Siirry sisältöön

Minne menet lastensuojelu?

Ajassa liikkuu paljon keskustelua palvelujärjestelmän uudistamisesta ja kehittämisestä. Näissä keskusteluissa törmää SOTEen ja LAPEen, joiden kautta haetaan uutta ja toimivaa rakennetta lasten ja perheiden palveluille. Kirjainyhdistelmiin sisältyy lupausta integraatiosta ja asiakaslähtöisyydestä. Sote-uudistuksessa toteutetaan sosiaali- ja terveydenhuollon perus- ja erityistason palvelujen sekä terveydenhuollon ja sosiaalihuollon palvelujen integraatio asiakaslähtöisyyttä korostaen. LAPE-muutosohjelmassa palveluita kehitetään sote-uudistuksen suuntaan asiakaslähtöisiksi integroituviksi palveluiksi. Erityisesti painotetaan perustason vahvistamista ja palvelujen painopisteen siirtämistä ennaltaehkäiseviin sekä varhaisen tuen palveluihin, keinoina mm. erityistason palvelujen tarjoaminen saumattomasti peruspalvelujen yhteydessä, jalkautuvien konsultaatiopalvelujen lisääminen ja digitaalisten konsultaatio- ja yhteistyömuotojen kehittäminen. Hienoja tavoitteita, joista toteutuessaan hyötyvät lapset ja perheet.

Hallituskauden tavoitteena on lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin ja omien voimavarojen vahvistuminen. Nykyisten palvelurakenteiden puutteina on havaittu niiden hajanaisuus ja asiakkaiden kohtaamisen vajeet. Lapset ja perheet tarvitsevat eritasoisia palveluita, ja järjestelmän on kyettävä sujuvasti vastaamaan sekä tuen tarvetta ehkäisevään lapsiperheiden tukemiseen että vaativaa erityisosaamista tarvitsevien lasten ja perheiden auttamiseen. Vaativaa erityisosaamista edellyttäviä palveluita tarvitsee vain pieni osa lapsista, nuorista ja heidän perheistään, mutta nämä palvelut muodostavat suuren osan kokonaiskustannuksista. Kokonaisuuden toimivuus ratkaisee. Yksi osa lasten ja perheiden palveluita on lastensuojelu. Lastensuojelun asemoituminen osaksi lasten ja perheiden hyvinvoinnin vahvistamiseen tähtäävää kokonaisuutta on palvelurakenteen toimivuudessa ja sen vaikuttavuuden onnistumisessa keskeinen kysymys.

Lastensuojelun paikkaa on suunnannut myös sosiaalihuoltolain uudistuminen, jonka yhteydessä on korostunut tavoite vähentää lastensuojeluasiakkaiden määriä ja siirtää painopistettä lasten ja perheiden varhaisempaan tukemiseen. Vuoden 2014 THL:n tilastot antavat varovaista lupausta, että perheitä olisi onnistuttu auttamaan aikaisemmin. Kiireellisten sijoitusten määrä laski 10 prosentilla, mutta toisaalta lastensuojelun avohuollon lukemat pysyivät entisellä tasollaan, joten työ suunnan kääntämiseksi jatkuu. Lastensuojelutyön määrää ja suuntaa onkin vaikea muuttaa pelkästään lainsäädäntöä uudistamalla, rinnalle tarvitaan nyt käynnissä olevaa palvelurakenteiden uudistamista. On myös tärkeä muistaa, että muutoksissa oikeat suunnat löytyvät luotettavimmin lasten ja perheiden kokemustiedon kautta.

Lastensuojelun monitasoinen tehtävä

Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa lastensuojelu on asemoitu erityistason palveluksi ja lastensuojelun vaativa erityisosaaminen osaksi vaativien palveluiden kokonaisuutta osaamis- ja tukikeskuksiin. LAPE-ohjelman tavoitteena on mm. luoda uudenlaiset palvelu- ja toimintamallit huostaanottojen tarvetta ehkäisevään lastensuojelutyöhön, sijaishuollon palveluiden tuottamiseen, järjestämiseen ja ohjaukseen sekä lastensuojelun, opetuksen ja terveydenhuollon yhteistyöhön vaativahoitoisten lasten ja nuorten palveluissa (LAPE-hankesuunnitelman luonnos, s. 16). Vaativahoitoisten lasten ja nuorten integroitua palvelumallia on tarkoitus kehittää vaativien palvelujen kokonaisuudessa osaamis- ja tukikeskustoiminnan muodossa.

Lastensuojelun paikkaa ja asemoitumista osaksi palveluiden kokonaisuutta tulee tarkastella lastensuojelun kokonaisuudesta käsin. Nykyisessä suunnitelmassa lastensuojelu on määritelty vahvimmin osaksi erityistason palveluita ja lastensuojelutyön ehkäisevä merkitys ei näkyvästi sisälly lastensuojelun paikan määrittelyyn. Lastensuojelun paikan määrittyminen on tärkeää tehdä lastensuojelun perustehtävästä ja sosiaalisista lähtökohdista käsin. Määrittelyssä on tietoisesti varottava terveydenhuollon puolelta tulevaa perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito -logiikalla toteutetun ratkaisun vaikutusta lastensuojelun asemoitumiseen.

Lastensuojelun perustehtävä on monitasoinen, ja lastensuojelun mahdollisuudet auttaa ja tukea lapsen ja perheen hyvinvointia ovat laajat. Lastensuojelussa autetaan lasta ja perhettä usein vaativaa erityisosaamista edellyttävissä tilanteissa, jolloin auttamisessa korostuu monialainen yhteistyö esimerkiksi terveydenhuollon toimijoiden kanssa. Vaativan erityisosaamisen alueella ovat myös sijaishuollon palvelut. Lastensuojelu tarjoaa palveluita lapselle ja perheelle myös tilanteissa, joissa tuen tarve ei ole vielä monialaista, mutta tilanne edellyttää tehostettua tukea esimerkiksi perhekuntoutuksellisia palveluita, joita voidaan lastensuojelun palveluna toteuttaa perheen arkiympäristössä. Näiden tasojen lisäksi ovat lyhyet piipahdukset lastensuojelupalveluihin. Lastensuojelutyötä on myös lastensuojeluilmoituksesta tai pyynnöstä käynnistyvä arviointityöskentely, jonka lopputuloksena lapsen ja perheen avun voidaan katsoa parhaiten toteutuvan sosiaalihuollon palveluna ja esimerkiksi perhekeskuksen tarjoamana tukena.

Lastensuojelu on yhteistyötä

Lastensuojelun asemoiminen liian kapeasti voi vaarantaa asiakaslähtöisyyden. Määrittämällä lastensuojelu tiukasti erityistason palveluksi on vaarana, että lapsi ja perhe joutuvat kulkemaan monen palvelutason läpi ennen lastensuojelullisen tuen mahdollistumista ja lastensuojelutyön ehkäisevä funktio jää toteutumatta. Keskeistä on lastensuojelupalvelujen integroiminen osaksi lasten ja perheiden palveluita, jolloin korostuu palveluiden järjestyminen asiakkaiden tarpeista lähtevin perustein. Lastensuojelu toimii monella rajapinnalla, jolloin korostuu monialaisen yhteistyön toimivuus. Nykyisessä palvelukokonaisuudessa haasteena on lastensuojelun vastuu (ja kyky/erityisosaaminen) määritellä lapsen ja perheen tarvitsemia tuen muotoja mutta käytännössä lastensuojelun valta ei ulotu tarvittavien palveluiden järjestämiseen. Lapsen huostaanottoon voidaan joutua päätymään siitä syystä, ettei palvelujärjestelmällä onnistuttu vastaamaan avun tarpeisiin, jotka tunnistettiin. Tällöin harvoin on kyse pelkästään lastensuojelun palveluista vaan usein erityisesti terveydenhuollon ja psykiatrian palveluiden puuttumisesta tai resurssien vähyydestä.

LAPE-muutosohjelma korostaa toimivia konsultaatiopalveluita, joiden merkitys osana viranomaisyhteistyön toimivuutta on keskeistä. Toimivilla konsultaatiopalveluilla mahdollistetaan lastensuojelun erityisosaamisen ulottuminen osaksi varhaisempia ja perustason palveluita. Yhtä keskeistä on huomioida lastensuojelun toimiminen eri palveluiden rajapinnoilla, jolloin vastuu lapsen ja perheen hyvinvoinnin edistämisestä on yhteinen. Lastensuojelu tarjoaa oman osaamisensa yhteiseen työhön. Lastensuojelun tukea ja apua tarvitsevan perheen tulee voida luottaa, että kaikki tarvittavat toimijat ovat tietoisia toisistaan ja sitoutuneita yhteiseen työhön lapsen ja perheen parhaaksi.

Muutos on mahdollisuus

Lastensuojelun monitahoinen tehtävä on muistettava lastensuojelun paikan määrittelyssä palveluiden kokonaisuutta kehitettäessä. Vaikuttavia muutoksia ei tehdä organisaatiolähtöisesti. Asiakkaan tarpeiden on toimittava ohjaavana periaatteena, ja lastensuojelua tulee tarkastella laajasti perustehtävästään käsin, muistaen myös lastensuojelun ehkäisevä rooli. Keskeistä on panostaa viranomaisyhteistyön toimivuuteen ja tehdä integraatiosta totta toimivien yhteistyökäytäntöjen, konsultaatiorakenteiden ja asiakasta palvelevien työtapojen muodossa. Lastensuojelun sisällä on monta tasoa. On huomioitava, että sijaishuollon kokonaisuus edustaa lastensuojelun erityisyyttä. Sijaishuollon palveluissa syntyy myös suurin osa lastensuojelun kustannuksista. Lapsen sijoitus kodin ulkopuolelle on kaikille perheenjäsenille vaativaa ja niin on myös sijaishuollon työ. Sijaishuollon laatu on turvattava jokaiselle lapselle ja perheelle, jonka elämäntarinaan huostaanotto ja sijaishuolto liittyvät.

Myös lastensuojelun työolosuhteet ansaitsevat oman huomionsa. Työkuorma on suuri ja vastuu lapsen suojelemisesta painava. Lastensuojelussa myös osaamisen vaatimukset ovat laajoja. Pätevän lastensuojelun ammattilaisen on hallittava lapsen kasvun ja kehityksen tuntemus myös siihen sisältyvien erityisyyksien osalta, tunnettava kaltoinkohtelun kokonaisuus ja lapsen kasvun ja kehityksen riskitekijät, oltava vuorovaikutuksen taituri ja yhteistyön mestari, taitava dokumentoija ja juridiikan osaaja sekä vielä mielellään ajanhallinnan erityisekspertti, joka liian pienellä aikaresurssilla saa ulotettua itsensä ihmesuorituksiin ja kykenee tekemään asiakkaan näkökulmasta laadukasta ja hyvää kohtaamistyötä. Palkkioksi saa antoisan työn lasten ja perheiden parissa ja onneksi usein myös onnistumisen kokemuksia, lapsen ja perheen kanssa jaettuja ilon hetkiä siitä, että elämässä tapahtuu hyviä asioita, joiden varassa voi mennä eteenpäin.

Muutos on aina mahdollisuus, tämä pätee myös lasten ja perheiden palveluiden uudistamiseen. Lastensuojelun paikka on syytä pohtia erityisen huolella ja ratkaisuja tehtäessä tulee varmistua lastensuojelun mahdollisuudesta toteuttaa perustehtäväänsä osana lasten ja perheiden palveluita vaikuttavasti ja laadukkaasti.

Miia Pitkänen

Johtaja, vaikuttaminen ja yhteiskuntasuhteet

Miia vastaa keskusliiton ohjelmatyöstä ja kansainvälisestä yhteistyöstä, asiantuntijatyönä tehdystä sisältötyöstä ja sen kehittämisestä sekä vaikuttamistyöstä. Lisäksi Miia toimii lapsipolitiikan ja lastensuojelun asiantuntijana.

Kommentit

Tällä artikkelilla ei ole yhtään kommenttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *