Siirry sisältöön

Suomessa kaikki on niin hyvin – vai onko?

Vierailut kotimaassa ja ulkomailla ovat monessa mielessä kiinnostavia ja hyödyllisiä oppimisen areenoita. On hyvä välillä peilata sitä missä olemme ja mitä meillä olisi kehitettävää.

Suomi tunnetaan maailmalla muun muassa laajoista ja laadukkaista peruspalveluistaan ja usein saammekin vastata kysymyksiin ”Mitä on Suomen menestyksen taustalla?” ”Miten te olette tässä onnistuneet?”.

Vierailun tapahtuessa ulkomailla kysymys on usein muotoiltu siten, että ”Mitä annettavaa meillä on teille, kun me jatkuvasti katsomme teidän suuntaan?”.

Kansainvälisesti vertailtuna moni asia onkin toki Suomessa hyvin. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa etteikö kehittämistäkin olisi.

Parhaimmillaan kansainvälinen yhteistyö onkin vastavuoroisuutta – molemminpuolista oppimista. Tämä on käynyt hyvin ilmi kuluneen kevään aikana, kun meillä on ollut ilo sekä vierailla Skotlannissa että saada sieltä vieraita Suomeen.

Miksi juuri Skotlanti?

Molempien vierailujen taustalla on yhteys varsin kunnianhimoiseen tavoitteeseen, jonka mukaan Skotlanti haluaa olla maailman paras maa lapsille kasvaa ja kasvattaa lapsia.

Skotlannissa huomiota on kiinnitetty todenteolla siihen, että lasten ja nuorten palvelut saataisiin toimimaan yhtenäisenä ja saumattomana palvelujärjestelmänä. Tavoitteeseen on sitoutettu kaikki keskeiset toimijat: poliitikot, vanhemmat, ammattilaiset ja kansalaiset.

Siihen pyritään Skotlannin Ylämailla kehitetyn mallin avulla, jonka perusprinsiipit on kirjattu vuonna 2014 laadittuun lapsia ja nuoria koskevaan lainsäädäntöön (Children and Young People (Scotland) Act 2014).

Toimivien yhteistyörakenteiden lisäksi Skotlannissa on vahva into kehittää heidän peruspalveluitaan, kuten varhaiskasvatusta. Erityisesti koko Iso-Britannian tasolla kriittisiä äänensävyjä on kohdistettu muun muassa tiedollisen oppimisen korostamiseen sekä lasten testaamiseen (standardoidut testit) jo hyvin pienestä pitäen.

Suomalaiseen varhaiskasvatukseen tutustumassa

Kansainvälisesti vertailtuna suomalaisen varhaiskasvatusjärjestelmän ja menestyksen keskeisiä kulmakiviä ovat muun muassa leikin ja luovuuden merkityksen korostaminen oppimisessa, tasa-arvoiset mahdollisuudet sekä opettajien ja kasvattajien monipuolinen ammattitaito ja siihen satsaaminen.

Näillä perusteilla Suomi valikoitui myös skotlantilaisten vieraidemme vierailukohteeksi. Vierailun aikana kävimme kiinnostavia keskusteluja varhaiskasvatuksesta sekä kansainvälisesti vertailtuna suhteellisen myöhäisestä koulunaloitusiästämme ja sen merkityksestä lapsen ja lapsuuden näkökulmasta.

Keskustelimme leikistä, oppimisen ilosta ja lapsilähtöisyydestä sekä siitä mitä se tarkoittaa että lapselle ei aseteta erityisiä oppimistavoitteita eikä suoriutumisvaatimuksia. Vieraita kiinnosti myös kovasti miten suomalaiset lapset oppivat lukemaan ja laskemaan.

Vierailut päiväkodeissa ja esikoulussa osoittivat konkreettisesti sen mitä jokaisen lapsen oikeus oppia ja kehittyä omaan tahtiinsa, erilaisuus hyväksyen ja toimintaa eriyttäen tarkoittaa tai miten lasten kiinnostuksenkohteet on huomioitu toiminnan lähtökohtana muun muassa erilaisten projektien muodossa.

On selvää, että tämä kaikki ei olisi mahdollista ilman osaavia ja työhönsä sitoutuneita varhaiskasvatuksen ammattilaisia – niitä jotka tekevät tätä tärkeää työtä lasten kanssa – sekä riittävää aikaa kohdata jokainen lapsi!

Kun meillä Suomessa tälläkään hetkellä jokaisen lapsen oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ei ole itsestäänselvyys, tuntuvat uuden hallituksen kaavailut vuosikymmenten työn romuttamisesta varsin nurinkurisilta.

On kuitenkin ilahduttavaa, että keskustelua leikkauksista ja niiden vaikutuksista käytetään aktiivisesti monilla eri areenoilla. Yksi tapa ottaa kantaa on osallistua Vain kaksi kättä- yhteisön järjestämään mielenilmaukseen. Yhteisö järjestää muun muassa 10.6.  Helsingissä ja useissa muissa Suomen kaupungeissa mielenosoituksen ja kerää adressiin allekirjoituksia.

Mitä Skotlannista olisi opittavaa Suomeen?

Keskustelimme skotlantilaisten vieraidemme kanssa myös varhaiskasvatuksen roolista ehkäisevässä työssä ja toimivien yhteistyösuhteiden merkityksestä sen keskeisenä edellytyksenä. Toimiviin yhteistyösuhteisiin kiinnittyi huomio myös Ylämailla.

Skotlannin mallin luomisen lähtökohtana on ollut halu purkaa eri toimijat omiin siiloihinsa eristävät toimintatavat ja integroida eri ammattilaisten välinen yhteistyö saumattomaksi.

Ylämailla on kiinnitetty huomiota esimerkiksi yhteisen kielen löytämiseen sekä lasten ja perheiden hyvinvoinnin ymmärtämiseen kokonaisvaltaisena asiana eri sektoreilla. Yhteistyön särmien hiomista varsinkin eri sektorirajojen ylittävältä toiminnalta helpottaa luottamukselliset suhteet eri toimijoiden välillä.

Oletettavaa on, että pysyvillä työntekijöillä ja keskinäisellä tuntemisella on tässä suuri merkitys.

Skotlannin malli ei ole lastensuojeluvetoinen: kaikkia tuen tarpeessa olevia ei työnnetä lastensuojelun asiakkaiksi vaan myös muiden alojen toimijat – kuten esimerkiksi koulun ammattilaiset – kantavat vastuunsa lapsen ja hänen perheensä auttamisessa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokin taho vastaisi kaikesta yksin. Toimintatavassa on merkillepantavaa myös se, että jos lapsella on tarve peruspalveluita kattavampiin palveluihin, hänelle tehdään vain yksi palvelusuunnitelma.

Sen laadinnassa ovat mukana kaikki tarvittavat tahot ja se ohjaa heidän kaikkien toimintaa. Tämänsuuntaisia ituja on myös vastikään voimaan tulleessa sosiaalihuoltolaissa.

Mallin lähtökohdat on myös kiinnitetty YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen periaatteisiin. Sopimuksen periaatteiden implementointiin panostetaan muun muassa siten, että julkisten toimijatahojen on raportoitava sopimuksen periaatteiden toteutumisesta omalla hallinnonalallaan säännöllisesti.

Lapsivaikutusten arviointi asettuu tällöin keskiöön, jonka soisi tapahtuvan meillä Suomessakin.

On kuitenkin syytä muistaa, että uudistuksia ei voi siirtää kuin paketteja kulttuurista ja yhteiskunnasta toiseen. Skotlannissakaan mallin toimivuudesta ei ole vielä kovin paljon kokemusta Ylämaita lukuun ottamatta.

Se muistuttaa myös siitä, että uudistusten toimeenpanolle on annettava aikaa: Muutokset eivät tapahdu yhdessä yössä.

Erityisasiantuntijat Kaisu Muuronen ja Susanna Hoikkala

Kaisu Muuronen

Hankepäällikkö/erityisasiantuntija

Kaisu toimii keskusliitossa erityisasiantuntijana varhaiskasvatuksen ja ehkäisevän työn kysymyksissä. Lisäksi Kaisu tekee vaikuttamistyötä lapsi- ja perhepolitiikkaan liittyvien kysymysten parissa.

Kommentit

  1. Solveig Holmström sanoo:

    Uudessa Sipilän hallitusohjelmassa on maininta siitä, että johdetaan lapsi- ja perhepolitiikkaa sekä palveluja hallintorajat ylittäen. Otetaan käyttöön päätösten lapsi- ja perhevaikutusten arviointi.

    Nyt kuuluukin kysymys: kuka valvoo, että näin tulee tapahtumaan?

    Edelleen moni lapsi joutuu lastensuojelun asiakkaaksi ja jopa huostaanotetuksi juuri koulunkäyntiongelmien takia. Miten taatan että lapsi saa apua, jos jokaisen lastensuojelulaitos saa itse tuottaa koulupalvelut heidän kotikouluissaan? Moni nuori ei saa suoritettua edes peruskoulun ennen täytettyä 18 vuotta lastensuojelulaitoksessa. Sen jälkeen nuori on omillaan ja voi epäillä, että syrjäytyminen alkaa siitä, ettei aikoinaan saanut sitä apua omasta koulustaan, joka siirsi lapsen lastensuojeluun ja edelleen sijaishuoltoon.

    1. Kaisu Muuronen ja Susanna Hoikkala sanoo:

      Kiitos kommentistasi, nostat esille tärkeitä näkökulmia. Kysymykseesi liittyen päätösten lapsi- ja perhevaikutusten arviointiin: hallitusohjelman toimeenpanon toteutumista valvoo viime kädessä eduskunta. Myös koulunkäyntiin liittyvä kysymys on keskeinen. Lapsilla voi olla monenlaisia vaikeuksia koulunkäynnissä, kuten tuen tarpeita liittyen oppimiseen tai käyttäytymiseen. Haasteita tässä paikoitellen varmasti on, ja onkin keskeistä että kehitetään keinoja, joiden avulla muun muassa lastensuojelu voi olla kodin ja koulun tukena ja lapsi voi jatkaa omassa koulussaan aina kun se vain on mahdollista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *