Siirry sisältöön

Mikkelin juna mäni – moninaisuus tuli jo

Mikkelissä kokoontui viime viikolla yli 200 ammattilaista pohtimaan Kohtaamisia vai törmäyksiä –seminaarissa, mitä tarkoittaa moninaisuus lastensuojelussa ja lapsiperheiden palveluissa…

Seminaari sysäsi kysymään: ketkä ovat ”me”, jotka pohtivat, paljonko sietävät ”niitä toisia” keskuudessamme? Olemmeko takertuneet vanhoihin toimintatapoihin, vaikka maailman ympärillämme muuttuu? Oikeastaan muutos on jo tapahtunut, eikä vasta tulossa.Olemme tottuneet ajattelemaan, että olemme homogeeninen kansa. Geeniperimämme ja ympäristötekijämme ovat muovanneet meistä sellaiset kuin olemme – pohjoiseen luontoon sulautuva harmaa ja ahkera kansa. Politiikassa käytännöllinen konsensus on hävittänyt erot puolueiden välillä.Muutos on kuitenkin tapahtumassa: perheet ovat tänään yhä monimuotoisempia. Tilastoista löytyvä tieto haastaa käsityksemme normiperheestä, jossa kaksi eri sukupuolta olevaa samaan etniseen ryhmään kuuluvaa aikuista hoivaa kahta biologista lastaan saman katon alla. Monimuotoiset perheet -verkoston laskelmien mukaan jopa 65 % perheistä on toisenlaisia – uusperheitä, monikulttuurisia, yhden vanhemman perheitä, kahden samaa sukupuolta olevan vanhemman perheitä, adoptioperheitä, sijaisperheitä.Muutos on jäänyt huomaamatta monelta, sillä perhelainsäädäntö ja palvelut perustuvat edelleen oletukseen normiperheestä. Normiperheideaaliin takertuu myös osa poliitikoista, minkä vuoksi sateenkaarihallitus ei pysty takaamaan sateenkaariperheiden oikeuksia.  Eduskunnan enemmistön arvellaan kuitenkin jo sopeutuneen siinä määrin ajatukseen sukupuolineutraalista avioliitosta, että kyse on vain hidasteesta väistämättömän kehityksen tiellä kohti.Normiperheideaali voi olla taustalla myös ilmiössä, jonka Johanna Hiitolan tutkimus paljastaa; hallinto-oikeuksien huostaanottopäätösten asiakirjojen teksti kuvastaa eroa suhtautumisessa maahanmuuttajiin ja kantasuomalaisiin. Vieraiden vaikeudet lasten kasvatuksessa kuvattiin yksiköiden tai kulttuurien ominaisuuksina, kun kantaväestön tilanteita kuvattiin esimerkiksi vaikeuksina tai väsymyksenä.

Edes puolueet eivät ehkä sittenkään olleet niin samanlaisia. Erot ovat ehkä tulleet politiikkaan, vaikka hankalat hallitusneuvottelut ovat lopultakin takanapäin. Voimme opetella sietämään moninaisuutta politiikassa ja keskustelukulttuurissa, koska paluuta entiseen ei ole.  Muutamille änkyröille voi vain todeta: juna meni jo.

Opimme Mikkelissä, että ihminen kategorisoi luonnostaan ja haluaa kuulua johonkin ryhmään. Tuo tieto voi auttaa ymmärtämään käytöstämme. Se ei kuitenkaan tarkoita, että meidän pitäisi alkaa uskoa väistämättömään sivilisaation tuhoon kulttuurien yhteentörmäyksessä. Ihmiskunnalla on riittävästi muita haasteita. Ratkaisujen avaimet ovat lapsillamme, kuten niin monta kertaa ennenkin. He elävät jo maailmassa, jonka tuloa me vasta uumoilemme.

Taina Martiskainen
Erityisasiantuntija

Taina Martiskainen

Erityisasiantuntija

Taina työskentelee keskusliitossa erityisasiantuntijana erityisesti maahanmuuttajalasten oikeuksien parissa.

Kommentit

Tällä artikkelilla ei ole yhtään kommenttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *