Siirry sisältöön

Tietoa ja palvelua

Kun lukee tai kuulee pienten erikoiskirjastojen tulevaisuudesta, ovat tunnelmat yleensä negatiivisia. Puhe kääntyy nopeasti resurssipulaan, arvostuksen puutteeseen tai muuhun vastaavaan seikkaan. Tämä on outoa, kun ottaa huomioon nykyajan tiedonhankinnan haasteet. Vaikka internet onkin mahdollistanut tiedonhaun ilman välittäjää (kuten kirjastonhoitajaa), on se tuonut mukanaan myös uusia haasteita. Edes diginatiivit eivät välttämättä osaa tehdä tiedonhakua tehokkaasti. Olennaisen ja luotettavan tiedon löytäminen ei olekaan niin helppoa ja siihen menee aikaa. Ehkä huoli erikoiskirjastojen tulevaisuudesta johtuukin siitä, että tiedonhankinnan tukeminen näkyy vain kustannuksena. On vaikea osoittaa, että tietopalvelu lisää tuottavuutta tai säästää sisältöasiantuntijoiden aikaa.

Itse olen tässä asiassa kuitenkin eri tilanteessa kuin monet kollegat; Lastensuojelun Keskusliiton tietopalvelu on kirjattu yhdistyksen uusiin sääntöihin kohtaan tarkoitus ja toimintamuodot. Lisäksi tietopalvelu sai juuri vahvistusta uuden tietoasiantuntijan muodossa.

Haasteista…

Vaikka Lastensuojelun Keskusliitossa tietopalvelun asema onkin hyvä, ei se tarkoita haasteiden puuttumista. Yksi haaste, jonka varmasti myös moni kollega jakaa, on ihmisten kiire. Nykyajan työelämä on hektistä eikä aikaa asioihin ja ilmiöihin perehtymiseen ole aina riittävästi edes tutkijoilla. Kun kiirettä pitää pitää, syntyy helposti päällekkäisyyksiä ja tehdään välillä turhaa työtä. Näin kiire voi olla myös tietopalvelun mahdollisuus, jos se voi tarjota edes vähän helpotusta taustojen tutkimiseen hoitamalla esimerkiksi aikaisemman tutkimuksen kartoituksen.

Toinen haaste on tietokäytännöt alalla. En vielä ole saanut selkeää kuvaa siitä, miten järjestöissä ja julkisella sektorilla työskentelevät lastensuojelun ja lasten suojelun kehittäjät käyttävät tietoa. Sen sijaan siitä, että tietoa ei useinkaan ole, saa hyvän kuvan Elina Pekkarisen vuonna 2011 julkaistusta tutkimuksesta Lastensuojelun tieto ja tutkimus – Asiantuntijoiden näkökulma. Sen mukaan lastensuojelun tutkimusta tarvitaan lisää – oli sitten kysymys perus- tai käytäntötutkimuksesta. Tietopalvelulle haastetta lisää se, että ulkomaiset tutkimukset eivät välttämättä ole sovellettavissa Suomen oloihin kovinkaan hyvin – tai ainakin niiden soveltuvuus tulee varmistaa.

Tilastotiedot ovat tutkimuksen puutteen ohella toinen murheenkryyni. Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomuksen mukaan tilastotietoa puuttuu mm. harkinnanvaraisen jälkihuollon antamisesta (s. 93), asiakkaan tuen tarpeen luonteesta (s. 98) sekä sosiaalityöntekijöiden asetuksen mukaisesta kelpoisuudesta (s. 179). Lisäksi lastensuojelusta kerätyt tilastot sisältävät päällekkäisyyksiä, joiden vuoksi esimerkiksi asiakasmääristä on vaikea saada oikeaa kuvaa (s. 187). Toisaalta lohduttavaa on se, että vaikka tilastointi hoidettaisiin kuinka hyvin tahansa, niin siitä löytyy aina puutteita. Aina joku kaipaa tilastoa, jota ei ole olemassa.

…ja niihin vastaamisesta

On helppo nimetä Lastensuojelun Keskusliiton tietopalvelun tavoitteeksi tiedon käytön lisäämisen lasten suojelun parissa työskentelevien keskuudessa ja heidän tiedonsaantinsa tehostaminen. Eri asia on keksiä keinot sen toteuttamiseksi. Hieman kateellisena kuuntelen tarinoita siitä, kuinka ennen artikkeleita Keskusliitosta tilasivat jopa ulkomaiset yliopistot; nykyään on vaikea kuvitella tilannetta, jossa meillä olisi aineistoa, mitä yliopistolla ei jo olisi. Joudummekin panostamaan tiedon lisäksi vahvasti palveluun. Tämän lisäksi mieltä raastaa, kun kuulee, että kirjaston ja tietopalvelun uutisten kautta tilattiin joskus kymmeniä artikkeleita, viimeisen uutiskirjeen (3/2012) kautta tilattiin yksi uutuuskirja. Pitää siis miettiä entistä tehokkaampia keinoja.

Haluan kuitenkin lopettaa kirjoitukseni positiivisesti. Tietopalvelu toimii jo nyt, vaikkei mitään suurta innovaatiota olekaan kehitetty. Tietopalvelupyyntöjä on tullut omilta asiantuntijoiltamme, jäsenyhteisöjen edustajilta ja Lapsen Maailma -lehden toimittajilta. Tietoa on kysytty tutkimusten, seminaaripuheenvuorojen ja lehtiartikkelien pohjaksi. Toivottavasti nämä kysymykset jatkuvat ja ehkä jopa myös lisääntyvät vuonna 2013. Vuoden 2013 alkuun on tarkoitus myös saada julkaistua verkkokirjasto, jonka kautta voi hakea tietoa, vaikka keskellä yötä. Vanhoista palveluista jatkuu esimerkiksi kirjaston ja tietopalvelun uutiskirje toivottavasti kiihtyvällä tahdilla. Sen voi käydä tilaamassa osoitteesta www.lskl.fi/seuraameita.

Lastensuojelun Keskusliiton kirjaston kokoelmat ovat avoimia kaikille. Tutustu kirjastoon osoitteessa www.lskl.fi/kirjasto.

Tilaa kirjaston uutiskirje (Kirjaston ja tietopalvelun uutisia) ja muut Lastensuojelun Keskusliiton uutiskirjeet osoitteesta www.lskl.fi/seuraameita.

Tietoasiantuntija Ville Lavikainen

Kommentit

Tällä artikkelilla ei ole yhtään kommenttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *