Siirry sisältöön

Vammaissopimus voimaan – vihdoinkin!

YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus ja sen valinnainen pöytäkirja tulevat voimaan Suomessa tänään 10.6.2016. Kyseinen yleissopimus, jonka YK hyväksyi vuoden 2006 lopussa ja joka tuli kansainvälisesti voimaan vuonna 2008, on ollut tärkeä edistysaskel paitsi aikuisten myös vammaisten lasten osalta.

Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen (nk. vammaissopimus) yhtenä tavoitteena on turvata vammaisille lapsille samat ihmisoikeudet ja perusvapaudet kuin muillekin lapsille. Lähtökohta on sama kuin YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa, jossa taataan sopimuksen oikeudet yhdenvertaisesti kaikille lapsille riippumatta lapsen itsensä tai hänen vanhempiensa taustasta tai ominaisuuksista.

Molemmat sopimukset velvoittavat siihen, että lasten kehittyviä kykyjä on kunnioitettava ja heidän mahdollisuutensa säilyttää identiteettinsä on turvattava. Vammaissopimuksessa tämä on yksi keskeinen sopimuksen periaate (3 artikla) ja se pitää sisällään ajatuksen siitä, että vammainen lapsi on ensisijaisesti lapsi, jolla on oikeus nauttia kaikista ihmisoikeuksista ja perusvapauksista täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa (7 artikla 1 kohta).

Siitä huolimatta, että lapsen oikeuksien yleissopimus turvaa vammaisille lapsille samat oikeudet kuin kaikille muillekin lapsille, on vammaissopimus ihmisoikeussopimuksena vammaisten lasten kannalta erittäin merkittävä ja ainutlaatuinen. Vammaissopimuksen näkökulma on nimenomaan vammaisten lasten oikeuksissa ja se tuo esille juuri heidän kannaltaan olennaisia seikkoja. Esimerkiksi molemmat sopimukset turvaavat lapsille oikeuden ilmaista näkemyksensä heihin vaikuttavissa asioissa, mutta vammaissopimuksessa vahvistetaan lisäksi vammaisen lapsen oikeus saada vammaisuutensa ja ikänsä mukaista apua tämän oikeuden toteuttamiseksi (7 artikla 3 kohta).

Ihmisoikeudet kuuluvat yhdenvertaisesti kaikille lapsille

Kun YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus hyväksyttiin marraskuussa 1989, se oli ensimmäinen ihmisoikeussopimus, johon sisältyi maininta vammaisuudesta kiellettynä syrjintäperusteena (2 artikla) sekä erillinen artikla 23, joka velvoittaa huomioimaan vammaisten lasten oikeuksia ja tarpeita. Lapsen oikeuksien sopimuksen 23 artikla sitouttaa sopimusvaltiot tunnustamaan, että vammaisen lapsen tulisi saada nauttia täysipainoisesta ja hyvästä elämästä oloissa, jotka takaavat ihmisarvon, edistävät itseluottamusta ja helpottavat lapsen aktiivista osallistumista yhteisönsä toimintaan.

Vaikka lapsen oikeuksien sopimuksen artikloissa 2 ja 23 säädetään erityisesti vammaisten lasten oikeuksista, niin sopimuksen täytäntöönpano vammaisten lasten osalta ei saa jäädä vain noiden artiklojen varaan. Vastaavasti vaikka vammaissopimuksen 7 artikla koskee erityisesti vammaisten lasten oikeuksia, niin lasten oikeudet on huomioitava sopimuksen kaikkien artiklojen tulkinnassa. Sopimuskohta velvoittaa ottamaan ensisijaisesti huomioon lapsen edun kaikissa vammaisia lapsia koskevissa toimissa (7 artikla 2 kohta).

Kokonaisvaltaisesti ja lapsilähtöisesti

Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus kokoaa vammaisten henkilöiden oikeudet samaan sopimukseen laajasti eri elämän osa-alueilla. Vammaissopimus luo myös joitakin uusia tarkkarajaisia oikeuksia, joita ei voida johtaa suoraa muista ihmisoikeussopimuksista. Tällainen oikeus on muun muassa oikeus esteettömään ympäristöön sekä sopimuksen 19 artiklassa mainittu henkilökohtainen apu, jonka toteutumiseen Suomessa myös lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt huomiota.

Komitea on korostanut, että vammaisten lasten ja nuorten tulee yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa päästä osallistumaan vapaa-ajan toimintoihin ja aktiviteetteihin. Yksinomaan vammaisille lapsille kohdennettu toiminta ei ole riittävää, vaan kaiken lapsille suunnatun toiminnan tulee olla avointa ja esteetöntä. Toimintaan osallistumisen edellytyksenä ovat usein riittävät avustajapalvelut.

Vaikka lainsäädäntö mahdollistaisi YK:n vammaissopimuksen ja lapsen oikeuksien sopimuksen mukaiset lähtökohdat henkilökohtaisen avun järjestämiseksi vammaiselle lapselle, se ei kuitenkaan riitä, jos ihmisoikeussopimusten velvoitteet eivät heijastu käytännön toimintaan ja viranomaisten päätöksentekoon.

Se, että vammaissopimuksen lapsiin liittyvät velvoitteet kyetään täysimääräisesti ottamaan huomioon kansallisessa lainsäädännössä ja lainsäädännön toimeenpanossa, vaatii kokonaisvaltaista käsitystä lasten oikeuksista sekä lapsilähtöistä ajattelutapaa.

Lue lisää:

Haluan avustajan joka vie mut sinne sun tänne – Katsaus lasten ja nuorten henkilökohtaiseen apuun.

Kirsi Pollari & Sanna Ahola (2015): Muiden mukana vai joukosta erossa? – Henkilökohtainen apu lapsen osallisuutta mahdollistamassa. Teoksessa Hakalehto, Suvianna (toim.): Lapsen oikeudet koulussa. Kauppakamari. Hansaprint Oy, s. 280- 315.

Maya Sabatello, Children with Disabilities: A Critical Appraisal. International Journal of Children’s Rights 21 (2013) 464-487.

Luota mun vahvuuksiin!

Lapsen oikeudet. Vammaispalvelujen käsikirja (THL)

Erityistä tukea tarvitseva lapsi on ensisijaisesti lapsi. Lapsen oikeudet osaksi vammaispolitiikkaa. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2011:10

Hei, kato mua! Vuorovaikutus ja hyvinvointi kuurojen ja huonokuuloisten lasten elämässä. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2012:3.

Suomen UNICEF ry: Mukana jokainen lapsi. Esteetön vapaa-aika kaikille.

Miten lapsen ääni kuuluu sairaalassa?

Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2015: http://www.oikeusasiamies.fi/dman/Document.phx?documentId=gr15516141502858&cmd=download

Kirsi Pollari

Erityisasiantuntija

Kirsi on lakimies ja toimii erityisasiantuntijana Lastensuojelun Keskusliitossa. Hänen tehtäväalueensa on lapsen oikeudet. Erityisesti hän on perehtynyt vammaisten lasten oikeuksiin ja lasten terveydenhuoltoon liittyviin kysymyksiin.

Kommentit

Tällä artikkelilla ei ole yhtään kommenttia.

Kommentointi on suljettu tälle artikkelille.