Siirry sisältöön

”Löysät pois” – kilpailua ja kiristyneitä tavoitteita

Olin tilaisuudessa, jossa pohdittiin tieteellistä tutkimusta ja sen tulevaisuutta. Tilaisuudessa esitettiin puheenvuoro, jossa korostettiin positiivista kilpailua opiskelijoiden välillä, jotta arvosanat ja opiskelutulokset paranisivat. Sanaa “positiivinen” ei määritelty.

Kilpailu voisi ”ruoskia” opiskelijoita suoriutumaan tehokkaammin ja nopeammin opinnoistaan. Tämä auttaisi erottelemaan jyvät akanoista ja lisäisi mukavasti kustannustehokkuutta yliopistoissa.

Itse olen eri linjoilla. Mielestäni kilpailu yksilöjen välillä ei ole paras motivointikeino eikä myöskään takaa tehtävien tai opintokokonaisuuksien parempaa hahmottamista ja ymmärtämistä.

Uskon yhteiseen, luovaan ideointiin, verkostojen voimaan, kannustamiseen ja tukemiseen erilaisissa työskentely-ympäristöissä. Kiperien kysymysten parissa synnytetään yhteisellä työllä, jotain sellaista arvokasta, jota yksinään ja toisia ”kyräilemällä” ei voida saavuttaa. Näin on laita paitsi opiskelussa ja koulutyöskentelyssä myös työyhteisöissä.

Kouluhyvinvointi rakentuu ihmissuhteista

Lapsiasiavaltuutetun vuosikirjassa Eriarvoistuva lapsuus Tarja Heino ja Marjatta Bardy toteavat, että vuorovaikutus ja sen laatu ovat avainasemassa lapsen kasvussa, identiteetin muodostumisessa ja oppimisessa. ”ihminen saa potentiaalinsa käyttöön vuorovaikutuksessa”.

Kirjoittajat korostavat vallitsevan arvomaailman merkitystä ihmisten elämänpyrkimysten ja -tavoitteiden suuntautumisessa. Kiristyvä kilpailu, joka tuottaa voittajia ja häviäjiä ei ole omiaan luomaan lisää luottamusta ja vuorovaikutusta ihmisten välille.

Tämä heijastuu myös lukiolaisten hyvinvointitutkimuksessa Onnelliset opintiellä. Tutkimuksessa kritisoidaan yhteiskunnan nuorille asettamia paineita sekä suoritus- ja kilpailukeskeistä kulttuuria, joka siirtyy aikuisten elämästä suoraan nuorten elämään.

Kilpailu arvosanoista vaikuttaa väistämättä työskentelyilmapiiriin ja vähentää yhteisöllisyyttä:

Kilpailun ja paineiden takia ilmapiiri on välillä tulehtunut. Kiire ja kovat vaatimukset tekevät ilmapiiristä stressaavan. Koulussa on myös vahvat oppilasryhmät, jotka oleskelevat keskenään.”

Paineet saada hyviä arvosanoja ovat kovat. Tämä vaikuttaa ilmapiiriin.”

Kilpailukeskeisyys ei lisää koululaisten hyvinvointia, vaan sen ytimen muodostavat paitsi koulun olosuhteet myös sosiaaliset suhteet kouluyhteisössä ja oppilaiden mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen.

Vaikka koulutyön ulkoisiin järjestelyihin liittyvät tekijät toki ovat sinällään tärkeitä, kuitenkin niitä enemmän kouluhyvinvoinnissa painottuvat yhteisöllisyys ja tunne joukkoon kuulumisesta.

Vuorovaikutussuhteet liittyvät myös koulukiusaamiseen, sillä tutkimusten perusteella koulun heikoksi koettu työilmapiiri korreloi selkeästi koulukiusaamisen kokemusten kanssa.

Katse uuteen hallitusohjelmaan

Kiristyneen kilpailun ja suorituspainotteisuuden vaikutus lasten ja nuorten hyvinvointiin ei ole vain tämän päivän ilmiö vaan se on ollut keskusteluissa jo useamman vuoden ajan.

Lapsiasiavaltuutettu ohjeisti vuoden 2011 vuosikirjassaan Aikaa lapselle – arvoa kasvatukselle uusia kansanedustajia ja aloittavaa hallitusta seuraavasti: ”Lasten ja perheiden eriarvoistumisen kasvun pysäyttäminen on kuitenkin työnsä alkavan eduskunnan ja hallituksen haaste.

Lasten ja nuorten huolissa korostuvat yksinäisyys sekä koulun ja harrastusten suorituspainotteisuus. Aikuisten kiireinen elämäntahti ulottuu myös lasten ja nuorten elämään.”

Uudessa pääministeri Sipilän hallitusohjelmassa tavoitteena on kehittää koulua ja varhaiskasvatusta tukemaan lapsen hyvinvointia. Hallitus sitoutuu ohjelmassaan myös panostamaan kouluviihtyvyyteen ja nostamaan lasten ja nuorten henkisen sekä fyysisen hyvinvoinnin tasoa. Yhtenä painopistealueena on kiusaamiseen puuttuminen.

Tavoitteet ovat erittäin kannatettavia, mutta suunnitellut mittavat resurssien leikkaukset antavat aiheen huoleen.

Kuten johtava asiantuntija Esa Iivonen Mannerheimin Lastensuojeluliiton blogissa toteaa: Kunnianhimoisten tavoitteiden kanssa on ristiriitaista, että rajut leikkaukset kohdistuvat juuri varhaiskasvatukseen ja kouluun.

Sekä varhaiskasvatuksessa että perusopetuksessa ryhmäkoot uhkaavat suurentua entisestään.

Juuri julkaistussa Lastensuojelun Keskusliiton raportissa Älkää säästäkö tyhmästi lastenne kustannuksella” – Lasten ja nuorten mielipiteitä hallituksen rahankäytöstä 499:ltä kyselyyn vastanneelta lapselta ja nuorelta kysyttiin, mihin hallitusten tulisi käyttää enemmän varoja.

Selkeästi eniten kannatusta vastaajilta sai koulu. Useiden lasten ja nuorten esittämät ongelmat on mainiolla tavalla tiivistetty tässä raportissa esitetyssä kommentissa:

Koulu tarvitsee ehdottomasti uudistusta. Mm. nykyisellään ryhmät ovat aivan liian suuria, luokissa on aina syrjään jääneitä, kiusaaminen ei lopu.”

Erityisasiantuntija Kirsi Pollari

Kirsi Pollari

Erityisasiantuntija

Kirsi on lakimies ja toimii erityisasiantuntijana Lastensuojelun Keskusliitossa. Hänen tehtäväalueensa on lapsen oikeudet. Erityisesti hän on perehtynyt vammaisten lasten oikeuksiin ja lasten terveydenhuoltoon liittyviin kysymyksiin.

Kommentit

Tällä artikkelilla ei ole yhtään kommenttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *