Siirry sisältöön

Lasten kaltoinkohtelu yhteiskuntamme tosiasia

Suomessa vammautuu joka vuosi noin 300 lasta kaltoinkohtelun johdosta, kuolemantapauksia on vuosittain noin 10. Lapsen kaltoinkohtelua esiintyy kaikenlaisissa perheissä sosioekonomisesta taustasta riippumatta.

Lapseen kohdistuvalla kaltoinkohtelulla tarkoitetaan vanhempien tai muiden aikuisten toimintaa, joka vahingoittaa lasta henkisesti tai fyysisesti.

Lapsen tukistaminen, läimäyttäminen ja muu lapsen kovakourainen käsittely on kuritusväkivaltaa, ja on rangaistava pahoinpitelyrikoksena. Myös lapsen uhkailu ja halventaminen ja muu henkinen väkivalta voi lain mukaan olla rangaistavaa pahoinpitelynä.

Väkivalta on aina vakava uhka lapsen kasvulle ja kehitykselle.

Kuritusväkivalta on Suomessa kielletty lailla. Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983) kieltää lapsen fyysisen ja alistavan kurittamisen. Laki tuli voimaan Suomessa vuonna 1984.

Lapsella on lisäksi perustuslain (731/1999) mukainen oikeus fyysiseen ja psyykkiseen koskemattomuuteen sekä oikeus erityiseen suojeluun. Lastensuojelulain (417/2007) 4 §:ssä säädetään lastensuojelun keskeisistä periaatteista, joissa myös korostuvat lapsen suotuisan kehityksen ja hyvinvoinnin edistäminen.

Kuritusväkivaltaa kohtaan on tapahtunut suuri muutos vasta edellisten vuosien aikana ja asenteet ovat muuttuneet kielteisemmiksi kuritusväkivallalle.

Vielä 1980-luvulla lähes puolet suomalaisista hyväksyi väkivallan käytön lapsia kohtaan. Lastensuojelun keskusliiton viimevuonna julkaiseman selvityksen mukaan nykyvanhemmat eivät pidä ruumiillista kuritusta hyväksyttävänä.

Kaltoinkohtelu ei aina ole fyysistä

Vanhemmat ja kasvattajat eivät kuitenkaan koe lievää väkivaltaa, kuten tukistamista ja luunappien antamista väkivallaksi, vaan pitävät näitä kasvatuskeinoina.

Selvityksen mukaan yli 20 prosenttia suomalaisista pitää edelleen tukistamista tai luunapin antamista hyväksyttävänä kasvatuskeinona. Huolestuttavaa on, että Suomessa vakavat kaltoinkohtelun määrät ovat pysyneet vuosittain suunnilleen ennallaan.

Lapsiin kohdistuva väkivalta ei aina ole fyysistä, vaan kaltoinkohtelu saattaa esiintyä henkisenä pahoinpitelynä, seksuaalisena hyväksikäyttönä tai lapsen hoidon laiminlyöntinä.

Lapsi voi altistua kaltoinkohtelulle myös välillisesti. Lähisuhde- ja perheväkivallan eri muodot esiintyvät usein samanaikaisesti.

Mikäli perheessä esiintyy parisuhdeväkivaltaa, masennusta, päihdeongelmia tai taloudellista huolta, on lapsella suuri riski päätyä kaltoinkohdelluksi. Lisäksi lapsen kehitysvamma, muun tyyppinen vamma tai pitkäaikainen sairaus lisäävät lapsen riskiä joutua kaltoinkohtelun kohteeksi.

Perheväkivalta vaikuttaa lasten ja nuorten psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin ja selviytymiseen haitallisesti.

Erityisesti vanhempien, joiden omassa kulttuurissa lapsiin kohdistuva väkivalta ja ruumiillinen rankaiseminen ovat sallittuja eikä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ole välttämättä kriminalisoitu lainkaan lailla, on vaikea muuttaa toimintatapojaan ilman valistusta, ohjeita ja uusia toimintakeinoja väkivallattomaan ohjaavaan kasvatukseen.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on suositellut Suomelle, että sopimusvaltion olisi varmistettava ruumiillisen kurituksen kieltävän lainsäädännön täysimittainen täytäntöönpano kaikissa olosuhteissa, muun muassa antamalla järjestelmällisesti valistusta aikuisille ja lapsille, edistämällä asianmukaisia myönteisiä, väkivallattomia kurinpidon muotoja ja kiinnittämällä jatkuvalla seurannalla huomiota etenkin erityistä tukea tarvitseviin lasten vanhempiin sekä vanhempiin, joilla on ongelmia lastenkasvatustyössään.

Lastensuojelun Keskusliitto toteutti vuonna 2014 yhdessä Ensi- ja turvakotienliiton ja Emma ja Elias -ohjelman kanssa yhteisen kampanjan Tuntea saa teko on valinta, jolla haluttiin muistuttaa vanhempia ja kasvattajia, että myös henkinen väkivalta on väkivaltaa ja kiihtyvistä tunteista huolimatta aikuinen voi aina valita miten toimii.

Moniammatillista yhteistyötä tarvitaan

Varhainen puuttuminen ehkäisee ongelmien kasaantumista sekä kaltoinkohtelun jatkumista ja katkaisee lopulta väkivallan kierteen. Lapsen kaltoinkohtelun ehkäisy, tunnistaminen ja varhainen puuttuminen kuuluvat monelle eri ammattitaholle. Keskeisintä on tunnistaa lapsen kaltoinkohtelu yhteiskunnallisena tosiasiana.

Vanhempien saadessa apua ja tukea silloin kun he kokevat sitä tarvitsevansa, voidaan parhaiten varmistaa lapsen kaltoinkohtelun ehkäiseminen.

Ammattilaisten muun muassa neuvolassa, varhaiskasvatuksessa, koulussa, lastensuojelussa, sosiaalihuollossa ja terveydenhuollossa on ohjeistettava vanhempia löytämään muita keinoja haastaviin kasvatustilanteisiin, joissa vanhemmat kokevat ruumiillisen kurittamisen ainoana keinona selviytyä.

Eri ammattitahojen parissa tarvitaan koulutusta eri kaltoinkohtelun muotojen tunnistamiseksi sekä moniammatillista yhteistyötä ja tiedonkulun paranemista eri toimijoiden välillä.

Tämä lisäisi nopeampaa puuttumista ja parantaisi lasten turvallisuutta. Sosiaali- ja terveysministeriö, sisäasiainministeriö ja oikeusministeriö ovat nykytilanteen parantamiseksi aloittaneet Lastenasiaintalo-hankkeen.

Lastenasiaintalo kerää saman katon alle kaikki ne viranomaiset, jotka tutkivat ja auttavat lapsia ja perheitä lasten pahoinpitelyn ja seksuaaliseen hyväksikäytön epäilyihin liittyvissä asioissa. Lastenasiaintalo-hanketta koordinoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Moniammatillinen yhteistyö sosiaali- ja terveyspalvelujen työntekijöiden, koulun työntekijöiden ja poliisin kesken edellyttävät joissakin tilanteissa salassapidosta irtautumista ja asiakas- tai potilastietojen luovuttamista toiselle viranomaiselle.

Tietojen luovuttamisen tulee perustua joko asiakkaan tai potilaan nimenomaiseen suostumukseen tai erityiseen lainsäännökseen.

Asia uskallettava ottaa puheeksi

Jotta tilanteeseen voidaan puuttua ja lasta sekä perhettä auttaa, on lapsen kaltoinkohtelun tunnistettava, sillä vanhemmat harvoin itse kertovat kaltoinkohtelusta. Lapsen laiminlyöntiä on vaikeampi havaita.

Aihetta huolestumiseen on, jos vanhemmat eivät esimerkiksi puhu lapselle tai lapsi ei saa lämpöä ja syliä.  On tärkeää, että perheiden kanssa toimivat tahot tunnistavat kaltoinkohtelun, laiminlyönnin riskitekijät ja lapsen oireet sekä puuttuvat asiaan.

Lapsen kaltoinkohtelun kohdalla varhainen puuttuminen on tärkeintä ja tähän tarvitaan eri ammattiryhmien sisällä taitoja ja uskallusta asian puheeksi ottamiseen sekä tietoa ammattilaisen ilmoitusvelvollisuudesta.

Lisäksi tarvitaan yhteiskunnallisesti konkreettisia työkaluja, joilla perheen tilannetta voidaan auttaa.

Lapsen kaltoinkohtelun ennaltaehkäisy edellyttää samanaikaisesti koko yhteiskuntaamme kohdistuvaa ehkäisevää työtä sekä riskiperheisiin kohdistuvaa ennaltaehkäisyä ja vanhempien jaksamisen tukemista.

Erityisasiantuntija Marianne Lindqvist

Kommentit

  1. aHelena sanoo:

    Lapsia kaltoinkohdellaan enemmän kasvatuslaitoksissa ja sijaisperheissä joten he saavat kantaa tätä draamaa loppuelämänsä . Lapsien oikeuksia rajoitetaan sulkemalla huoneeseen ja kääritään matto kun lapsi voi huonosti aletaan syöttämään rauhoittavia . Lapset erotetaan vanhemmistaan , sisaruksista , isovanhemmistahtaa koko suvusta ei ihme että vammautu loppu elämäksi . Näitä tapauksia tiedän monta aina 60 luvulta lähtien , mutta en yhätä vammautunutta ja henkisesti kiusattua lasta en tiedä joka on saanut elää kodissaan vaikka olisi vähän huonompi . Miksi Suomessa tehdään bisnestä puolustuskyvyttömillä lapsilla . Siksi ihmettelen tätä kirjoitusta

    1. Marianne Lindqvist sanoo:

      Kiitos kommentistasi. On erittäin valitettavaa että lapsia kaltoinkohdellaan myös sijaisperheissä ja lastensuojelulaitoksissa. Lapsia kaltoinkohdellaan kaikenlaisissa perheissä sosioekonomisesta taustasta ja perhemuodosta riippumatta. Kaltoinkohteluun saattavat lapsen vanhempien lisäksi syyllistyä myös lapsen muut kasvattajat. Sosiaali- ja terveysministeriön tilaama ja Jyväskylän yliopiston toteuttaman selvityksen lastensuojelun menneisyydestä tarkoituksena on kerätä kokemuksia suomalaisesta lastensuojelusta ja erityisesti sijaishuollosta vuosina 1937-1983. Taustalla on havaintoja siitä, että sijaishuolto ei ole aina kyennyt tarjoamaan sijoitetuille lapsille kaltoinkohtelusta vapaata lapsuutta. Selvityksen tavoitteena on lisäksi vaikuttaa nykyisen lastensuojelun sijaishuollon toimintaan niin, että kaltoinkohtelua ei esiintyisi ja siihen puuttuminen olisi välitöntä ja aukotonta. Selvityksen on tarkoitus valmistua keväällä 2016.
      Pelastakaa lapset ry, terveyden ja hyvinvoinninlaitos ja väkivallasta vapaaksi ry Viola ovat yhdessä laatineet oppaan: Epäily lapsen kaltoinkohtelusta sijaisperheessä. Opas on ammattihenkilöille tarkoitettu työkalu käytännön tilanteisiin, kun työntekijä alkaa epäillä, että lasta kohdellaan kaltoin sijaisperheessään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *