Siirry sisältöön

Välitilinpäätös

”Eläimilläkin on EU:ssa paremmat oikeudet kuin lapsilla.” Sellainen oli maailma, kun aloitin Lastensuojelun Keskusliiton kansainvälisten asioiden suunnittelijana huhtikuussa 2002.

Tänään tammikuisena päivänä vuonna 2012 lapsemme ovat tunnustetusti EU-kansalaisia, joiden oikeudet on kirjattu vuonna 2009 hyväksyttyyn Lissabonin sopimukseen. – Maailma muuttuu sittenkin.

Teen välitilinpäätöstä viimeisestä kymmenestä työvuodesta, sillä olen siirtymässä uuteen tehtävään Suomen Lions-liiton pääsihteeriksi maaliskuun alusta.

Lasten asiat eivät jää työtehtävien vaihtumisen myötä unohduksiin: Suomen Lions-liitto kohdentaa ison osan vapaaehtoistyöpanoksestaan ja keräysvaroistaan lasten ja lapsiperheiden hyväksi.

Kymmenen vuotta lapsen oikeuksien parissa

Hymyssä suin voin todeta, että kymmenessä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon hyvää lapsen oikeuksien parissa niin meillä Suomessa kuin muualla.

Suomi on tuona aikana raportoinut kahdesti YK:n lapsen oikeuksien komitealle, jonka huomautukset ja suositukset ovat luoneet paineita asioiden saattamiseksi eteenpäin. Asioita on ainakin pantu alulle, ellei ihan loppuun asti ole ehditty viedä.

Muutamia esimerkkejä YK-raportoinnin aikaansaannoksista:

  • Suomeen perustettiin lapsiasiavaltuutetun virka syyskuussa 2005. Siitä, ettei Suomessa ollut tahoa, joka keskitetysti seuraisi Lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpanoa, olikin ehditty huomauttaa useampia kertoja.
  • Ihmisoikeusopetuksen tila kouluissa korjaantui huimasti syksyllä 2010, kun opetushallitus erillismääräyksellä täydensi opetussuunnitelmien perusteita niin peruskouluissa kuin lukioissa.
  • Lapsi- ja nuorisopoliittinen kehittämisohjelma ja edellisen hallituskauden lasten, nuorten ja lapsiperheiden politiikkaohjelma kertovat taas siitä, että Suomessa on hyvää yritystä saada lapsen oikeuksia kattavasti kokoavaa politiikkaa ja toimintatapoja, joita komitea meiltä toistuvasti peräänkuuluttaa.
  • Vuoden 2008 lastensuojelulaki oli mittava saavutus.Laki perustuu lapsen oikeuksille sopimuksen mukaisesti ja varhaisen puuttumisen työote on kirjattu lastensuojeluntyön lähtökohdaksi. Tämä lämmittää erityisesti: ehdin parin vuoden ajan viedä varhaisen puuttumisen mallia ja ajattelua kentille toimiessani järjestöjen Varpu-projektin päällikkönä. Usein valitetaan sitä, ettei hyvistä projekteista jää mitään käteen, tulokset eivät jalkaudu tai tule pysyviksi käytännöiksi. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnoima Varpu-hanke on nyt ainakin onnistunut: siitä tuli oikein osa lain kirjainta!

Maailmallakin on tapahtunut

Tuorein saavutus lapsen oikeuksien saralla on, kun YK:n yleiskokous joulukuussa 2011 hyväksyi valitusoikeutta koskevan kolmannen valinnaisen pöytäkirjan lapsen oikeuksien sopimusta täydentämään.  LOS on tähän saakka ollut ainoa ihmisoikeussopimus, josta valitusoikeus puuttuu.

EU:ssa lapsilla on viimeinkin kansalaisstatus. Erityisen tyytyväisenä muistelen vuoden 2006 EU-tiedonantoa lapsen oikeuksista: sen sisältöön pystyivät eurooppalaiset lapsijärjestöt Eurochildin johdolla vaikuttamaan, siitäkin huolimatta että Eurochild oli tuolloin jäsenmäärältään vain murto-osa nykyisestä.

Kahden hallitusjäsenyyteni aikana olen päässyt todistamaan Eurochildin kasvamista yli 140 jäsenyhteisön aktiiviseksi verkostoksi, jota arvostetaan niin komissiossa kuin järjestökentällä.

Euroopan neuvoston lapsiohjelma ”Building a Europe for and with children” on ollut menestys. Vuonna 2006 käynnistynyt ohjelma aloitti kolmannen kolmivuotiskautensa vuoden alusta. Lapsia koskevia sopimuksia ja suosituksia on hyväksytty ja jalkautettu.

Parasta antia ohjelma tarjoaa laadukkaiden koulutus- ja kampanjamateriaalien muodossa, ja niitä on käännetty myös suomeksi. Tuorein tuotos on Compasito eli lasten ihmisoikeuskasvatuksen käsikirja, jonka käännöshankkeessa myös Lastensuojelun Keskusliitto on ollut mukana.

Iloa ja kiitollisuutta

Sanomattakin on selvää, että tekemistä riittää edelleen. Olen kuitenkin tehnyt tietoisen päätöksen siitä, etten kirjoituksessani lähde surkuttelun tielle tai ala luetella tekemättömiä töitä.

Iloitsen hetken siitä, mitä olen saanut kymmenvuotisen työrupeamani aikani nähdä, tehdä ja kokea. Ja kiitän lämpimästi jokaista lukijaani siitä, että olen saanut nähdä, tehdä ja kokea näitä asioita yhdessä teidän kanssanne.

Erityisasiantuntija Maarit Kuikka

Kommentit

Tällä artikkelilla ei ole yhtään kommenttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *