Siirry sisältöön

Yhteiskunnassa tarvitaan välittämisen ilmastonmuutos

Tätä juttua viimeistellessä varsinaisen vaalipäivän, sunnuntain, sääennuste näyttää ikävältä. Sadetta on luvassa, ja vieläpä räntää toisin paikoin. Viralliset kommentaattorit selittävät äänestysprosenttia aikanaan joko niin, että surkea sää esti mökille lähtöjä, se nostaa prosenttia.

Matalan prosentin selitykseksi kelpaa mm. surkea sää, kun ei viitsitty lähteä edes äänestyspaikalle.

Äänestysintoa voi buustailla myös mahdollisuus tarkastella ehdokkaiden kantoja. Tilaisuuden tarjoaa Lasten ja perheiden vaalikone.

Se sisältää 26 lapsiperheiden arkeen liittyvää kysymystä mm. päivähoidosta, perusopetuksesta, harrastusmahdollisuuksista, erityislasten asioista, tasa-arvoisesta perhevapaajärjestelmästä ja työn ja perheen yhteen sovittamisesta.

Tarkasteltaessa tähän mennessä annettuja vastauksia, äänestäjien ja ehdokkaiden painotuksissa ei näytä olevan valtavan suuria eroja. Molemmat ryhmät ovat hyvin yksimielisiä siitä, että yhteiskunnassa tarvitaan välittämisen ilmastonmuutos, jossa kaikki aikuiset ottavat vastuuta lasten hyvinvoinnista.

Vanhemmuusajokorttia pakollisena kaikille suosii vain pieni vähemmistö molemmista ryhmistä.

Toki erojakin löytyy. Äänestäjistä reilu puolet on sitä mieltä, että saa julkisissa palveluissa hyvin vastinetta maksamilleen veroille. Ehdokkaista yli kolme neljännestä on tätä mieltä. No, ehkä he todella saavatkin paremmin vastinetta rahoilleen. Sitä vaalikone ei voi kertoa. Yleisesti ottaen ihmiset ovat tyytyväisiä saamiinsa palveluihin.

Eroja suhtautumisessa lasten liikkumiseen

Mielenkiintoinen ero äänestäjien ja ehdokkaiden välillä syntyy, kun kysytään keinoja lasten liikkumisen lisäämiseksi.

Molemmat ryhmät kannattavat ilmaisten harrastusmahdollisuuksien järjestämistä kouluissa (45 % äänestäjistä ja 65 % ehdokkaista valitsi kolmen parhaan keinon joukkoon). Mutta muista keinoista ollaan eri mieltä. Ehdokkaat katsovat, että teknologian (esim. konsolipelit) hyödyntäminen ja asenteisiin vaikuttaminen ovat seuraavaksi tehokkaimmat konstit.

Äänestäjille paremmin maistuvat vaihtoehdot ”lapset ja nuoret otetaan koulussa mukaan liikkumiseen suunnitteluun” ja ”innostetaan lapset liikkumaan”.

Taisi käydä niin, että kyllä kansa tietää. Lasten innostaminen voi olla helpommin sanottu kuin tehty, mutta mahdotonta se ei ole. Helposti sanottua ja vaikeasti tehtyä on myös asenteisiin vaikuttaminen – vielä enemmän. Lasten ottaminen mukaan liikunnan suunnitteluun voi olla halpa ja tehokas keino, se voi tuoda säästöjäkin.

Konsolipelit voivat olla hyvä keino, mutta ehkä tosiaan kannattaisi kysyä lapsilta ensin. Liikkuva äänestäjä taitaa tietää, että kun innostuu liikkumaan, asenteet seuraavat kyllä yleensä perässä.

Toisin päin liikuttaessa voitelulla on tapana pettää. Liikunta, jonka suunnitteluun ei ole saanut tippaakaan vaikuttaa, lisää kielteisiä asenteita enemmän kuin kampanjat luovat positiivisia.

Perusopetuksen ryhmäkoosta halutaan säätää lailla

Vaalikoneessa esitetään väite ”perusopetuksen ryhmäkoon ylärajasta tulisi säätää lailla”. Äänestäjistä hulppeat 92 % pitää ajatusta hyvänä, ehdokkaistakin 77 % yhtyy väitteeseen.

Nykyisistä eduskuntapuolueista Vasemmistoliiton ehdokkaat kannattavat ajatusta vielä enemmän kuin vaalikonetta käyttäneet äänestäjät. Vain Kokoomuksen ehdokkaat mieluummin vastustavat kuin kannattavat ajatusta.

Keskustan ehdokkaista enemmistö on ajatuksen kannalla, ja vielä selkeämpi enemmistö Vihreiden, SDP:n ja Perussuomalaisten ehdokkaista. Suomen kommunistinen puolueen ehdokkaat käytännössä kaikki pitävät ajatusta hyvänä.

Kokoomus on selkeimmin eri kannalla kuin vaalikoneen käyttäjät, ja johdonmukainen suhteessa pyrkimyksiinsä normien purusta. Kokoomuksessakin yli kolmannes kuitenkin pitää ajatusta kannatettavana.

Keskusta on Kokoomuksen peilikuva, noin kolmannes vastustaa ajatusta ja loput ovat sen puolella. Keskusta ja Kokoomus ovat kysymyksen suhteen jakautuneimmat puolueet tämän vaalikoneen perusteella. Muut ryhmät näyttävät olevan selkeästi ajatuksen takana.

Kansanvallan kannalta näyttää sikäli hyvältä, että ehdokkaat ja äänestäjät ovat samalla linjalla. Norminpurkutalkoiden kannalta näyttääkin sitten vähän heikommalta, ja parin muun tärkeän asian kannalta.

Perheiden arkeen halutaan tukea

Vaalikoneessa kysytään myös, mitä pitäisi tehdä huostaanottojen vähentämiseksi. Vaalikoneen käyttäjän tulee valita kolme parasta keinoa kuuden keinon listasta. Vastaajan tulee siis ottaa annettuna, että huostaanottoja on liikaa ja että tarjotut keinot ovat yhteydessä huostaanottojen määrään.

Annetut vaihtoehdot ovat:

  1. Lisätä sosiaalityöntekijöitä lastensuojelussa
  2. Tarjota tukea perheiden arkeen esim. kodin – ja lastenhoitoapua päiväkodin tai neuvolan kautta
  3. Lisätä lastensuojelun määrärahoja
  4. Tehdä vanhemmuusajokortin suorittaminen pakolliseksi jokaiselle vanhemmalle
  5. Koota perheen palveluja yhteen joustavaksi kokonaisuudeksi
  6. Lisätä tulonsiirtoja pienituloisille perheille

Äänestäjien valinnoissa vaihtoehto kaksi on ylivoimaisesti eniten klikattu. Kärkikolmikkoon pääsevät myös vaihtoehdot viisi ja yksi, tässä järjestyksessä. Kisa voittajan takana on kuitenkin melko tasaista, vain vanhemmuusajokortti jää selvästi jälkeen muista.

Myös ehdokkailla vaihtoehto kaksi on suosituin ja vaihtoehto viisi yhtä selvä kakkonen. Kärkikolmikko on sama kuin äänestäjillä, vaihtoehto yksi on niukemmin mitaleilla.

Puolueiden välillä ei ole suuria eroja. Karkeasti sanottuna, kun siirrytään puoluekartalla vasemmalle, tulonsiirtojen suosio (6) kasvaa. SDP:llä tulonsiirrot tulevat kolmanneksi ja Vasemmistoliitolla toiseksi, mutta kärjessä heilläkin on vaihtoehto kaksi.

Tämä pätee myös Itsenäisyyspuolueeseen, jonka ehdokkaita on kirjautunut 52. Itse hieman epäilen, että ainakaan lapsilisien indeksikorotuksen leikkaamisen puolittamisen peruuttamisella olisi merkittävää suoraa yhteyttä huostaanottoihin.

Huostaanottoasia muuten on kysymys, jossa Perussuomalaiset ja Vihreät ehdokkaat ovat samoilla linjoilla, ainakin yksi sellainen siis on oikeasti olemassa.

Vaihtoehtoja silmäillessä voi todeta, että kohtaa yksi on vaikea toteuttaa toteuttamatta kolmatta. Mutta vaikka nämä kaksi laskisi yhteen, vaihtoehto kakkonen pitää pintansa suosituimpana. Ikävä kyllä, ymmärtääkseni huostaanottojen määrä nimenomaan on kasvattanut lastensuojelun määrärahoja, usein reilusti yli talousarvion. Se juuri on tässä osa ongelmaa.

Pakollisen vanhemmuusajokortin kannalla on kaikkiaan 66 ehdokasta.  Jos olet kiinnostunut perusteluista, Kristillisdemokraateista löydät todennäköisimmin asian kannattajan.

Äänestäjien ja ehdokkaiden, kuten eri puolueidenkannat kysymykseen ovat näin ollen melko yhdenmukaiset. Suosiossa näyttävät olevan palvelut enemmän kuin tulonsiirrot ja kevyet palvelut enemmän kuin ”raskaat”, noin tiivistetysti.

Tässä kysymyksessä äänestäjät ja ehdokkaat ja toisaalta eri puolueiden ehdokkaat ovat samoilla linjoilla.  Nyt on aika toivoa, että suosituimmat konstit todella vaikuttavat huostaanottoihin.  Jos kevyemmät ja joustavammat keinot purevat, hyvä niin. Viran puolesta skeptikkona odotan ja toivon, ja hieman epäilen.

www.emmaelias.fi/vaalikone

Petri Paju

Hankepäällikkö

Petri on syntyperäinen ilvesläinen. Jos hänet tunnettaisiin ylipäänsä yhtään mistään, se tuskin olisi ainakaan hyvät jutut. Korkeasta iästään huolimatta pystyy juomaan kahvetta suuria määriä.

Kommentit

Tällä artikkelilla ei ole yhtään kommenttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *