Siirry sisältöön

Sosiaalihuoltolain uudistus poistaisi turhaa lastensuojelun asiakkuutta

Sosiaalihuoltolakia on rakennettu pitkään, ensimmäisen kerran uudistamista pohtimaan asetettiin työryhmä huhtikuussa 2009. Nyt melko tarkkaan viisi vuotta myöhemmin laki on kommentoitavana ja maaliin pääsy häämöttää.

Lain laatimisen prosessi on kulkenut alun osallistavasta ja yhteisöllisestä valmistelutavasta kohti virkamiestyönä tehtyä lopullista muotoilua. Yhteisöllisyyden ja yhteisesti valmistellun voima on siinä, että sitoutuminen toimeenpanoon ja toteutukseen on luontevaa ja toimeenpanoon varautumiseen on riittävästi aikaa.

On vaikeampaa suhtautua kriittisesti tai vastustaa ratkaisuja, missä itse on ollut aktiivinen toimija tai lopputuloksessa, johon kentän ääni on päässyt vaikuttamaan. Muissa tilanteissa vastustaminen vain periaatteenkin vuoksi voi olla helpompaa.

Aikatauluna tosin viisi vuotta ei ole kovin pikainen, mutta loppurutistus on tehty nopeasti ja tehokkaasti, jopa kiireen tunnulla. Ensimmäisen vaiheen työstä ei ole paljoakaan tunnistettavissa nyt lausunnoilla olevassa versiossa.

Erityispalveluista kohti peruspalveluja

Vuonna 2009 sosiaalihuollon painopistettä haluttiin siirtää ehkäisevään työhön ja laista haluttiin saada entistä asiakaslähtöisempi. Vuonna 2014 tavoitellaan ajan trendin mukaisesti siirtymää erityispalveluista peruspalveluihin, kuulutetaan asiakkaiden yhdenvertaisen kohtelun perään ja viranomaisten yhteistyön merkitys nähdään keskeiseksi. Sote-ratkaisut heijastuvat luonnollisesti myös uudistettavaan lainsäädäntöön.

Uudistusta tarkasteltaessa erityisesti lastensuojelun näkökulmasta, voi todeta, että tavoitteena on nykyisten avohuollon palvelujen saatavuus sosiaalihuollon palveluina. Näitä palveluja olisivat perhetyö, tukihenkilöt ja -perheet sekä vertaisryhmätoiminta.

aikaisesti ilman lastensuojelun asiakkuutta. Tämä kehityssuunta on lasten ja vanhempien näkökulmasta ehdottoman oikea.

Universaalit, helposti saavutettavat, matalan kynnyksen palvelut ovat juuri sitä, mitä perheet itse toivovat.  perheet ja vertaisryhmätoiminta ovat juuri sellaisia palveluja, joita pitää saada kun itsestä siltä tuntuu.

Nyt näiden palvelujen saatavuus on toisinaan edellyttänyt tavallaan turhaa lastensuojeluasiakkuutta, jota on luonnollisesti edeltänyt massiivinen arviointiprosessi.

Rakenteellisia ja kulttuurisia muutoksia tarvitaan

Sosiaalihuoltolain uudistukseen liittyy myös lastensuojelulain uudistamista. Siksipä luonnosta kannattaa tutkailla huolella ja siitä lausua vielä perusteellisemmin. Lastensuojelulakia on sen voimaantulon jälkeen korjattu ja parannettu lähes kaksikymmentä kertaa.

Siksi toivon, että nyt tehdyt uudistukset on huolellisesti mietitty ja lastensuojelulaki vihdoin löytää lopullisen muotonsa ja korjaa-paikkaa-korjaa-uudista -tapa uudistaa lainsäädäntöä on saatettu päätökseen.

Sosiaalihuoltolain uudistuksessa on paljon hyvää, tavoitteet ovat ehdottomasti kannatettavia. Tarvitaan isoja rakenteellisia ja kulttuurisia uudistuksia, jotta lapset ja perheet saavat sitä tukea ja niitä palveluja, jotka parhaiten tukevat arjessa selviytymistä.

Uudistuksessa on myös asioita, jotka mietityttävät. Erityisesti mietityttää, pystyykö palvelujärjestelmä ja resurssit vastaamaan lain uudistuviin säädöksiin.

Varmaa on, että kunnilla on iso tehtävä edessä, kun niiden odotetaan toimeenpanevan sosiaalihuoltolaissa esitettyjä uudistuksia nopealla aikataululla.

Ohjelmajohtaja Hanna Heinonen

Hanna Heinonen

Toiminnanjohtaja, päätoimittaja

Hanna on Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja.

Kommentit

  1. Ritva Karinsalo sanoo:

    Hyvin kiteytät sosiaalihuoltolain uudistuksen kannatettavat tavoitteet ja huolesi toimeenpanon aikataulusta ja myös resursioinnista jaan kanssasi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *