Siirry sisältöön

Satunnaisia sankareita

Satunnaisia sankareita

Noin viikko sitten julkisuuteen tuli tapaus Alppilan yläasteelta.

Lehtitietojen mukaan tapaus oli edennyt jotakuinkin siten, että opettaja Korhonen oli käskenyt ruokalassa huppu päässä istunutta oppilasta ottamaan hupun pois. Oppilas oli opettajan mukaan sanonut jo syöneensä ja poistunut ruokalasta.

Nyt oli toinen oppilas tullut arvostelemaan Korhosen toimintaa. Tämä oli käskenyt hänet pois ja poika oli mennytkin, mutta tullut takaisin ja jatkanut Korhosen arvostelua. Kun hän ei ollut käskyistä huolimatta poistunut, oli Korhonen kertomansa mukaan vienyt hänet hihasta vetäen ruokalan ovelle. Tästä kohtaa alkaa video. Videolla Korhonen ja toinen opettaja kehottavat poikaa poistumaan, mutta tämä ei lähde vaan provosoivaan tyyliin arvostelee Korhosta. Kahden poistumiskehotuksen jälkeen Korhonen työntää pojan ulos ovesta.

Voi tietenkin olla, että asiat eivät ole menneetkään aivan noin, mutta sillä ei seuraavan pohdiskelun kannalta ole väliä.

Pelastakaa opettaja Antti Korhonen

Alle viikossa julkaisemisestaan (3.4.) Korhosen tueksi avattu nettiadressi meni heittämällä ohi Susan Kuronen – lopeta se avautuminen -adressista, jossa on 66 100 nimeä. Hollannin pedofiilipuolueen kieltämistä vaativa adressikin (175 000) on jo jäänyt taakse.

Nyt adressin on allekirjoittanut yli 200 000 ihmistä ja sen yhteyteen on kirjoitettu yli 11 000 kommenttia.

Korhosta puolustava adressi on tällä hetkellä Suomen kaikkien aikojen toiseksi suosituin nettiadressi, edellä on enää vaatimus boikotoida 7 päivää –lehteä, joka kyynisessä ahneudessaan julkaisi kuvan Mr. Lordista ilman naamiota.

Miksi Alppilan koulun tapaus koskettaa meitä kaikkia?

Moraalipsykologi Jonathan Haidt on kehitellyt evoluutiopsykologian pohjalta moraaliteorian. Tutkimus osoittaa, että ihmiset valitsevat kantansa sen mukaan mikä heistä tuntuu oikealta. Perustelut keksitään jälkikäteen. Aina ihmiset eivät osa itsekään perustella moraalista kantaansa, mutta pitävät siitä silti tiukasti kiinni. Kannat muuttuvat vain vaivoin. Moraalin perustuminen tunteisiin on tiedetty jo kauan (Adam Smith, The theory of moral sentiments 1759, suom. Moraalituntojen teoria, 2003).

Länsimaissa ajatellaan yleensä utilitaristisesti: moraalisesti oikein on se, mikä tuottaa hyvää ja/tai vähentää pahaa. Moraalille on kuitenkin muitakin perusteita. Haidt on jäsentänyt moraalin kuuteen ulottuvuuteen, joita kuvaavat niiden ääripäät.

1) Huolenpidon – vaaroilta suojaamisen ulottuvuus, joka liittyy jälkeläisistä ja läheisistä huolehtimiseen. Kyky eläytyä muiden kärsimykseen on ystävällisyyden, lempeyden ja huolenpidon hyveiden perusta.

2) Oikeudenmukaisuuden – huijauksen estämisen ulottuvuus liittyy vastavuoroiseen altruismiin. Ryhmälle on tärkeätä, että sen jäsenet panostavat ryhmään suhteessa siihen, mitä saavat ryhmän resursseista. Siivestäminen herättää moraalista närkästystä.

3) Vapaus – sorron vastustaminen, nämä moraalitunteet heräävät, kun ihmisen vapautta yritetään rajoittaa tai häntä määräillään. Tämän moraaliulottuvuuden intuitiot ovat helposti ristiriidassa auktoriteetin kanssa (kohta 5).

4) Lojaliteetti – petos; Ihminen on sosiaalinen ja muodostaa vaihtelevia liittoutumia. Lojaalisuuden tunteiden pohjalta nousevat luotettavuuden, ryhmän puolesta uhrautumisen ja patriotismin hyveet.

5) Auktoriteetti – kumouksellisuus; ihmisen hierarkkiset järjestelmät ovat synnyttäneet auktoriteetin ja traditioiden kunnioittamisen hyveet.

6) Pyhä – alhainen ulottuvuuden pohjalta nousee pyrkimys elää ylevähenkistä elämää.

Liberaalin länsimaisen ihmisen reaktio auktoriteetin kunnioittamiseen muka moraalisena hyveenä on epäuskoinen ällistys. Meillä kyseenalaistaminen on hyve, ei totteleminen. Asioilla on kuitenkin puolensa.

Ihmisten keskinäisiin suhteisiin liittyy niin monia tilanteita, näkökulmia ja intressejä, että kaikkia tyydyttävän ratkaisun aikaansaaminen ei aina ole mahdollista. Käytännössä aikaa ei koskaan ole rajattomasti. Ilman päätöksentekokykyä mitättömiäkin asioita voitaisiin setviä maailman tappiin ja kuitenkin olisivat jotkut aina tyytymättömiä. Yhteisö tarvitsee instituution, joka sanoo viimeisen sanan. Näin se pääsee palaamaan normaaliin päiväjärjestykseen. Korkein oikeus on tähän liian hidas ja raskas instituutio, eikä senkään päätöksiin aina olla tyytyväisiä. Auktoriteetti palvelee tätä tarvetta.

Eri kulttuurit ja poliittiset suuntauksetkin eroavat toisistaan moraalisissa painotuksissa. Niiden välillä ei kuitenkaan ole ehdottomia rajoja, vaan moraalin kaikki ulottuvuudet ilmenevät yleensä kaikkialla, vain painotukset vaihtelevat.

Alppilan koulun tapaus näyttää koskettaneen useita ihmisten moraalisten tunteiden alueita ja saaneen ne aktivoitumaan. Uskoisin, että monilla adressin allekirjoittaneilla syy osallistua on periaatteellinen.

Tapausta voidaan jäsentää Haidtin luokittelun avulla ja nähdä, että siinä korostuvat tietyt moraaliset näkökulmat, jotka perustuvat ihmisten luontaisiin moraalisiin tunnereaktioihin. Tästä syystä keskustelussa kerrataan moneen kertaan toistettuja argumentteja niin kiihkeästi. Tämä ei ole kritiikkiä. Tunteet ovat välttämättömiä. Ilman tunteita ihminen ei saa aikaan minkäänlaisia päätöksiä. Haidt viittaa Sacksin tutkimuksiin. Ihmiset, joiden tunteita säätelevät aivoalueet ovat tuhoutuneet, ovat kykenemättömiä päätöksentekoon, vaikka heidän älynsä muuten toimii normaalisti.

Kun moraaliset kannat perustuvat voimakkaisiin tunteisiin, seuraa siitä helposti, että eri mieltä olevat, toista moraalista prinsiippiä painottavat nähdään moraalisesti ala-arvoisina, kelvottomina hylkiöinä ja idiootteina. Kiihtymys johtaa helposti liioitteluun ja vie harhaan.

Alppila teoretisoituna

Oppilas syö huppu päässä koulun ruokalassa. Opettaja vaatii käytöstapoja (5 traditiot). Oppilas säilyttää kasvonsa poistumalla paikalta, mutta pitämällä hupun päässään (3).

Toinen oppilas kokee moraalisen ulottuvuuden vapaus/sorto (3) akselilla loukatun. Hän tuntee moraalista närkästystä ja päättää läksyttää opettajaa.

Opettaja katsoo oppilaan häiriköivän. Oppilaan käytös loukkaa paitsi koulut sääntöjä myös opettajan auktoriteettia (5). Opettaja poistaa oppilaan lopulta voimakeinoin.

Oppilas kokee puolustaneensa oikeudenmukaisuutta ja vastustaneensa sortoa (3). Opettaja kokee puolustaneensa auktoriteettia ja järjestystä (5).

Rehtori haluaa suojella oppilaita kovakouraiselta kohtelulta ja erottaa opettajan (1).

Opettaja kokee oikeudenmukaisuutta loukatun. Hän on mielestään toiminut koulun sääntöjen ja lain mukaan täyttäen tehtävänsä kasvattajana, mutta hän saakin rangaistuksen (2,5,).

Suuri yleisö yhtyy näihin tuntemuksiin kukin itselleen luontaisella tavalla. Yhtäältä tasa-arvon ja huolenpidon ja pienempien suojelun hyveet (1) ja sorron vastustamisen hyveitä painottavat asettuvat puolustamaan rehtorin toimintaa ja Korhosen erottamista.

Auktoriteetin, tradition (3) ja oikeudenmukaisuutta suhteellisuuden merkityksessä (2) painottavat katsovat, että kärkevästä opettajaa pilkkaavasta käytöksestä poistettu oppilas on saanut ansionsa mukaan ja toisaalta opettaja on tullut väärin kohdelluksi.

Keskustelua seuraamalla nämä moraaliset näkökulmat nousevat hyvin esiin. Olennaista on että kaikki osapuolet ovat moraalisessa mielessä oikealla asialla. He ovat kaikki oikeassa. Moraaliset tunteet palvelevat niin tärkeitä ihmisten ja ihmisyhteisöjen tarpeita, että ne ovat kehittyneet synnynnäisiksi ominaisuuksiksi. Kaikkia noita näkökulmia tarvitaan. Toinen asia on se, että näitä moraalisesti oikeita tavoitteita ajaessaan ihmiset voivat tehdä virheitä.

Toimiva koulu tarvitsee sekä järjestystä ja auktoriteettia että mahdollisuutta kritiikkiin, myös opettajien toiminnan kritiikkiin. Kyse on näiden toimintojen tasapainosta.

Käyttäytymisen opettaminen

Koulu ei voi väistää vastuutaan käytöksen opettamisesta. Vaikka vastuu kuuluu yhtälailla myös vanhemmille, eivät he ole koulun vaihtelevissa tilanteissa mukana. Kaikista vanhemmista ei ole koulun tueksi, vaikka sitä heiltä kuinka vaadittaisiin, sillä heidän omat asenteensa ja taitonsa eivät riitä siihen.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että työilmapiirin koulussa tulee olla sellainen, ettei vakavia konflikteja edes syntyisi. Kenraali ja sodankäynnin teoreetikko Sun Tzu totesi, että suurimmat sotapäälliköt jäävät tuntemattomiksi. He osaavat operoida niin taitavasti, että vihollisella ei ole koskaan edes mahdollisuutta ryhtyä vastarintaan. Taistelu on voitettu ennen kuin se alkaakaan.

Viite:
Jonathan Haidt: The Righteous Mind, why good people are divided by politics and religion.(2013).

Erityisasiantuntija Heikki Sariola

Kommentit

Tällä artikkelilla ei ole yhtään kommenttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *