Siirry sisältöön

Lastensuojelun työntekijät harvoin äänessä lastensuojelusta keskusteltaessa

Maanantaina 25.4. Ylen MOT-ohjelman jaksossa ”Kotoaan revityt lapset” tarkasteltiin kolmen lastensuojelutapauksen kautta sitä, onko lastensuojeluviranomaisten työssä kyetty ottamaan opiksi vuoden 2011 traagisesta murhatun helsinkiläistytön kohtalosta. Esimerkkitapausten esittelyn lisäksi jaksossa tilannetta kommentoivat lastenpsykiatri Jari Sinkkonen, lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila sekä sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalineuvos Marjo Lavikainen. Varsinaisten lastensuojelun ammattilaisten puheenvuoroksi jäi Oulun lastensuojelun palvelupäällikön Teija Sulisalon kommentti: ”En kommentoi yksittäisiä asioita.”

Äärimmäisen tyypillistä lastensuojelutyötä käsittelevälle uutisoinnille on se, että lastensuojelun ammattilaisten oma ääni ei kuulu. Usein vedotaan tiukkaan salassapitoon, joka ehdottomasti estää yksittäisten tapausten kommentoinnin. Kuitenkin lastensuojelun ammattilaisilla olisi, siinä missä lastenpsykiatrilla tai lapsiasiainvaltuutetulla, mahdollisuus keskustella lastensuojelun haasteista yleisellä tasolla.

Lastensuojelualalla on ehkä liikaa totuttu vetoamaan tiukkaan salassapitoon ja näin välttämään kommentoimasta vaikeitakin työn haasteita. Olisi rohkeammin uskallettava myös julkisuudessa kertoa rehellisesti työn todellisuudesta ja lainalaisuuksista – tietysti asiakkaiden yksityisyyttä kunnioittaen. Toisaalta media ei usein tätä ääntä halua lastensuojelun ammattilaisille antaa. Kuten MOT:ssa, hyvin usein lastensuojelusta uutisoitaessa toimittajat haastattelevat esimerkiksi tunnettuja lastenpsykiatreja, jolloin käsitys nimenomaan lastensuojelun ammattilaisten työstä jää etäiseksi ja jopa mielivaltaiseksi. Lastensuojelun ammattilainen pystyy parhaiten avaamaan lastensuojelun maailmaa neutraalilla ja ymmärrettävällä tavalla. Tämä ei valitettavasti usein herätä median kiinnostusta.

Lasten suojelu paljon lastensuojelua laajempaa

Ohjelman esimerkkitapauksissa näyttäytyi myös toinen lastensuojelua koskevan julkisen keskustelun klisee. Lastensuojeluviranomaisia kritisoidaan samalla sekä puuttumisisesta perheiden elämään liian hanakasti, että puuttumatta jättämisestä ja vastuusta vetäytymisestä. Tämä piirre näkyy lastensuojelua koskevassa keskustelussa kaikkialla läntisessä maailmassa, vaikka järjestelmät ja puuttumisen kynnykset ovat hyvin erilaiset. Lastensuojelu toimii elämän herkimmillä alueilla puuttuessaan perhe-elämän suojaan. Lastensuojelun ammattilaiset joutuvat tekemään äärimmäisen vaikeita päätöksiä siitä, missä määrin perheen ulkopuolelta joudutaan ottamaan vastuu lapsen kehityksestä ja turvallisuudesta. Nämä ratkaisut tuottavat väistämättä kokemuksia vääryydestä, oli järjestelmä kuinka täydellinen tahansa.

Suomalainen lastensuojelujärjestelmä ei missään nimessä ole lähelläkään täydellistä. MOT:n jaksossa asiantuntijat toivat esiin jo väsymykseen asti esiteltyjä epäkohtia esimerkiksi työntekijöiden työmäärässä, vaihtuvuudessa ja pätevien työntekijöiden puutteessa. Kuten Jari Sinkkonen totesi, järjestelmän kehittämisessä on toistaiseksi keskitytty ongelmien selvittämiseen. Myös lainsäädäntöä on uudistettu, mutta arkityön tasolla tilannetta parantavat toimet ovat jääneet paikallisiksi.

Lasten suojelussa on aina kyse yhteistyöstä

Lastensuojelun tilannetta on saatu joissain kunnissa parannettua panostamalla merkittävästi ongelmien ennaltaehkäisyyn esimerkiksi neuvolapalveluiden tai kotipalvelun kautta. Lastensuojelu on tarkoitettu lasten ja perheiden ongelmien viimesijaiseksi ratkaisupaikaksi ja lastensuojelun asiakasmäärien kasvu kertoo koko lapsia ja perheitä auttavan järjestelmän, ei vain lastensuojelun kriisistä. Kuitenkin hyvin usein, kuten maanantaisessa MOT:n jaksossa, tilannetta käsitellään ennen kaikkea lastensuojelun ammattilaisten toiminnan (tai toimimattomuuden) kannalta.

Sekä epäonnistuneessa että onnistuneessa lasten suojelussa on aina kyse yhteistyöstä. Kuten ohjelman asiantuntijat toivat esiin, niin tässä on vielä paljon kehitettävää. Lapsen ympärillä saattaa pahimmillaan työskennellä suuri joukko ammattilaisia, jotka eivät kommunikoi riittävästi keskenään. Kaikilla on yhteinen tavoite lapsen auttamisessa, mutta tätä tavoitetta ei saavuteta näkemällä haasteet vain yhden toimijan, lastensuojelun ammattilaisten, haasteina. Valitettavasti tähän ajatukseen törmää julkisen keskustelun lisäksi myös ammattilaisten kesken.

Lastensuojelun sisäisen kehittämisen suurin tarve on lasten ja perheiden kohtaamisessa. Kun työskennellään niin äärimmäisen herkällä elämän osa-alueella, on myös korvaamattoman tärkeää toimia kaikissa tilanteissa avoimesti ja kunnioittaen kaikkia osapuolia kohtaan. Lastensuojelun ammattilaisille tulee taata riittävästi osaamista ja aikaa näihin kohtaamisiin.

Kommentit

  1. päivi pohjnen sanoo:

    Lastensuojelun on helppoa vedota salassa pitoon kun vääryydet lähtee virannomaisesta.on todella outoa et äiti joutuu taistelemaan soskylää sekä turunsosiaalit.vastaan.mun lapsen kehitys on vaarantunu sekä terveys.äiti hoiti kuntoon.lapseni asuu työntekijällä joka ei saa omia lapsia ja hän taistelee lapsestani

  2. Sauli Hyvärinen sanoo:

    Kiitokset kommenteistasi! On erittäin valitettavaa kuulla, että näkemyksenne mukaan yhteistyönne sosiaalityöntekijöiden kanssa on ollut puutteellista. Salassapitoon vedotaan herkästi julkisuudessa keskusteltaessa ja tähän on yksittäisten perheiden asioita käsiteltäessä myös hyvät syynsä. Lasten ja perheiden kanssa lastensuojelun työn tulee kuitenkin olla mahdollisimman avointa. Lastensuojelun Keskusliiton tehtävä on ajaa lapsen etua vaikuttamalla lasten ja perheiden asemaa koskevaan yhteiskuntapoliittiseen päätöksentekoon. Yksittäisiin tapauksiin emme voi ottaa kantaa.

    1. isoäiti sanoo:

      Sosiaalityöntekijät eivät keskustele edes lähiomaisten kanssa lapsen asiasta,vaan ilmoitetaan,että on vaitIolo velvollisuus ja on tehtävä lastensuojelu ilmoitus,kun teet sen niin ei sittenkään keskustella,vaan on edelleen vaitIolo velvollisuus?Miten tässä sitten toimit?Varsinkin,jos on vakavista pahoinpitelystä,henkisestä väkivallasta kyse?Todisteita vielä asiasta.Olen lapsen isoäiti ja erittäin huolissani tilanteesta,kyse erittäin vakavista asioista,joita ei todellakaan halua mihinkään mediaan kertoa,vaan saada tietoa toimitaanko lapsen parhaaksi ja mitä asialle tehdään?Tuntuu,että kaikki sosiaaliviranomaiset on samalla nuotilla koulutettu ja vastaukset samoilla sanoilla?Toinen asia on,että huoltajlle kyllä kerrotaan mitä on lapsen asioista puhuttu ja kertomukset näytetään ja kuka on sen tehnyt,sekin on väärin,koska huoltajat taas ovat “kantelijan kimpussa”,Eikä yhteisä palaveria järjestetä,jossa kaikki asiat voisi kerralla selvittää.Myös lasta pitäisi kuunnella ja ottaa hänen mielipide huomioon,jos 4-v sanoo ja itkee ettei halua kotio,vaan sijaiskotiin,mielipide pitäisi käsitellä,mistä johtuu?Sos,työntekijöilla edelleen liian suuri valta lasten asioissa,päätöksen teossa pitäisi olla muitakin ammattilaisia esim.Pykolooki,kuraattori,terveydenhoitaja ja vaikka opettaja tai muu alan ammattilainen.Minun mielestä terveen järjen käyttö on hukkunut,nojataan vain lakipykäliin,mutta laki ei aina pelasta lapsen henkeä.Jouduin itse 60 luvulla tekemisiin sosiaalityöntekijöiden kanssa ja kohtelu oli aivan toinen ja sain avun,joka pelasti minut.Piäkää lapsistanne huoli ja rakastakaa,kukaan meistä ei ole täydellinen vanhempi,sitä voi kyllä yrittää?Hyvää syksyä

  3. Mirja Mattila sanoo:

    Mielipide

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *