Siirry sisältöön

Naapurilta oppimisen paikka epäillyn lasten kaltoinkohtelun kohtaamisessa

Kun epäillään lapseen kohdistunutta rikosta, esimerkiksi fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa, työskentelee suuri joukko eri alojen ammattilaisia saman asian äärellä. Lastensuojeluviranomaisten tulee arvioida lapsen tuen ja suojelun tarve, poliisin tutkia epäilty rikos, syyttäjän arvioida tapauksen viemistä oikeuteen ja terveydenhuollon määrittää hoidon tarve sekä tarvittaessa auttaa poliisia tutkinnassa. Erittäin oleellista lapsen hyvinvoinnin ja kaikkien työn onnistumisen kannalta on, että kaikki toimivat mahdollisimman saumattomassa yhteistyössä.

Viranomaisten välisen yhteistyön parantamiseksi on Pohjoismaissa melko laajalle levinnyt niin sanottu lastenasiaintalo-malli. Mallin tavoitteena on, että mahdollisimman monet lapsen asiassa työskentelevät viranomaiset toimivat saman katon alla tiiviissä yhteistyössä. Suomessa yliopistollisten sairaaloiden yhteydessä toimivat lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian ja oikeuspsykologian yksiköt työskentelevät monessa suhteessa samojen periaatteiden mukaisesti kuin lastenasiaintalot. Mallien välillä on kuitenkin suuriakin eroja.

Tukholman Barnahus – viranomaisyhteistyön hermokeskus

Pääsimme Lastensuojelun Keskusliiton työryhmän kanssa tutustumaan Tukholman lastenasiaintaloon – Barnahusiin. Pohjoismaihin malli on levinnyt Islannista ja Ruotsista lastenasiaintaloja löytyy noin 30.

Melko lähellä kaupungin keskustaa sijaitsevassa Barnahusissa työskentelee yli 40 poliisia, 7 sosiaalityöntekijää sekä muutamia syyttäjiä, lääkäreitä ja psykologeja. Kaikki lapsiin kohdistuneet läheissuhteissa tapahtuneet rikosepäilyt Tukholman alueelta ohjautuvat tänne.

Lapsiin kohdistuen rikosten epäilyissä prosessissa on karkeasti jaotellen kolme elementtiä, jotka ovat lapsen hyvinvoinnin kannalta yhtä tärkeitä. Nämä ovat tutkinnan laatu, prosessin aikainen tuki lapselle ja perheelle sekä prosessin jälkeinen hoito ja tuki. Lapsen haastatteleminen rikosepäilyssä vaatii kattavaa erikoisosaamista. Lisäksi tutkinnan kannalta objektiivisuus suhteessa epäilyyn on keskeistä. Lapsiin kohdistuvien rikosten epäilyjä nousee esiin myös esimerkiksi väärinkäsitysten tai tahallisten väärien syytösten kautta. Pahimmillaan vetämällä epäilystä suoria johtopäätöksiä todellisten tapahtumien suhteen, saatetaan lapselle luoda valheellisia muistikuvia kaltoinkohtelusta, jota ei ole todellisuudessa tapahtunut. Pelkkä rikosepäily ja sitä seuraava prosessi voi kuitenkin olla lapsen ja perheen elämää järisyttävä asia, johon tarvitaan ulkopuolista tukea. Lisäksi on äärimmäisen tärkeää, että lapselle järjestetään tutkinnan jälkeen tarpeellinen jatkohoito. Sille saattaa olla tarvetta myös niissä tilanteissa, joissa epäily rikoksesta ei saa vahvistusta.

Barnahusin työssä prosessi alkaa viranomaistapaamisella, jossa eri toimijat yhdessä varmistavat, että prosessin kaikki osa-alueet tulevat huolehdituiksi. Kaikki rikostutkintaan liittyvät haastattelut ja kuulemiset järjestetään Barnahusissa ja lisäksi työntekijät voivat tarjota lapsille ja heidän vanhemmilleen tukea ja traumaterapiaa. Barnahusista myös koordinoidaan paikallisten toimijoiden, esimerkiksi lasten asioista vastaavien lastensuojelun työntekijöiden työtä.

Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian yksiköt suomalainen vastine lastenasiaintaloille

Suomessa suurimman osan lapsiin kohdistuvien rikosepäilyiden selvittämisestä hoitaa poliisi itsenäisesti. Lapsen ja perheen tuen tarpeen arviointi on pääasiassa lastensuojeluviranomaisten vastuulla, joissain tapauksissa yhteistyössä psykiatrisen erikoissairaanhoidon kanssa. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulta lähtien on kaikissa viidessä yliopistollisessa sairaalassa ollut lasten ja nuorten oikeuspsykologian/oikeuspsykiatrian yksiköitä, joiden tehtävä on antaa asiantuntija-apua poliisille rikosepäilyiden selvittämisessä. Lisäksi yksiköt auttavat lastensuojelua ja muita perhettä ja lasta auttavia tahoja tarvittavan tuen pohtimisessa ja järjestämisessä.

Yksiköissä työskentelee psykologeja, sosiaalityöntekijöitä sekä lääkäreitä. Suomessa poliisi ja muut toimijat eivät fyysisesti työskentele samoissa tiloissa, mutta oikeuspsykiatrian yksiköissä käsiteltävissä tapauksissa viranomaisten välinen yhteistyö on tiivistä. Oikeuspsykiatrian yksiköiden prosessi vastaa monelta osin Barnahusissa käytettyä.

Merkittävä ero Tukholman Barnahusin malliin on se, että oikeuspsykiatrian yksiköissä lapsen kuulemisen hoitaa poliisin sijaan erikoiskouluttautunut yksikön työntekijä, useimmiten psykologi. Lisäksi yksiköissä käytetään hyvin kehittynyttä tutkimusnäyttöön perustuvaa menetelmää epäilyn kokonaisuuden ja rikokselle vaihtoehtoisten selitysten arvioimiseksi. Näin pystytään mahdollisimman hyvin varmistamaan tutkinnan objektiivisuus ja neutraalius. Tältä osin saamani käsityksen mukaan suomalainen järjestelmä on ruotsalaista edellä.

Kuitenkin Suomessa vain osa epäilyistä tulee oikeuspsykiatrian yksiköiden moniammatillisen huippuosaamisen piiriin, kun Tukholman alueella kaikki tapaukset ohjautuivat Barnahusiin. Tutkinnan laadun lisäksi tämä asettaa haasteita myös tiedonvaihdon ja perheelle järjestettävän tuen ja jatkohoidon osalta. Sekä Suomessa että Ruotsissa toimintatavoissa ja toiminnan laadussa on suuria alueellisia eroja.

Yhteistyö on kehittymisen perusedellytys

Keskeistä suomalaisen järjestelmän kehittämisessä on luoda mahdollisimman tiiviitä yhteistyön verkostoja poliisin, lastensuojelun ja psykiatrian välille sekä lisätä näiden kaikkien toimijoiden osaamista moniammatilliseen yhteistyöhön. Osaamisessa erittäin merkittävää on niin sanotun institutionaalisen empatian edistäminen. Eri toimijoilla pitää olla ymmärrystä oman vastuualueen lisäksi myös muiden työkentästä ja niiden lainalaisuuksista. Viranomaisten ei tarvitse välttämättä työskennellä samoissa fyysisissä tiloissa, varsinkaan kun nykyaikainen teknologia mahdollistaa mitä moninaisimmat yhteistyön tavat myös verkon välityksellä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella on Varsinais-Suomen alueella meneillään LASTA-hanke, jossa pyritään kokoamaan hyviä käytäntöjä viranomaisyhteistyöstä ja kehittämään suomalaista oikeuspsykiatrian yksiköihin perustuvaa järjestelmää. Lisäksi Suomessa tulisi olla selkeät ja yhdenmukaiset hoitolinjat kaltoin kohdelluille lapsille. Esimerkiksi HUS:ssa on otettu käyttöön traumafokusoitu terapiamalli, joka vastaa Barnahusissa käytettävää terapiaa. Tällaista pitäisi olla tarvittaessa mahdollisimman helposti saatavilla kaltoinkohtelua kokeneille lapsille ja nuorille koko Suomessa.

Viranomaisten välinen yhteistyö ei ole rakettitiedettä. Itsestään se ei kuitenkaan synny ja niin rakenteiden kuin työntekijöiden osaamisen pitää tukea yhteistyötä. Suomen ja Ruotsin toimintatavoissa on sekä eroja että yhtäläisyyksiä ja toiminnan kehittymiseksi myös rajat ylittävä yhteistyö ja tietojenvaihto ovat elintärkeitä.

HUS:n lasten ja nuorten oikeuspsykologian yksikössä on koottu infosivut, joista löytää tietoa mm. viranomaisprosesseista epäiltäessä lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä www.hus.fi/seksuaalinenhyvaksikaytto

Kommentit

Tällä artikkelilla ei ole yhtään kommenttia.

Kommentointi on suljettu tälle artikkelille.