Siirry sisältöön

Yhteinen vastuu

Vanhemmaksi tultaessa keskeinen lähtökohta on vastuu lapsesta. Millaista on aikuisten vastuu lapsista silloin kun aikuisen ja lapsen suhde ei pohjaudu vanhemmuudelle?

Yhteiskunnallinen eriytyminen ja yhteisöllisyyden muutos ovat muuttaneet myös aikuisten ja lasten välisiä suhteita. Lähiyhteisöllä ja naapurustolla ei ole enää velvoitetta pitää huolta muiden lapsista. Siitä huolimatta tai paremminkin tästä syystä tämä aika kutsuu aikuisia takaisin lapsen elämään. Se kutsuu myös niitä, joilla ei ole siihen varsinaista velvoitetta. Se voi olla muun muassa puuttumista havaittuihin epäkohtiin.

Konkreettinen puuttuminen itselläni tapahtui vähän aikaa sitten nähdessäni muutaman noin 12-vuotiaan pojan polttavan tupakkaa. Lähestyin poikia kysyen mistä he olivat tupakat saaneet. Pojat tuijottivat minua hämmästyneinä. Epäilen, että kovinkaan moni sivullinen aikuinen ei näiden poikien tupakointiin ollut puuttunut.

Vastuun ottaminen lapsista voi olla myös järjestäytynyttä ja suunnitelmallista vapaaehtoisuutta. Emma & Elias –ohjelman yhtenä tavoitteena on aikuisten yhteinen vastuu. Ohjelmassa mukana olevissa hankkeissa Pikkukaveria ei jätetä,  Pelastakaa sukupolvi sekä PePPi- vapaaehtoiset voimavarana sijaisperheiden tukemisessa toiminta pohjautuu vapaaehtoisuudelle. Tällainen vapaaehtoisuus ei ole spontaania ja tilanteisiin reagoivaa, vaan systemaattisempaa sisältäen muun muassa koulutusta tehtävään. Taustalla on kuitenkin ennen kaikkea halu lapsen hyvinvoinnin edistämiseen.

Vapaaehtoisuus voi edellyttää sitoutumista vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi. Yhteiskunnassa, joka pohjautuu pirstaleisuudelle, väliaikaisuudelle ja muutokselle, sitoutuminen voi tuntua ahdistavaltakin. Oma sukupolveni on niin tottunut pätkätöihin, muuttuviin ihmis- ja perhesuhteisiin ja toisaalta myös vapauteen valita, että sitoutuminen usean vuoden mittaiseen toimintaan voi olla haastavaa.

Kuitenkin yhteisöllisyyden ja välittämisen kulttuuriin kaipuu on selvää. Halutaan tehdä jotain. Nopea gallup omassa ystäväpiirissäni osoitti, että halukkuutta vapaaehtoistoimintaa kyllä on, mutta osallistumisen intensiteetti ja ajallinen sitoutuminen on mietittävä oman elämäntilanteen mukaan. Jokainen voi kuitenkin välittää ja ottaa vastuuta joka päivä joko vapaaehtoisena tai epävirallisemmin.

Ohjelmakoordinaattori Tiina Kononen

Kommentit

Tällä artikkelilla ei ole yhtään kommenttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *