa lapsen tehdä itseään koskevat päätökset sitten kun hänellä on siihen valmiudet.

Ohjelmakoordinaattori Tiina Kononen

Kommentit

Tällä artikkelilla ei ole yhtään kommenttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *