Siirry sisältöön

Alkoholiin ja alkoholipolitiikkaan kohdistuvia asenteita pitäisi seurata systemaattisesti

Asenteiden seuranta helpottaisi toimenpiteiden suunnittelua ja mahdollistaisi paremmin suunnitellut tiedotus- ja asennekampanjat pyrittäessä vähentämään alkoholin kulutusta.

Lastensuojelun Keskusliiton lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle arviomuistiosta alkoholilain uudistamistarpeista (STM075:00/2011)

Lastensuojelun Keskusliitto kiittää sosiaali- ja terveysministeriötä mahdollisuudesta lausua arviomuistiosta alkoholilain uudistamistarpeista.

Lastensuojelun Keskusliiton näkemyksen mukaan arviomuistion tavoitteet ovat kannatettavia ja alkoholinkulutuksen vähentämiseen tulisi pyrkiä.

Lasten hyvinvoinnin ja lastensuojelun kannalta alkoholi on yksi keskeisistä ongelmista. Runsaasta alkoholinkäytöstä on monia kielteisiä seurauksia. Näitä ovat lasten ja vanhempien terveyteen, väkivaltaan, tapaturmiin ja liikennetapaturmiin, perheen talouteen ja vanhempien kykyyn huolehtia lapsista liittyvät kielteiset seuraukset.

Alkoholinkäyttö lisää myös lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa rikollisuutta kodin ulkopuolella. Äidin raskaudenaikainen alkoholinkäyttö voi vaurioittaa lasta pysyvästi.

Alkoholin kulutus on Suomessa lisääntynyt käytännössä jatkuvasti 1950 –luvulta lähtien. Arviomuistiossa todetaan: ”Erityisen ristiriitaista on, että alkoholilainsäädännön tavoitteena on aina ollut alkoholihaittojen vähentäminen. Tavoitteen saavuttamisessa on siis epäonnistuttu.”

Muistion keskeiset ehdotukset

Muistiossa ehdotetaan, että alkoholilain kokonaisuudistuksen hallituksen esityksen valmistelu tulisi aloittaa vahvistamalla uudelle alkoholilainsäädännölle asetettavat tavoitteet konkreettisine mittareineen, esimerkiksi:

Alkoholin kokonaiskulutus alennetaan alle kahdeksaan litraan 100-prosenttista alkoholia asukasta kohti ja alkoholisairauksiin ja myrkytyksiin vuosittain kuolleiden ihmisten määrää vähennetään vuoden 2011 noin 1900 kuolemasta vähintään 800:lla vuoteen 2025 mennessä. Ensimmäinen välitarkastelu toteutettaisiin vuonna 2020.

Muistiossa ehdotetaan, että vahvistettuja tavoitteita tulisi toteuttaa tutkimusnäyttöön perustuvilla toimenpiteillä, jotka tukevat toisiaan:

Alkoholihaittoja tulee ensinnäkin vähentää nykyiseen tapaan yleisillä yhteiskuntapoliittisilla ja sosiaali- ja terveyspoliittisilla toimilla. Erityisesti ehkäisevän päihdetyön ja terveyden edistämisen vaikuttavuutta tulisi tehostaa valmisteilla olevan raittiustyölain uudistuksen yhteydessä. Sosiaali- ja terveyspalveluissa suurimmat kehittämismahdollisuudet liittyvät edelleen varhaisen puuttumisen ja mini-intervention lisäämiseen.

Alkoholilain kokonaisuudistuksen valmistelun yleiset periaatteet voidaan jakaa kahteen osaan:

1) Uudistuksen tavoitteita ei voida saavuttaa yksin alkoholilainsäädäntöä muuttamalla, vaan uudistukseen tulee kuulua myös muiden hallinnonalojen toimia.

2) Uudistuksen tavoitteita ei voida saavuttaa, jos varsinaisessa alkoholilain uudistuksessa alkoholin saatavuuden lisäämistä jatketaan edellisten uudistusten tapaan. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että alkoholin saatavuutta rajoitetaan nykytilanteesta tuntuvasti.

Verotuksen hallituilla korotuksilla kahden tai kolmen vuoden välein voitaisiin saavuttaa puolet uudistuksen tavoitteesta. Tämä edellyttää matkustajatuontiin liittyvän alkoholijuomien luvattoman välittämisen ehkäisyä erityisesti säätämällä ilmoitusvelvollisuus poikkeuksellisen suurille tuontimäärille. Tämä lainsäädäntö kuuluu valtiovarainministeriön toimialaan.

Rajoittamalla julkisella paikalla juomista järjestyslailla ja kokoontumislailla voitaisiin vähentää erityisesti alkoholista aiheutuvia järjestyshäiriöitä. Tämä lainsäädäntö kuuluu sisäasiainministeriön toimialaan.

Rattijuopumuksen promillerajojen alentamisella voidaan parantaa liikenneturvallisuutta sekä vähentää humalajuomista ja alkoholista aiheutuvia tapaturmia. Tämä lainsäädäntö kuuluu oikeusministeriön hallinnonalaan.

Alkoholin saatavuutta ei siten tulisi lisätä miltään osin. Lisärajoitukset tulisi kohdistaa ensisijaisesti niihin alkoholimarkkinoihin, joita on aiemmin vapautettu ja joissa alkoholin kulutuksen kasvu on ollut suurinta.

Alkoholin kulutustilastojen tarkastelu osoittaa, että alkoholin myynti on viime vuosikymmeninä vähentynyt Alkoissa ja ravintoloissa. Ainoastaan päivittäistavarakaupoissa, kioskeissa ja huoltamoilla alkoholin myynti on lisääntynyt huomattavasti.

Alkoholin kulutuksen alentamistavoitteen toteuttaminen voitaisiin toteuttaa esimerkiksi rajoittamalla alkoholijuomien vähittäismyynnin myyntiaikoja. Viimeistään välitarkastelussa tulisi arvioida mahdollisuudet muuttaa yleisessä vähittäismyynnissä olevien alkoholijuomien prosenttiraja nykyisestä 4,7 %:sta Ruotsissa käytössä olevaan 3,5 %:iin.

Humalajuomiseen liittyviä järjestyshäiriöitä tulisi vähentää rajoittamalla alkoholijuomien anniskeluaikoja aamuyön tunteina.

Paikallisen vaikuttamisen keinoja alkoholihaittojen hallintaan ja vähentämiseen tulisi lisätä sekä alkoholilain että raittiustyölain uudistuksen yhteydessä.

Keskusliiton kanta:

Keskusliitto pitää oikeana arviomuistiossa omaksuttua kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa asiaa lähestytään monesta suunnasta ja kulutuksen vähentämiseen pyritään monin eri keinoin. Tämä on välttämätöntä, koska mitään yksittäistä ratkaisukeinoa alkoholinkulutuksen hillitsemiseksi ei ole.

Lausuntopyynnössä ministeriö pyytää vastausta kahteen kysymykseen.

  1. Tulisiko uudistukselle ja sen vaikutusten seurannalle asettaa mitattavia alkoholin kulutuksen ja alkoholin aiheuttamien haittojen vähentämistavoitteita vai pitäisikö niistä luopua?
  1. Muistion mukaan alkoholin saatavuutta ei enää tulisi lisätä. Voidaanko alkoholin saatavuutta yleisesti ottaen nykyisin pitää riittävänä vai tulisiko sitä joltain osin vapauttaa?

Vastauksena kysymykseen 2. keskusliitto katsoo alkoholin saatavuuden olevan tällä hetkellä riittävä, eikä tarvetta saatavuuden lisäämiseen ole.

Keskusliiton vastaus ensimmäiseen kysymykseen:

Lastensuojelun Keskusliitto kannattaa muistiossa esitettyä ajatusta tehokkaamman seurannan luomiseksi alkoholinkulutuksen ja alkoholihaittojen kehitykselle ja määrällisten tavoitteiden asettamista.

Keskusliitto ehdottaa kuitenkin seuranta- ja tavoiteaikojen lyhentämistä muistiossa esitetyistä sangen pitkistä ajoista. Se, ovatko mahdollisesti lyhyemmällä seuranta-ajalla saavutetut tulokset pysyviä, selviää myöhemmin tehtävissä seurannoissa.

Lisäksi keskusliitto ehdottaa, että toteutettaisiin myös alkoholiin ja alkoholipolitiikkaan kohdistuvien asenteiden systemaattista seurantaa. Tällainen seuranta asenteista eri väestö- ja ikäryhmissä helpottaisi toimenpiteiden suunnittelua ja mahdollistaisi paremmin suunnitellut tiedotus- ja asennekampanjat pyrittäessä vähentämään alkoholin kulutusta ja auttaisi sääntelytoimenpiteiden suunnittelussa pyrittäessä hillitsemään alkoholin aiheuttamia haittoja.

Asenteita koskeva seuranta on mahdollista toteuttaa erittäin halvalla ja tiheästi toistuvana.

Jo olemassa olevan alkoholiasenteita ja päihdeasenteita koskevan tutkimuksen kokoaminen olisi tässä yhteydessä myös tarpeellista.

Alkoholista julkisuudessa ja yleisönosastoissa käydylle keskustelulle on tyypillistä, että niissä toistuvat samat (usein virheelliset) argumentit ja virheelliset uskomukset vuodesta toiseen. Rajoituksiin myös suhtaudutaan usein kielteisesti ja ne saatetaan kokea kiusantekona kansalaisia kohtaan.

Näistä syistä keskusliitto katsoo, että alkoholin saatavuuden rajoitusten ja mahdollisten hinnankorotusten toteutuessa tulisi erityisen huolella valmistella ja toteuttaa tiedottaminen, jolla muutosten tarpeellisuus perusteltaisiin kansanterveyden ja yleisen hyvinvoinnin kannalta.

Tavoitellun politiikan onnistumisen kannalta on olennaisen tärkeää, että sillä on kansalaisten hyväksyntä. Muuten on vaarana juuri se, että yksittäinen toimenpide koetaan turhana ja kiusantekona.

Yleinen vastaväite rajoituksia vastaan on esimerkiksi se, että juoppo hankkii juomansa joka tapauksessa, vaikka sen hintaa nostetaan ja saamista hankaloitetaan. Tämä lienee totta, mutta tulisi korostaa sitä, että alkoholin vaikeampi saatavuus vähentää uusien ihmisten alkoholisoitumista. Kohteena on koko väestö, josta juoppopopulaation jäsenet ja alkoholin suurkuluttajat rekrytoituvat.

Lisäksi on otettava huomioon, että merkittävä osa alkoholihaitoista tulee ihmisille, jotka eivät ole alkoholisteja tai suurkuluttajia.

Samasta koko väestöä koskevasta näkökulmasta on muistiossa esitetty ehdotus esimerkiksi rattijuoppouden rajan laskemiseksi 0,2 promilleen on mielekäs. Tiukempi raja motivoisi ylipäätään vähempään alkoholinkäyttöön, sillä henkilö joutuisi tekemään alkoholinnauttimista ja ajamista koskevat päätöksensä silloin, kun hänellä ei vielä ole alkoholia veressään eikä silloin kun alkoholia on jo nautittu jonkin verran. Tällaisen ratkaisut saattaisivat vaikuttaa väestötasolla lopulta koko alkoholinkulutusta laskevasti, kuten on tarkoituskin.

Jottei valvontajärjestelmä kuormittuisi liikaa, voisi menettely olla esimerkiksi sellainen, että 0,2 promillen rajan ylityksestä tulisi ensin vain huomautus, mutta ylitys rekisteröitäisiin ja toistuessaan johtaisi rangaistukseen.

Keskusliitto on aiemmin tänä vuonna (13.5.2013) antanut lausunnon, jossa se vaatii julkisella paikalla tapahtuvaa alkoholimainontaa kiellettäväksi. https://www.lskl.fi/vaikuttaa/lausunnot/alkoholimainonta_yleisilla_paikoilla_kiellettava_kokonaan.2968.news