Siirry sisältöön

Milloin tappamisesta tuli viihdettä?

Hyvinkään tragedian jälkeen kysymme taas kerran, että miksi. Mitä tapahtui nuoren miehen päässä tavallisena perjantai-iltana ja sai hänet tappamaan kaksi hänelle vierasta ihmistä ja haavoittamaan useita muita?

Lehdet pullistelevat selityksiä ja teorioita laidasta laitaan. Syitä tapahtumalle etsitään niin yhteisöllisyyden murtumisesta, mielenterveyshoidon puutteista, masennuslääkkeiden sivuoireista, nuorten miesten syrjäytymisestä, aselainsäädännöstä, puutteista vanhemmuudessa ja ties mistä.

Lisää aggressiivisuutta

Kuten kaikkien viime vuosien käsittämättömien surmatöiden yhteydessä yhdeksi syyksi on tälläkin kertaa nostettu myös väkivaltaiset tietokonepelit ja Airsoft-pelaaminen.

Keskustelu etenee samaa rataa kuin aikaisemminkin. Pelien vastustajat kauhistelevat sotapelejä ja ovat varma, että juuret väkivaltatekoihin ovat peleissä. Pelien puolustajat vastaavat, että pelaamisella ei ole mitään vaikutusta.

Myös tutkijoiden mielipiteet menevät ristiin. Osa on sitä mieltä, että ei ole olemassa näyttöä, että pelien pelaaminen lisäisi väkivaltaista käyttäytymistä. Osan mielestä pelien jatkuva pelaaminen vaikuttaa selkeästi lapsen ja nuoren ajatusmaailmaan.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Nuoret pelissä –materiaalissa muistutetaan, että on paljon yksilöllisiä eroja, siitä miten pelaaminen vaikuttaa lapseen ja nuoreen. Tasapainoinen ja hyvän itsetunnon omaava nuori käsittelee pelaamista aivan eri tavalla kuin jo valmiiksi tunne-elämältään rikkoutunut nuori, jolle pelaamisella voi olla aivan erilaiset, ja vaarallisetkin vaikutukset.

Esimerkiksi jo valmiiksi aggressiiviset lapset voivat saada peleistä vahvistusta aggressiiviselle käyttäytymiselle, mikä puolestaan voi heikentää heidän itsekontrollia tosielämän kriisi- tai pulmatilanteissa.  Erityisen haitallisia voivat vaikutukset olla mitä nuorempana lapsi aloittaa pelaamisen.

Mikä on hauskanpitoa?

Yhtä yksittäistä selitystä Hyvinkään tapahtumalle tai vastaaville tuskin koskaan löydetään. Tiedetään kuitenkin, että Hyvinkään surmaaja harrasti intensiivisesti Airsoft-taistelupelien pelaamista.

Huolimatta sanoista peli ja viihde, Airsoftissa pukeudutaan oikeisiin sotavarusteisiin ja ”leikitään” sotaa maasto-olosuhteissa ja ammutaan aitoja aseita täydellisesti muistuttavilla aseilla, joissa luodit on korvattu kuulilla. Pelaajayhdistys kertoo, että harrastuksessa on kyse elämyksistä, jännittävistä hetkistä ja hauskanpidosta.

Huolimatta riskistä leimautua ”kukkahattutädiksi” ja mitään ymmärtämättömäksi kalkkikseksi, en halua, enkä suostu ymmärtämään miten tappaminen, sen harjoitteleminen ja stimulaatio voi olla viihdettä ja hauskanpitoa. Kyse on sodan simulaatiosta. Ja sodassa on kyse toisten ihmisten tappamisesta. Tappaminen on tappamista eli toisen ihmisen surmaamista. Ei viihdettä.

Tiedottaja Hanna-Mari Savolainen

Hanna-Mari Järvinen

Viestinnän asiantuntija

Kommentit

  1. Eikös se pesäpallokin kehitetty aikoinaan harjoituttamaan nuoria heittämään käsikranaatteja ja etenemään syöksyen eteenpäin. Suurin osa nuorista miehistä saa joka tapauksessa nykyään ihan oikeankin tappamiskoulutuksen intissä, joten jos yksi airsoftia harrastava pelaaja sekoaa, niin koko lajia ei voi tuomita sen perusteella. Samalla logiikalla pitäisi maanviljelykin lopettaa kun länsinaapurissa Breivik kokkaili maatalouslannoitteista pommeja.

    Kotipihojen valvomattomat puskapelit on asia erikseen, mutta seurojen ja yhdistysten järjestämissä peleissä seurataan kyllä pelinjohtajien toimesta pelaajien käytöstä, eikä agressiivista käytöstä pelikumppaneita kohtaan katsota hyvällä. Jos pelaaja ei osaa pelata yhteisten sääntöjen mukaan, niin silloin koittaa suihkuun lähtö, niin kuin monessa muussakin lajissa. Toisaalta yhteisöllisyys ja joukkuetoiminta voivat antaa agressiiviselle lapselle mahdollisuuden kasvattaa itsekuria, yhteistyötaitoja ja ehkäistä syrjäytymistä.

    Tuota Hanna-Marin kommenttia siitä, että tappaminen ei ole viihdettä, voi tarkastella myös laajemmin suhteessa muihin ajanvietteisiin. Tuppaavat esim. elokuvat, kirjat ja uutiset sisältävän aika paljon väkivaltaa nykyään. Eikä ennen oltu sen kummempiakaan. En lähtisi siksi soimaamaan yksittäistä harrastusta nuorten aggressioiden ja väkivaltaisuuden lisääntymisen syypäänä. Ennemmin näkisin asian taustalla olevan yhteiskunnan muutoksen, missä työssä käyvät vanhemmat eivät ehdi kasvattaa lapsiaan ja tarjota heille tukea ja turvaa kotona.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *