Siirry sisältöön

On aika tehdä viisaita ratkaisuja lasten ja lapsiperheiden näkökulmasta

Tavallisesta kansalaisesta on vaikea ymmärtää, miten Suomi on ajautunut taas kerran tilanteessa, jossa valtion menoja on leikattava rajusti.

Hallitusneuvottelujen käynnistyessä on tullut selväksi, että kaikki hallituspuolueet ovat sitoutuneet jopa kuuden miljardin euron säästöihin. Edellisen, 1990-luvun laman aikana tehdyt leikkaukset olivat vielä reilusti suuremmat.

Jälkikäteen on ollut mahdollista viisastella leikkausten vaikutuksista. Niitä pidettiin jo aikanaan kohtuuttomina ja väärinajoitettuina. Jälkikäteen esimerkiksi lasten ja nuorten palveluista on ollut mahdollista nähdä millaisia seurauksia kohtuuttomilla leikkauksilla oli.

Tuolloin leikattiin voimakkaasti lasten ja lapsiperheiden peruspalveluista, jonka seurauksena erityispalvelujen kysyntä räjähti käsiin.

Laman vaikutukset lapsiin ovat laajat

Jos tarkastelee edellisen laman vaikutuksia hieman tarkemmin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Tilastokeskuksen tietojen varassa, voi todeta, että vaikutukset lapsiin olivat laajat.

Lapsiperheiden vanhempien työttömyys oli tuolloin 14‒20 prosenttia. Vaikka työttömyys sinänsä ei aiheuta lapsille ongelmia, alttius ongelmille vaikuttaisi kuitenkin olevan suurempi. Tosin perheen sisäisellä keskusteluyhteydellä on mahdollista vähentää vanhempien työttömyyden vaikutuksia lapsiin.

Pahimmillaan työttömyys vähentää lasten hyvinvointia. Taloudellisten vaikeuksia heijastuminen lapsiin ja vanhempien jaksamiseen on ilmeinen. Edellisen laman yhteydessä vain viidesosa perheistä selvisi ilman taloudellisia vaikeuksia. Merkittävää oli myös se, että lama lisäsi töissä olevien vanhempien työtahtia.

On arveltu että lähes 60 prosentilla työssäkäyvistä vanhemmista työtahti kiihtyi merkittävästi. Lama näyttäisi siis heikentävän myös perheen ja työn yhteensovittamisen onnistumismahdollisuuksia. Edellisen laman aikana erityisesti isät joutuivat antamaan entistä suuremman panoksen työelämälle.

Tutkimusprofessori Tytti Solantaus on kuvannut laman vaikutuksia lapsiin ja perheisiin. Hänen mukaansa lama aiheutti vanhemmille hätää ja huoltoa, päivittäistä pennin venyttämistä ja sopeutumista sekä uupumusta ja mielenterveyden ongelmia. Myös vanhemmuuden pulmat olivat suuria. Solantauksen mukaan lasten ohjaus, tuki ja seuranta vähenivät, kovakourainen ja ailahtelevainen vanhemmuus lisääntyivät minkä seurauksena myös lapset alkoivat oireilla.

THL:n tutkimuksessa puolestaan seurattiin aikuisikään saakka kaikkia vuonna 1987 Suomessa syntyneitä noin 60 000 lasta, jotka varttuivat 1990-luvun laman aikana. Erityisen hätkähdyttävänä lukuna voi tutkijoiden mielestä pitää sitä, että joka viides nuori kyseisen vuoden kohortista on käynyt psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa tai syönyt psyykelääkkeitä.

Mikäli laman vaikutuksia lapsiin ei pystytä minimoimaan, näyttäisi myös lasten ja nuorten mielenterveys olevan uhattuna.

Kaikki keinot käyttöön lapsiperheköyhyyden estämiseksi

Lapsiköyhyysaste on kasvanut voimakkaasti edellisen laman jälkeen. Yksi maamme johtavista lapsiperheköyhyysasiantuntijoista, Mannerheimin Lastensuojeluliitossa työskentelevä Esa Iivonen on todennut lapsiperheköyhyyden syiksi muun muassa vanhemman tai vanhempien työttömyyden tai muista syistä johtuvan pienipalkkaisuuden, lapsiperheiden sosiaaliturvan ostovoiman heikentymisen, eroista johtuvat tulotasojen laskut sekä asumiskustannusten kallistumisen.

Koska lapsiperheköyhyyttä voi pitää vakavana uhkana vanhempien jaksamiselle ja vanhemmuuden voimavaroille sekä siten haitallisena lapsen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille ja kasvulle aikuisuuteen, on tärkeää käyttää kaikki mahdolliset keinot lapsiperheköyhyyden ehkäisemiseksi.

Iivosen mukaan näitä toimia ovat työttömyyden vähentäminen, lapsiperheiden sosiaaliturvaetuuksien tasosta huolehtiminen sekä lapsiperheiden asumiskustannusten alentaminen.

Selvää on, että maan talous on saatava uuteen nousuun. Huolestuttavaa on tietysti se, että leikkaukset tulevat kohdistumaan myös niihin sektoreihin, joiden menot ovat suurimmat.

Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala on suurin ja siihen kohdentuu myös leikkauspaineita. Huolena on se, että tehdään samanlaisia ratkaisuja kuin edellisen laman aikana, jolloin kuntien valtionosuuksista leikattiin isolla kädellä. Kunnat saivat itse päättää, mistä säästivät.

Kohdentuivatko säästöt käytettävissä olevien reunaehtojen puitteissa oikein, on iso kysymys. Lasten ja perheiden näkökulmasta tällainen säästäminen tuottaa myös isoimmat haasteet niin palvelujärjestelmälle, josta on kehittynyt hyvin ei-yhtenäinen ja alueellisesti rakentunut kuin yksilötasolla lapsille ja perheille, jotka elivät arkea leikkausten varjossa.

Lapsivaikutusten arvioinnilla viisaita ratkaisuja

Ehkäisevä työ tarkoittaa vahvoja peruspalveluista, joiden avulla vältetään myöhempi korjaavien palvelujen kasvava tarve, erityisesti lastensuojelun tai erikoissairaanhoidon palvelut.

Ehkäisevä työ tarkoittaa myös lasten ja lapsiperheiden yksilöllisiin tarpeisiin vastaavaa palvelujärjestelmää. Kuten Lastensuojelun Keskusliiton selvityksessä Miten lastensuojelun kustannukset kertyvät on todettu, ehkäisevään työhön panostaminen on kustannustehokasta, mutta säästöt syntyvät vasta pitkällä aikavälillä. Mutta samalla tavalla kasaantuvat myös kulut, jos leikkaukset kohdistuvat tulevan hallituskauden aikana lapsiin ja lapsiperheisiin.

On aika tehdä viisaita ratkaisuja. Lasten ja lapsiperheiden kohdalla se tarkoittaa myös huolellista lapsivaikutusten arviointia, erityisesti siitä näkökulmasta, millaisia ovat tänään tehtyjen leikkausten vaikutukset vuoden, viiden vuoden tai kymmenen vuoden kuluttua.

Ajoissa annettu apu ja oikeat investoinnit auttavat saamaan myös lasten ja perheiden kasvavat kustannukset kuriin.

Lastensuojelun Keskusliitto haluaa muistuttaa, että lapsijalanjäljen osoittaminen kelpaa edelleen hyvän politiikan kriteeriksi!

Lähteet:

Heinonen, Hanna & Hipp, Tiia & Väisänen, Antti. Miten lastensuojelun kustannukset kertyvät.

Paananen, Reija & Ristikivi, Tiina & Merikukka, Marko & Rämö, Antti & Gissler, Mika. Lasten ja nuorten hyvinvointi. Kansallinen syntymäkohortti 1987 –tutkimusaineiston valossa. Raportteja 52. THL 2012.

Salmi, Minna & Huttunen, Jouko & Yli-Pietilä, Päivi. Lapset ja lama. Raportteja 197. Stakes 1996.

Solantaus, Tytti & Leinonen, Jenni & Punamäki, Raija-Leena. Children’s Mental Health in Times of Economic Recession: Replication and Extension of the Family Economic Stress Model in Finland. Developmental Psychology 2004, Vol. 40, No. 4, 412‒429.

Toiminnanjohtaja Hanna Heinonen

Hanna Heinonen

Toiminnanjohtaja, päätoimittaja

Hanna on Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja.

Kommentit

Tällä artikkelilla ei ole yhtään kommenttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *