Siirry sisältöön

Turun lastensuojeluselkkaus – päällimmäisiä vaikutelmia

Helmikuussa tapahtuneeseen suomalais-venäläisen perheen pikkupojan kiireelliseen sijoitukseen liittyen venäläisessä mediassa käynnistyi ennennäkemättömän mittava mediavyörytys….

Siitä ei puuttunut hurjia väitteitä, vetoomuksia ja syytöksiä, uhkailuja, dramaattisia käänteitä ja kyyneleitä. Suomalaisten sosiaaliviranomaisten toiminnasta muodostui niin merkillinen kuva, että olisi ollut ihme, ellei se olisi herättänyt Venäjällä laajaa suuttumusta tai vähintäänkin lievää suurempaa hämmästelyä.

Kuva oli tosin vino ja koko asetelma venäläisen Kommersant vlast -lehden ilmaisua käyttäen epäsymmetrinen. Skandaalin kehkeytymisessä keskeistä roolia näyttelivät ja äänessä olivat lähinnä perheen äiti sekä perheen edusmieheksi lyöttäytynyt antifasistisen komitean puheenjohtaja. Mutta juuri muutakaan tietoa ei ollut tarjolla, sillä luonnollisesti sosiaaliviranomaiset eivät voineet antaa perhettä koskevia tietoja julkisuuteen. Näin tilaa jäi tulkinnalle, jonka mukaan kyseessä oli lievimmillään viranomaisten kohtuuttomat toimenpiteet kyseisessä yksittäisessä tapauksessa ja pahimmillaan yksittäinen esimerkki venäjänkielisen väestöön kohdistuvasta järjestelmällisestä sorrosta.

Suomalainen media heräsi asialle vain vähitellen ja laajemmin vasta kun saatiin tieto Venäjän lapsiasiavaltuutetun Pavel Astahovin tulosta Suomeen asiaa selvittelemään. Aluksi lähinnä ihmeteltiin Venäjällä syntynyttä kohua, sitten keskityttiin arvostelemaan Venäjän toimia, selittämään sen motiiveja sekä hämmästelemään ja paheksumaan Suomen valtion johdon toimia – tai niiden puutetta.

Astahovin Suomen vierailu oli näkyvästi esillä suomalaisessa mediassa. Kuitenkin huomattavan vähän tiedetään siitä, mitä todella tapahtui hänen ja suomalaisviranomaisten välillä sekä mikä oli hänen roolinsa – jos mikään – tehdyissä ratkaisuissa. Tältäkin osin ollaan median välittämien mielikuvien, Astahovin vierailunsa jälkeen pitämän tiedotustilaisuuden ja hänen omilla kotisivuillaan antamien kuvausten varassa.

Selkkaus herättää paljon kysymyksiä ja siinä riittää sulattelemista pitemmäksikin aikaa. Opettiko selkkaus jotain, jota emme jo tietäisi entuudestaan? Miten tällaisissa tapauksissa pitäisi toimia? Voidaanko tehdä jotain vastaavien selkkausten ennalta ehkäisemiseksi?

Kesäkuun alussa Moskovassa pidetyssä tiedotustilaisuudessa Pavel Astahovin Suomelle suunnattu syytösryöppy viittaa vahvasti siihen, että Turun tapauksen käsittely osana yleisempää Suomen lastensuojelun arvostelua jatkuu, vaikka hän täällä ollessaan ehti jo todeta tapauksen loppuun käsitellyksi.

Vasta hiljattain tehtäväänsä nimitetty Pavel Astahov on aloittanut uransa hyvin näkyvästi ja kuuluvasti. Venäjällä Astahov on puuttunut lukuisiin lasten aseman ja lastensuojelun epäkohtiin niin lainsäädännössä kuin palvelujärjestelmän toiminnassa. Hän on nostanut keskusteluun monia tärkeitä asioita, kipeitä kysymyksiä kaihtamatta, ja tehnyt lukuisia aloitteita asiaintilan parantamiseksi. On valitettavaa, että hän asioihin riittävästi perehtymättä hätäisillä johtopäätöksillään murentaa uskottavuuttaan lasten oikeuksien toimijana kansainvälisellä tasolla. Täsmälleen samansuuntaisesti vaikuttaa tukeutuminen tietolähteisiin, joilla ei ole lapsen oikeuksia ja lastensuojelua koskevissa asioissa minkään  pätevän tahon tunnustamaa asiantuntemusta, toimivallasta puhumattakaan.

Turun lastensuojeluselkkaukseen on tavalla tai toisella kytkeytynyt huomattava määrä ihmisiä ja tahoja. Oman lukunsa muodostavat suomalaiset ”antifasistit”, jotka väittävät omaavansa totuuden niin tästä tapauksesta kuin muistakin lastensuojeluasioista ja huoltoriidoista, joissa yhtenä osapuolena on venäjänkielinen henkilö. Antifasistien logiikkaa noudattaen lastensuojelulain 3. pykälään pitäisi ilmeisesti lisätä määritelmä, jonka mukaan venäjänkieliseen väestöön sovellettuna lastensuojelu tarkoittaa poliittista vainoa.

Suomessa asuva venäjänkielinen väestö ei ole ansainnut ristikseen ”edunvalvojia”, jotka väitteillään ja toiminnallaan on omiaan ruokkimaan suomalaisten kielteisiä asenteita heitä kohtaan. Puhumattakaan lapsista, joita he ovat valmiit riepottelemaan julkisuudessa teorioitaan todistellessaan.

Erityisasiantuntija Martti Kemppainen

Kommentit

  1. päivi pohjonen sanoo:

    Onko äidin pakko tehdä yhteistyötä turunsosiaalit kanssa kun yhteistyö ei koskaan turunsosiaalit.ei toimi. Asun raisiossa sekä raisionsosiaalit on osaava henkilökunta sekä olen saanut lapseni asioihin apua.miksi Turku ei suostu sovinnolla siirtää lapseni asioita raisioon?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *