Siirry sisältöön

Menneisyydestä on opittava ja sijaishuollon valvontaa tehostettava

Vuoden 2016 lapsen oikeuksien päivä jää historiankirjoihin ainutlaatuisena. Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula esitti valtiollisen anteeksipyynnön ensimmäisen lastensuojelulain aikaan (1937–1983) kaltoinkohtelua erilaisissa laitoksissa ja sijaisperheissä kokeneille Finlandia-talossa 20.11.2016. Anteeksipyynnön taustalla oli huhtikuussa 2016 julkaistu lastensuojelun sijaishuollon epäkohtia ja kaltoinkohtelukokemuksia koskenut selvitys, joka toi esiin yhteiskunnan häpeäksi ja tahraksi nimettyjä epäonnistumisia.

Valtiollinen anteeksipyyntö on merkityksellinen ele, jota moni kaltoinkohtelua kokenut oli toivonut. Anteeksipyyntötilaisuudessa vaadittiin, että menneisyyden virheistä on opittava. Ministeri Rehula totesi, että yhteiskunnan on tehtävä kaikkensa vastaavien tapahtumien estämiseksi tulevaisuudessa. Tavoite on tärkeä. Konkreettiset keinot sen saavuttamiseksi ovat kuitenkin vielä epäselviä.

Tehokasta ohjausta ja valvontaa tarvitaan

Lastensuojelun ongelmista on keskusteltu viime vuosina runsaasti. Esiin on nostettu myös lastensuojelun ja sijaishuollon valtakunnallisen ohjauksen heikkous ja valvonnan sattumanvaraisuus.

Ns. menneisyysselvitys tuo karulla tavalla esiin valvonnan pettämisen ja sijoitettujen lasten ohittamisen tärkeinä tiedonlähteinä. Lapsia ei joko kuultu lainkaan tai heidän näkemyksilleen ei annettu painoarvoa. Selvityksen perusteella annettu suositus kuuluikin: ”Sijaishuoltopaikkojen valvonnan tulee olla säännöllistä ja tehokasta ja sen tulee mahdollistaa lasten kohtaaminen ja kuuleminen.”

Valvonnalla on tärkeä rooli sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä asiakkaiden ja palvelujen käyttäjien oikeusturvan varmistajana. Erityisesti tämä korostuu lasten ja nuorten kohdalla.

Omavalvonta hämärtää viranomaisvastuuta

Sote-palveluiden uudistuksessa valvontaa on ohjattu riskiperusteisuuden ja omavalvonnan suuntaan. Samalla ennakollista viranomaisvalvontaa aiotaan kaventaa. Omavalvonnan on esitetty olevan ratkaisu valvontaongelmiin, jotka ovat seurausta yksityisten sosiaalipalveluiden määrän nopeasta kasvusta sekä käytettävissä olevien viranomaisvoimavarojen rajallisuudesta. Omavalvonta on kustannustehokasta ja yhdistyy toiminnan kehittämiseen ja laadunhallintaan.

Omavalvonta merkitsee painopisteen siirtämistä yksityisten sosiaali-ja terveyspalvelujen valvonnassa osittain viranomaisilta palveluntuottajille itselleen sekä asiakkaille. Haittana on se, että omavalvonnan kaltaiset valvontamekanismit saattavat hämärtää viranomaisvastuuta. Sijaishuollon näkökulmasta tämä on varsin ongelmallista, sillä lasten oikeuksien turvaamisessa ja varmistamisessa sijaishuollossa riittävä viranomaisvalvonta on välttämätöntä. Alan ammattilaiset ja kokemusasiantuntijat ovat tuoneet esiin huolensa mm. lapsen edun toteutumisesta sijaishuollossa ja toimintakäytännöistä, jotka loukkaavat lasten perus- ja ihmisoikeuksia.

Valtiolla on valvontavastuu

YK:n lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa sopimusvaltioita takaamaan, että lasten huolenpidosta ja suojelusta vastaavat laitokset ja palvelut noudattavat toimivaltaisten viranomaisten antamia määräyksiä, jotka koskevat erityisesti turvallisuutta, terveyttä, henkilökunnan määrää ja soveltuvuutta sekä henkilökunnan riittävää valvontaa (3 artikla 3 kappale).

Sopimuksen mukaan sijoitetulla lapsella on oikeus hänelle annetun hoidon ja hänen sijoitukseensa liittyvien muiden olosuhteiden ajoittaiseen tarkistamiseen (25 artikla). Myös YK:n antamat erityiset sijaishuollon ohjeet edellyttävät toimivaa valvontamekanismia.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on viimeisimmissä päätelmissään Suomelle huomauttanut siitä, ettei sijoituspaikkoja valvota ja seurata riittävästi. Lisäksi komitea on huolestunut siitä, ettei ilman vanhempien hoitoa jääneille, kuten laitoksiin sijoitetuille, lapsille ole käytettävissä tehokkaita valitusmenettelyjä (komitean päätelmät, kohta 32). Komitea on kehottanut Suomea varmistamaan sijoitettujen lasten tilanteen asianmukaisen valvonnan ja seurannan (komitean päätelmät, kohta 33 c).

Perustuslain 19.3 §:ssä säädetään, että julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Perustuslain säännöksessä ei ole kyse pelkästään sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuudesta, vaan palvelujen riittävyyden arvioinnissa keskeistä on myös palvelujen taso. Sen tulee olla sellaista, että se luo jokaiselle ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä.

Lasten ja nuorten sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta valvontavastuun tulisi olla korostetusti julkisella vallalla, sillä lapsilla ja nuorilla on hyvin rajoitetusti sijaishuollossa edellytyksiä valvoa palveluntuottajien toimintaa eikä lasten vanhemmilla ole välttämättä mahdollisuutta olla tässä lastensa tukena. Omavalvontamallissa valvontaan liittyvää vastuuta siirtyy korostetusti vastuusosiaalityöntekijälle, mikä on erittäin ongelmallista, jollei tähän toimintaan panosteta riittäviä aika- ja henkilöstöresursseja.

Resurssit ja keinot kuntoon

Eduskunnan oikeusasiamies on tuonut esille lastensuojelun sijaishuollon valvonnan riittämättömyyttä ja erityisesti perhehoidon vähäisiä valvontamahdollisuuksia. Tällä hetkellä perhe- ja laitoshoito eivät ole tasavertaisessa asemassa valvonnan käytännöissä: toimeksiantosuhteisen perhehoidon valvontatehtävä on käytännössä lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän harteilla, kun taas laitoshoitoa valvotaan, ainakin vielä toistaiseksi, usean eri toimijan voimin.

Selkeä epäkohta on myös se, että lasten näkemysten selvittäminen valvontakäyntien yhteydessä on valvojasta/valvovasta tahosta riippuvaista. Osassa kunnista on käytössä systemaattisia toimintatapoja siihen, mutta tavanomaisempaa taitaa olla, että vakiintuneet käytännöt ja suunnitelmallisuus puuttuvat.

Sijaishuoltoon tulisikin saada valtakunnallisesti yhdenmukainen valvonnan toimintatapa sekä perhe- että laitoshoitoon. Maakuntakohtaiset ratkaisut eivät ole riittäviä. Tämän toteuttamiseksi on perustettava pysyvä rakenne, jonka vastuulla on myös sijaishuoltopaikkarekisterin ylläpitäminen. Jotta lähtökohdat lastensuojelun sijaishuollon toteuttamiseen olisivat yhdenmukaisemmat, tulisi tämän pysyvän rakenteen myös huolehtia kaikkien sijaishuoltopaikkojen tarkastamisesta.

Lisäksi lasten näkemysten systemaattista selvittämistä on vahvistettava. Lapsilla tulee olla mahdollisuus tuoda esille havaitsemiaan epäkohtia ilman pelkoa siitä, miten sijaishuoltopaikassa asiaan reagoidaan.

Peräänkuulutamme lastensuojelun sijaishuoltoon avoimuutta, läpinäkyvyyttä, turvallisuutta ja luottamuksellisuutta, jota on lisättävä kaikkien toimijoiden kesken.

Katso myös:

Blomqvist, Pia & Liukko, Eeva & Nykänen, Eeva & Jonsson Pia Maria (2016) Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonta ja ohjaus. Kuvauksia eräistä Euroopan maista. Työpaperi 43/2016. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Toomas Kotkas: Viranomaisvalvonnasta omavalvontaan: yksityisten sosiaalipalveluiden valvontakeinojen murros. Lakimies 4/2013 s. 720–733.
Sijaishuollon valvonta: Kuka valvoo ja mitä?
Lastensuojelun erityisyys on huomioitava sote-valvonnan uudistuksessa.
Esa Iivonen & Kirsi Pollari (2016): Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen ja maakuntauudistuksen lapsivaikutusten ennakkoarviointi.
Yleiskommentti nro 16 (2013) sopimusvaltioiden velvoitteista, jotka koskevat yritystoiminnan vaikutusta lasten oikeuksiin.

 

Susanna Hoikkala

Erityisasiantuntija

Susannan erityisasiantuntemus liittyy lapsen asemaa, lastensuojelun sijaishuoltoa ja sosiaalityötä koskeviin kysymyksiin. Hän tuntee varsinkin laitoshoidon kenttää niin käytännön työkokemuksen kuin tutkimustyön kautta.

Kirsi Pollari

Erityisasiantuntija

Kirsi on lakimies ja toimii erityisasiantuntijana Lastensuojelun Keskusliitossa. Hänen tehtäväalueensa on lapsen oikeudet. Erityisesti hän on perehtynyt vammaisten lasten oikeuksiin ja lasten terveydenhuoltoon liittyviin kysymyksiin.

Kommentit

  1. Veera Salminen sanoo:

    Tärkeitä asioita.Myös yksityisiä palveluntuottajia tulee valvoa tehokkaammin!Kunnan ostaessa palvelun yksityiseltä,käy usein niin että valvonta ”ulkoistetaan” palveluntuottajalle.On erittäin kyseenalaista,että kukaan ei valvo noudattaako palveluntuottaja sopimuksia ja miten sijaisperheitä kohdellaan.Sijaisperhe voi jäädä nyt täysin yksin jos palveluntuottajan kanssa ilmenee ongelmia.Sijaisperheellä ei ole mitään instanssia joka valvoo heidään etujaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *