Siirry sisältöön

Luetaan yhdessä

Pitäisi kirjoittaa joulukirje sukulaisille ja ystäville…

Alan miettiä aiempien vuosien kirjeitä ja samassa mieleeni tulee ihan ihka ensimmäinen joulukirjeeni. Missähän se lie? Pengon vanhoja Lapset ja Yhteiskunta -lehtien vuosikertoja ja löytyihän se! Vuoden 1981 lehden joulukuun numerossa (1981: 12, 673) on Maija saanut joulukirjeen minulta. Kummankaan lapseni nimi ei ole Maija, jolle olen kirjeeni kirjoittanut. Kirjeen sai keskusliiton silloisissa tv-tietoiskuissa esiintynyt nukke, Molla-Maija, koska en halunnut julkisesti tunnustaa, että omille lapsillenihan minä kirjoitin, vaikka olin kirjoittavinani jonkinlaisen joulukolumnin.

Ympäristölle vaivatonta

Kirjeessäni lupaan Maijalle joululahjaksi kirjoja, koska ne ovat hyödyllisiä äidinkielen ja muunkin tietämisen kannalta. Lisäksi kirjat takaavat lukemaan oppineen lapsen äidille omia, rauhallisia hetkiä: ”lukeminen on niin mukavan hiljainen ja muulle ympäristölle vaivaton harrastus”. Äidin omaatuntoa kolkuttaa kuitenkin tällainen itsekseen sysääminen, joten lainaan viisauksia kirjeeni lopuksi Luetaan yhdessä -oppaasta sekä Lue lapselle -teoksesta: ”Kirjoihin kiintynyt lapsi viihtyy usein kirjojensa parissa itsekseen ja saattaa suoda vanhemmilleen perin tervetulleita joutohetkiä. Silti kirjojen tutkiminen yhdessä on tärkeää, sekä pienen että isommankin lapsen kanssa. Jos annat lapselle vain kirjan, hyöty on lähinnä kirjakauppiaan, kustantajan ja kirjan tekijän. Mutta jos annat myös aikaasi, hyöty on ennen muuta lapsen, ilo teidän molempien.”Joulutoivotuksena lupasinkin lapselleni yhdessä lukemisen hetkiä.

Korvaako tietokone lukemisen?

Vanhaa tekstiäni lukiessani pohdiskelin, vieläköhän nykylapset enää edes lukevat kirjoja. Televisio ja tietokone kaikkine mahdollisuuksineen ovat tainneet saada kirjojen sijaan tämän päivän lapsenvahtien paikan. Löydän netistä Lasten mediabarometrin, johon on kerätty tietoja 0-8 -vuotiaiden lasten mediankäytöstä Suomessa vuonna 2010. Sen mukaan on jopa 3-vuotiaita käyttämässä internetiä päivittäin ja 85 prosenttia lapsista katseli televisio-ohjelmia ja kuvatallenteita päivittäin. Mutta mikä lohdullisinta: tutkimuksen mukaan lähes kaikki lapset lukivat kirjoja tai niitä luettiin heille ääneen. Niistä lapsista, jotka vanhempien mukaan osasivat lukea sujuvasti, luki itse päivittäin kirjoja tai lehtiä kolme neljäsosaa ja vähintään kolmena päivänä viikossa 95 prosenttia. Siis ainakin pienet lapset lukevat ja heille luetaan.

Vahvistetaan yhteisöllisyyttä

Surffailen vielä, löytyisikö enemmän aineistoa aiheesta ”luetaan yhdessä”. Jo vain! Mutta yhdessä lukeminen on muuttanut vuosien myötä muotoaan. Vastikään yksi viidestä oikeusministeriön demokratiapalkinnoista on myönnetty Luetaan yhdessä -verkostolle. Tasavallan presidentti luovutti palkinnot Vapaaehtoistoiminnan juhlaseminaarissa joulukuun alussa. Palkinnonsaajien kerrotaan olevan esimerkkejä siitä, kuinka vapaaehtoistoiminnassa ryhmä tai yksittäinen ihminen voi merkittävästi vaikuttaa yhteisönsä hyvinvointiin ja edistää tärkeiksi kokemiaan arvoja.Verkosto sai erityistä kiitosta monikulttuurisesta, valtakunnallisesta toiminnastaan, joka vahvistaa yhteisöllisyyttä, tukee vihapuheiden ja -käytöksen aikana suomalaisten maahanmuuttajien ennakkoluulotonta kohtaamista ja omaa vahvan eettisen sekä demokraattisen osallistumisen mahdollisuuden yhteiskuntaan vahvistamalla naisten omaa osaamista. Luetaan yhdessä -verkosto tukee maahan muuttaneiden naisten kotoutumista. Suomalaisnaisten verkosto tarjoaa vapaaehtoistyönä lukutaidon ja suomen kielen opetusta maahanmuuttajanaisille eri puolella Suomea. Verkosto on toiminut 7 vuotta ja vuonna 2011 siihen kuului noin 50 ryhmää eri puolella Suomea. Noin 300 vapaehtoista vetäjää lukee yhdessä 800 oppilaan kanssa.

Kirja parhain seuralainen

Mahtavaa! Yhdessä lukeminen kannattaa edelleenkin! Nyt se on valjastettu yhteiseen kasvuun ja kehitykseen. Kolme vuosikymmentä sitten joulukirjeessäni lainasin tekstiä, joka kantaa edelleenkin: ”Lapsuuden lukukokemuksista alkaen kirja lienee yksi parhaita seuralaisia matkalla inhimilliseen kasvuun: kohti eläytyvää ja avointa, tuntevaa ja tietävää aikuista. Luonnon, tämän maan ja koko ihmiskunnan tulevaisuus riippuu maailmaansa ymmärtävistä, vastuuta tuntevista ihmisistä. Heitä soisi kasvavan yhä enemmän.”Tuntuu mukavalta lukea tällaisesta naisten keskinäisestä yhdessä lukemisen toiminnasta ja samalla kuunnella uutisista tietoja Nobelin rauhanpalkinnon jakotilaisuudesta, missä kolme afrikkalaista naista palkittiin tasa-arvon, rauhan ja demokratian aktiivisesta ajamisesta kotimaissaan. Voin siis toivottaa, kuten aiemmassa joulukolumnissani: Hyvää joulua sinulle! Luetaan yhdessä!

Erityisasiantuntija Pirjo Honkavaara

Kommentit

Tällä artikkelilla ei ole yhtään kommenttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *