Siirry sisältöön

Mitä lapsen etu tarkoittaa?

Lastensuojelulaki korostaa lapsen etua lastensuojelun keskeisenä periaatteena. Myös lapsen oikeuksien sopimuksen yhtenä keskeisenä periaatteena on lapsen etu.

Lastensuojeluasioista käytävästä keskustelusta huomaa, ettei lapsen edun näkökulma ole kuitenkaan kovin yksiselitteinen tai helppo, vaan enemmänkin monimerkityksinen ja tulkinnanvarainen. Lapsen etu on käsitteenä hankala ja epämääräinen ja sitä pitäisi ilman muuta konkretisoida ja esittää, mitä lapsen etuun viittaaminen tarkoittaa niin päätöksenteossa, suunnittelussa, kehittämistyössä kuin palvelujen toimeenpanon vaiheessa.

Sekä lastensuojelulain että lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsen edun näkökulmasta tulee arvioida sitä, miten vanhempia tuetaan heidän kasvatustehtävässään.

Vanhempien kasvatustehtävän tukeminen toteutuu parhaiten toimivien peruspalvelujen avulla. Tilanteessa, jossa lapsi tarvitsee lastensuojelun palveluja, on aina eduksi, jos vanhemmat ovat motivoituneita etsimään heidän perheelleen sopivia palveluja ja ratkaisu tilanteeseen löydetään yhdessä.

Tässä ei valitettavasti aina onnistuta. Lastensuojelu, joka nyt koetaan paikoin enemmän uhkana kuin mahdollisuutena, rakentuu myös aina ensisijaisesti vanhemmuuden tukemiselle.  Jopa niissä tilanteissa, joissa lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolella.

Monenlaista vanhemmuutta

Vanhemmuutta on olemassa monenlaista. Voi tietysti kysyä, kuka oikeasti osaa määritellä lapsen edun paremmin kuin omat vanhemmat esimerkiksi tilanteissa, joissa päädytään vastentahtoisiin lastensuojelutoimiin.

Tosiasia on kuitenkin, että aina vanhemmat eivät pysty arvioimaan lapsen etua. Lastensuojelun tehtävänä on auttaa näkemään lapsen etu, ei vain nykyhetkessä vaan myös suhteessa tulevaisuuteen. Lastensuojelussa tämä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että lastensuojelun pitäisi pystyä osoittamaan, miten valitut tukitoimet tai palvelut vastaavat lapsen ja nuoren tuen tarpeisiin.

Lisäksi lastensuojelun pitäisi osoittaa se, miten tätä lapsen edun toteutumista arvioidaan ja miten toimitaan, jos lapsen edun näkökulmasta asetettuja tavoitteita ei saavuteta tai jos saavutetaan.

Monenlaisia työntekijöitä

Samalla tavalla kuin on olemassa monenlaista vanhemmuutta, on olemassa monenlaisia työntekijöitä. Vielä enemmän hajontaa on lastensuojelun johtamisen käytännöissä, jotka heijastuvat suoraan lastensuojelutyöhön.

Siten myös lastensuojelussa tehdään virhearviointeja, esimerkiksi ratkaisuja, jotka nykyhetkessä vaikuttavat lapsen edun mukaiselta, mutta arviointia ei ole tehty suhteessa tulevaisuuteen.

Lastensuojelu tarvitsee kriittistä tarkastelua, mutta nykytilanteessa se myös tarvitsee kaiken mahdollisen avun, jonka avulla toimivia käytäntöjä vahvistetaan ja toimimattomia karsitaan. Tässä arvioinnissa kannattaa ilman muuta hyödyntää lasten ja vanhempien asiantuntemusta ja näkemyksiä.

Välillä mikään ratkaisu ei ole ideaali

Valitettavasti toisinaan lapsen edun kautta tapahtuva asioiden ratkaiseminen johtaa tilanteeseen, jossa mikään ratkaisu ei ole kenenkään osapuolen mielestä ideaali, vaan valitaan vähiten huono ratkaisu.

Tiettyjä vanhempien toivomia palveluja ei ole saatavilla, hyväksi nähtyjä palveluja tai sijaishuoltopaikkaa joudutaan jonottamaan kohtuuttoman pitkään, päätöksiä tehtäessä taiteillaan kuntien määrärahojen puitteissa. Mikään selitys ei ole hyväksyttävä, lapsen oikeuksien sopimus on yksiselitteinen.

Poliittiset ratkaisut avainasemassa

Lapsen edun toteutumisen varmistamista ei saa jättää lapsen ja perheiden kanssa työskentelevien työntekijöiden vastuulle. Kyse on ennen kaikkea poliittisista ratkaisuista. Kyse on siitä, miten taataan vahvat peruspalvelut, matalan kynnyksen palvelut ja mieluiten universaalit palvelut.

Kyse on siitä, miten lapsilla, nuorilla ja perheillä on helposti ja jonottamatta saatavissa sitä tukea, mitä he itse katsovat tarvitsevansa, olipa kyse kotiavusta, lastenhoitoavusta, vertaistoiminnasta tai muusta arkea auttavasta palvelusta. Kyse on siitä, miten pääsemme yhteiskunnassa tilanteeseen, jossa lasten tarpeet on aidosti asetettu etusijalle päätöksenteossa.

Kyse on siitä, miten lasten ja perheiden asiat tulevat poliittisesti kiinnostaviksi ja vetovoimaisiksi.

Lue lisää lapsen edun toteutumisen arvioinnista YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentista.

Ohjelmajohtaja Hanna Heinonen

Hanna Heinonen

Toiminnanjohtaja, päätoimittaja

Hanna on Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja.

Kommentit

  1. Tiina sanoo:

    Miksi näitä tarinoita on sitten pilvin pimein, jos viranomaiset ovat niin hyviä ja ammattitaitoisia näkemään lapsen edun?? Miksi erityislapsen äidille sanotaan, että “päästäisit jo irti lapsestasi”, vaikka äiti näkee kaikista selkeimmin lapsen edun?
    Jospa alettaisiin hieman luottamaan siihen, että vanhemmat tietävät, mitä lapsi tarvitsee? Viranomaisten tulisi olla vanhempien tukena; ei koittaa ottaa vanhempien paikkaa ja alkaa ylhäältä päin kertomaan, mikä on parasta. Etenkin, jos kyse on erityislapsesta. Olen itse erityislapsen vanhempi ja hakenut apua lastensuojelusta. Koin, että kovasti tehdään koko ajan töitä, nimenomaan yläpuolellani. Kallista työtä, veronmaksajien rahoilla. Neuvottelua neuvottelun perään, “asiantuntijoita”, jotka eivät koskaan olleet nähneetkään lasta tai perhettä. Koskaan ei mitään konkreettista tullut alas eli meille saakka. Ketä tällainen työ palvelee? Luuleeko lastensuojelun työntekijät oikeasti itsekään, että he tekevät jotain tärkeää ja arvokasta? Sellaista, mikä on lastensuojelun perimmäinen tarkoitus?? Kamalaa, jos uskovat!

    https://kirja.elisa.fi/ekirja/revitty-elama-erityislapsen-matka-aikuisuuteen-0

    http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2013/10/03/lastensuojelu-vei-hyvaksikaytetyn-tyton-kovamaineiseen-koulukotiin

  2. Hanna Heinonen sanoo:

    Valitettavaa, että sinulla ja monilla muilla on negatiivisia kokemuksia lastensuojelusta. Siksi onkin tärkeää saada teidän vanhempien, lasten ja nuorten niin huonot kuin hyvätkin kokemukset huomioiduksi lasten ja perheiden palvelujen kehittämisessä sekä tietysti erityisesti lastensuojelun kehittämisessä toimivammaksi. Lastensuojelu tulee kuitenkin varmasti oman luonteensa vuoksi aina olemaan ristiriitoja aiheuttava palvelu.

  3. Luovuttanut sanoo:

    Ymmärrän kyllä, että lapsen etu on tärkeä. Itse ihmettelen sitä, että kun lapsi halusi isälleen asumaan, niin isän alkoholismi ja kannabiksen kotikasvatus eivät asumisympäristönä merkanneet mitään, koska lapsi isälleen halusi. Lastenvalvoja sanoi vain, että mitä sitä vanhoja muistelemaan… Lisäksi lastenvalvoja sanoi minulle, että lapsella on oikeus tavata äitiä, mutta äitinä minulla ei ole oikeutta tavata lastani. Miten siis jollain linnakundilla on oikeus tavata vaikka valvotusti lapsiaan, kun lapset ei sitä edes halua, mutta minulla ei (eikä ole mitään päihdeongelmia, en ole ollut vankilassa tms).
    Tuleeko minulle mitään tietoa, jos isä jää rattijuopumuksesta kiinni tai kannabiksen käytöstä (vaikka esim terveyskeskuksessa)?

  4. Hanna Heinonen sanoo:

    Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva koskevan päätöksen tekeminen on monesti haastavaa, sillä tilanteessa on usein harkintaa eri suuntiin vieviä seikkoja, jotka viranomaisen on huomioitava. Ratkaisun tekeminen on siten harvoin yksiselitteistä, mutta viranomaisen tekemän arvioinnin keskiössä on aina oltava lapsen etu; millainen ratkaisu turvaa parhaiten lapsen yksilöllisen kehityksen ja hyvinvoinnin vastaisuudessa. Tätä arviointia ei voida perustaa yksin menneisyyden tapahtumiin, vaikkakin niille tulee toki antaa merkitystä kokonaisharkinnassa.

    Laki edellyttää, että lasta tulee kuulla ja hänen mielipiteensä ottaa huomioon iän ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapsi tekee itse päätöksen asiassa. Aikuisella on aina vastuu päätöksen tekemisestä, eikä tätä vastuuta saa siirtää lapsen harteille. On tärkeää, että aikuinen myös kertoo lapselle tämän. Mikäli huoli lapsen hyvinvoinnista on olemassa, tulee tästä tehdä lastensuojeluilmoitus, jota selvitettäessä molemmat vanhemmat ovat mukana arviointiprosessissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *