Siirry sisältöön

Talouden logiikkaa ja lapsimatematiikkaa

Suomen talousraamia rakennetaan taas parhaillaan. Valtiovarainministeriö on pitänyt oman budjettiriihensä ja todennut, että Suomen talouden ja työllisyyden kehitys on ollut sille pettymys. Sovittuja leikkauksia ei haluta perua, mutta toisaalta on luvattu olla leikkaamatta lisää. Koko hallituksen varsinaisessa budjettiriihessä kuun vaihteessa hallitus päättää etukäteen lupaamastaan kasvu- ja työllisyyspaketista.

Talouden raameilla määritellään myös lasten ja perheiden hyvinvoinnin uhkia ja mahdollisuuksia. Pienituloisten verotuksen kevennys ja palkansaajien ostovoimassa tapahtuvat kohennukset ovat lasten näkökulmasta parannuksia. Pitkään odotettu vesirokkorokote otetaan mukaan rokotusohjelmaan. Toisaalta on todettu, että Suomi ei kykene nykyiseen hyvinvointipolitiikan tasoon. Leikkauksia kohdistetaan muun muassa lapsilisiin, kansaneläkkeisiin, vammaistukeen ja työttömän perusturvaan.

Lasten ja perheiden Suomi – vai ei sittenkään?

Lasten näkökulmasta talouden konteksti sisältää seikkoja, joita ei ole varaa ohittaa. Syntyvyysluvut ovat Suomessa huolestuttavan matalia. Maassamme on tällä hetkellä lapsia vähemmän kuin sataan vuoteen. Kymmenen vuoden päästä eläkeläisten määrä ohittaa nuorten työikäisten määrän.

Yli 10 prosenttia lapsista elää maassamme köyhissä perheissä. Köyhyys aiheuttaa ja jättää lasten elämään pitkäaikaisia vaikutuksia. Meillä on tutkimustietoa, joka vahvistaa, että hyvinvoinnin perustukset luodaan lapsuudessa ja hyvinvoinnin riskitekijöillä on taipumus kumuloitua.

Tiedämme myös, että iso osa mielenterveyshäiriöstä kärsivistä nuorista ei saa tarvitsemaansa hoitoa. Hoitoon pääsee vasta, kun ongelmat ovat jo suuria. Lapsia ja nuoria koskettava ehkäisevä terveydenhuollon työ on aukkoista. Kouluterveyden psykologi- ja kuraattoripalveluiden saatavuudessa on suuria alueellisia eroja.

Eriarvoisuutta voidaan ehkäistä

Asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että lapsiperheiden talouden uhkana ovat tukien leikkaukset. Silti valtiontalouden menoihin tavoitellaan 11,7 miljoonan euron säästöä lapsilisien tasoa alentamalla. Leikkausten seurauksena pienituloisten perheiden elintaso heikkenisi. Eriarvoisuus lisääntyy, jos universaalista lapsilisäetuudesta siirrytään tarveharkintaiseen toimeentulotulotukeen.

Säästötoimien yhteisvaikutuksia lapsiperheiden elämään ei ole arvioitu. Perheiden ostovoiman pienenemisen lisäksi taloudellisia vaikutuksia tulee pitkällä tähtäimellä, sillä ongelmien ehkäiseminen on huomattavasti tehokkaampaa ja edullisempaa kuin niiden korjaaminen jälkikäteen. Yhden lapsen lastensuojelun sijoitus maksaa vuodessa jopa 90 000 euroa, minkä voi lisätä vähintäänkin muistipaikalle yhtälöön, kun lasketaan leikkausten aikaansaamia säästöjä ja kustannuksia.

Talouden logiikassa lapsen asema ei ole vahva

Lastensuojelun lukuja käytetään yhtenä mittarina, kun arvioidaan lasten ja perheiden hyvinvoinnin tukemisen onnistumista. Laadukas lastensuojelutyö tulee nähdä jokaisen lapsen ja perheen oikeutena, mutta toteutuakseen se edellyttää sekä inhimillisiä että taloudellisia resursseja.

Vaikka talous asettaa omat raaminsa, tulisi lapsen edun ensisijaisuuden olla vankkumattomana lähtökohtana lastensuojelussa. Uudistuksissa painottuu kuitenkin usein elinkeinopolitiikkalähtöisyys. Esimerkiksi lastensuojelun sijoitusten painopisteen siirtämistä perhehoitoon on perusteltu perhehoidon edullisuudella laitoshoitoon nähden. Lapsilähtöiset perusteet ovat jääneet taka-alalle, vaikka ne ovat asiassa keskeisiä. Tällöin saatetaan unohtaa, että perhehoidon eri muotoineen tulee olla hyvin resursoitua, ja että myös laadukas perhehoito maksaa. Perhehoitajat tarvitsevat usein vankkaa tukea voidakseen vastata sijoitetun lapsen tarpeisiin. Taloudellista apua tulisikin kohdentaa perhehoitajien tukemiseen ja tukimuotojen kehittämiseen.

Talouden raameilla määritellään myös lasten ja perheiden hyvinvoinnin uhkia ja mahdollisuuksia

Talouden kriisissä on vaikeaa määritellä ryhmää, joka voitaisiin suojata leikkauksilta. Lapsiin ja perheisiin kohdistuvia leikkauksia perustellaan toisinaan toteamalla, että lapsiperheet käyttävät etuisuuksia ja hyvinvointipalveluita eniten. Tämä logiikka on kestämätön, jos huomioimme, että tarvitsemme lapset ja perheet tekemään talouskasvumme todeksi. Kun leikkaamme lapsilta, leikkaamme yhteisestä tulevaisuudestamme. Perhe-etuuksien tason turvaaminen, koulutuksen ja varhaiskasvatuksen suojeleminen säästötoimilta sekä lapsiperheiden palveluiden laatu ovat huomisen hyvinvoinnin rakennusaineita.

Kestävät ratkaisut sisältävät lapsivaikutusten arvioinnin

Puuttuva lapsivaikutusten arviointi tarkoittaa, että muutoksista aiheutuvia kielteisiä tai myönteisiä vaikutuksia ei ole tarkasteltu lapsen edun näkökulmasta. Lapsen etu on arvioitava ja otettava huomioon kaikissa lapsia koskevissa päätöksissä. Lapsen edun rakennusaineet löytyvät YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta.

Lasten näkemysten kuuleminen on olennainen osa lapsivaikutusten arviointia. Lastensuojelun Keskusliiton vuonna 2015 toteuttamassa kyselyssä lapset saivat ilmaista näkemyksiään hallituksen rahankäytöstä. Kysely kirkasti onnistuneesti, että lapsilla on halukkuutta tulla kuulluiksi myös valtakunnan rahankäytön osalta. Lapsilla oli hyvin viisaita näkemyksiä siitä, mihin ja miten rahat tulisi käyttää. Näitä näkemyksiä aikuisten olisi syytä kuunnella.

Talouden logiikkaan on mahdutettava lapsi. Jos lapsimatematiikan yhtälöstä unohdetaan sen keskeisin tekijä, lopputulos on väistämättä virheellinen.

Miia Pitkänen

Ohjelmajohtaja

Miia vastaa keskusliiton ohjelmatyöstä ja kansainvälisestä yhteistyöstä, asiantuntijatyönä tehdystä sisältötyöstä ja sen kehittämisestä sekä vaikuttamistyöstä. Lisäksi Miia toimii lapsipolitiikan ja lastensuojelun asiantuntijana.

Kommentit

Tällä artikkelilla ei ole yhtään kommenttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *