Siirry sisältöön

Ihmiskaupan lapsiuhrien ja ihmiskaupan uhrien lasten asemaan kiinnitettävä huomiota

Myös lastensuojelulaitosten rajoitustoimenpiteissä on havaittu puutteita ja lainvastaisuutta

YK:n kidutuksen ja muun julman ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus; Suomen 7. määräaikaisraportti

Lastensuojelun Keskusliitto kiittää mahdollisuudesta kommentoida luonnosta Suomen 7. määräaikaisraportiksi kidutuksen vastaiseen sopimukseen (CAT). Keskusliitto toimittaa kommenttinsa lausunnon muodossa olettaen, että lausuntopyynnössä esitetty toive tehdä korjauksia suoraan tekstiin oli tarkoitettu valtionhallinnon sisällä tehtävälle työlle.

Keskusliitto toteaa, että raporttiluonnos antaa kauttaaltaan sangen myönteisen kuvan Suomen käytännöistä. Liitto korostaa, että sopimusta sovellettaessa erityistä huomiota on kiinnitettävä haavoittuvassa asemassa oleviin. Liitto kiinnittää lausunnossaan huomiota erityisesti viimeaikaisiin lakimuutoksiin, joilla on vaikutusta ihmiskaupan lapsiuhrien ja ihmiskaupan uhrien lasten asemaan sekä lasten ja lapsiperheiden säilöönottoon ja toivoo, että näitä näkökohtia vielä huomioitaisiin raportin viimeistelyssä.

Se haluaa tuoda esille myös esimerkiksi Suomen tulkinnat EU:n vastuunmäärittämisasetuksesta ilman huoltajaa tulleiden lasten kohdalla (ns. Dublin-käännytykset) sekä traumatisoituneiden pakolaislasten hoidon ja kuntoutuksen puutteen. Liitto nostaa esiin myös lastensuojelulaitosten rajoitustoimenpiteiden käyttöön liittyvät kantelut ja oikeusasiamiehen ratkaisut niihin. Liitto esittää ohessa kommenttejaan raportin ja komitean kysymyslistan mukaisessa järjestyksessä, huomioiden kuitenkin päällekkäisyydet.

Art. 2; komitean kysymys 5 – lapset väkivallan ja perheväkivallan uhreina

Raportti esittelee sivulla 7 moniammatillista riskinarviointia, MARAK-työmallia. Keskusliitto haluaa tuoda esille, että lasten kohtaaman väkivallan riskiarviointimenetelmät ovat vähäisiä ja niitä tulisikin kehittää lasten kohtaaman väkivallan tunnistamiseksi entistä paremmin. Istanbulin sopimuksen toimeenpanoa suunniteltaessa tämä tulisi ottaa huomioon; sopimuksen toimiala kattaa naisten kokeman väkivallan lisäksi myös lasten kokeman väkivallan.

Raporttiluonnos mainitsee, että vuosille 2010–2015 ajoittuneesta kansallisesta lapsiin kohdistuvasta kuritusväkivallan vähentämisen toimintaohjelmasta kerrottiin jo edellisessä määräaikaisraportissa. Keskusliitto huomauttaa, että kyseiselle hankkeelle ei osoitettu lainkaan resursseja, eikä sen tuloksista ole saatu tietoa.

Mitä tulee tilastoihin, niin raportti ei tuo esille lainkaan lasten kokeman väkivallan lukuja. Tähän saakka lasten ja nuorten väkivaltakokemusten määrällisestä kehityksestä on ollut heikosti vertailukelpoista tietoa saatavilla. Tätä aukkoa paikkaa viimeisimmän lapsiuhritutkimuksen tuloksia esittelevä raportti. Siinä verrataan viimeisimpiä, vuonna 2013 kerätyn aineiston tuloksia aiempiin lapsiuhritutkimustuloksiin.

Raportin mukaan 6- ja 9-luokkalaisista koululaisista yli 30 % oli kokenut vanhempien taholta henkistä väkivaltaa, hieman yli 10 % kuritusväkivaltaa ja noin 1 % vakavaa väkivaltaa.[1]

Tilastokeskuksen mukaan noin neljännes perhe- ja lähisuhdeväkivallasta kohdistuu lapsiin. Vuonna 2014 viranomaisten tietoon tulleet pari- ja lähdesuhdeväkivaltarikokset vaativat yhteensä 6 900 uhria, mikä on noin kuusi prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna. Kolmasosassa vanhempien väkivaltatapauksista tekijänä on äiti. Naisten tekemän väkivallan osuus on sitä suurempi, mitä nuorempi lapsi uhrina on.[2]

Art. 3; kysymys 6 – Ihmiskaupan torjunta sekä uhrien auttaminen ja suojelu

Raporttiluonnos tuo ihmiskaupan vastaisia toimia esiteltäessä ensimmäisenä esille laittoman maahanmuuton torjunnan. Laittoman maahanmuuton ja rikollisuuden torjunta kuitenkin kaventaa käsitystä ihmiskaupasta ja sivuuttaa helposti uhrinäkökulman.

Tämän lisäksi ihmiskauppa ei ole vain maahanmuuttoon liittyvä ilmiö, sillä huomattava osa Suomessa viime aikoina tuomioon johtaneista ihmiskauppajutuista koski maan sisäistä ihmiskauppaa, jossa sekä uhrit että tekijät olivat suomalaisia[3].

Ihmiskaupan vastainen työ on kehittynyt viime vuosina, esimerkiksi koulutuksen ja verkostoitumisen osalta. Kansallinen raportoija korostaa kuitenkin uhrien tunnistamisen haasteellisuutta. Työperäisen ihmiskaupan tunnistaminen on kehittynyt viime vuosina, mutta seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää ihmiskauppaa tunnistetaan edelleen huonosti, puhumattakaan kerjäämiseen ja rikolliseen toimintaan liittyvästä ihmiskaupasta.

Kansallisen ihmiskaupparaportoijan mukaan tästä voidaan päätellä ihmiskaupan yhteiskunnallinen painoarvo: harmaan talouden kitkemiseen osoitetut voimavarat alkavat tuottaa tulosta ja työperäistä ihmiskauppaa tunnistetaan, mutta samaan aikaan muun ihmiskaupan kitkemiseen ei ole osoitettu riittäviä resursseja. Muuta ihmiskauppaa ei selvästi pidetä riittävän merkittävänä yhteiskunnallisena ongelmana.[4]

Luonnos ei esittele lainkaan tuoretta lakimuutosta, joka säätelee ihmiskaupan uhrin auttamisjärjestelmän asemaa ja tehtäviä laissa. Lakimuutos ehti eduskuntaan hallituskauden viime metreillä.

Järjestöt olisivat korostaneet enemmän uhrinäkökulmaa ja kaivanneet lisää selkeyttä auttamisjärjestelmän vastuisiin. Lastensuojelun Keskusliitto esitti lakia valmisteltaessa lasten aseman turvaamista paremmin: lastensuojelun tulisi saada automaattisesti tieto auttamisjärjestelmään otetusta alaikäisestä, jotta yhteistyö voi alkaa tarvittaessa saumattomasti.

Liitto esitti myös, että järjestelmään otetun uhrin lapsi tulisi kirjata auttamisjärjestelmän asiakkaaksi. Lopullinen hallituksen esitys sisälsi joitain tarkennuksia lapsiuhrin asemaan, mutta ei vahvistanut lastensuojelun asemaa auttamistyössä.

Ihmiskaupan uhrien auttamisen haasteet Suomessa liittyvät paitsi tunnistamiseen myös valtakunnallisen koordinoinnin ja ruohonjuuritason toimijoiden yhteistyöhön. Uuden ihmiskauppakoordinaattorin viran perustaminen on hyvä askel parempaan koordinaatioon. Ihmiskauppakoordinaattori voi toimia linkkinä ja yhdyshenkilönä monitahoisen kentän välillä.

Näin ehkä saadaan ruohonjuuritasolta asioita valtakunnan agendalle ja toivottavasti lisää poliittista painoarvoa ihmiskaupan vastaiselle työlle. Koordinaattorin ja järjestötoimijoista koostuvan ihmiskaupan vastaisen verkoston yhteistyö onkin alkanut hyvin. Verkosto on tuonut tapaamisissa esille, että järjestelmän ennustettavuus on edellytys ruohonjuuritason auttamistyölle. Järjestöjen mukaan epäillyistä uhreista huolestuttavan moni kieltäytyy yhteistyöstä.

Pelkäävät uhrit eivät uskalla hakeutua auttamisjärjestelmään. Kun valtakunnalliset linjaukset vaihtelevat ja vastuut ovat epäselvät, uhrien auttaminen kentällä vaikeutuu. Järjestöjen tulee voida kertoa kohtaamilleen uhreille riittävän selkeästi, mitkä ovat heidän oikeutensa ja mitä yhteistyöstä viranomaisten kanssa seuraa, jotta heidät saadaan auttamisjärjestelmän piiriin. Uuden lakimuutoksen ei uskota tuovan muutosta tilanteeseen, sillä se ei selkeytä riittävästi, mikä on esimerkiksi uhreja tapaavien toimijoiden ilmoitusvelvollisuus poliisille.

Art. 3; komitean kysymys 8 – ulkomaalaisten käännytykset, Dublin-menettelyt

Lastensuojelun Keskusliitto haluaa ottaa esille käännytyksiä koskevaan kohtaan liittyen ns. Dublin-menettelyt. Raporttiluonnos ei mainitse ns. Dublin-asetuksen eli EU:n vastuunmäärittämisasetuksen perusteella tehtyjä palautuspäätöksiä, jotka kohdistuvat ilman huoltajaansa tulleisiin lapsiin ja nuoriin. Tässä on tapahtunut viime vuosina lasten asemaan vaikuttavia muutoksia.

Järjestöt ovat pitkään olleet huolissaan ilman huoltajaa tulleiden palauttamisesta EU:n vastuunmäärittämisasetuksen perusteella Välimeren maihin, joissa ei ole lapsen hyvinvointia turvaavia rakenteita.

Lapset joutuvat alttiiksi myös ihmiskaupalle, kun he pyrkivät jatkamaan matkaansa Välimeren maista muualle EU:n alueelle. Maahanmuuttoviranomaiset ovatkin jo vuosia pidättäytyneet käännyttämästä alaikäisiä Kreikkaan, jossa vastaanotto-olosuhteet ovat olleet heikot.

Sittemmin myös Italiaan ja Maltalle käännytykset jäädytettiin. Linjamuutos muidenkin maiden osalta tapahtui EU:n tuomioistuimen kesäkuussa 2013 antaman päätöksen jälkeen: virasto ei enää palauttanut ilman huoltajaa tulleita vastuunmäärittämisasetuksen perusteella toiseen EU-maahan, vaan otti hakemukset käsiteltäväksi Suomessa.

Järjestöt ovat kuitenkin seuranneet nyt huolestuneina kehitystä, sillä maahanmuuttovirasto on nyt tehnyt Dublin-päätöksiä ilman huoltajaa tulleille aiempaa enemmän. Niitä tehtiin viime vuosina vain muutamia, ja esimerkiksi vuonna 2014 vain kolme.

Tämän vuoden ensimmäisten neljän kuukauden aikana tehtiin Dublin-päätöksiä ilman huoltajaa tulleille kuitenkin jo kuusi. Vaikuttaakin siltä, että Maahanmuuttovirasto on alkanut tulkita EU:n tuomioistuimen päätöstä toisella tavalla kuin alun perin.

Mitä tulee vastuunmäärittämisasetukseen (ns. Dublin III) [5], virasto vastaa lehtihaastattelussa, että sen tulkinta asetuksesta on oikea[6]. Uusittu vastuunmäärittämisasetus kuitenkin korostaa lapsen etua ratkaisuissa.

Sen mukaan lapsen hakemus voidaan antaa toisen EU-maan käsiteltäväksi, jos tuossa maassa on lapsen laillisesti oleskeleva sukulainen ja lapsen siirtäminen tämän luo on lapsen edun mukaista. Maahanmuuttovirasto totesi itse yhdessä tapauksessa, että lapsi oli palautettu Portugaliin sedän luo, vaikka tämä oli vasta turvapaikkaprosessissa.

Asiaan saataneen kuitenkin vielä selkeyttävää lainsäädäntöä, sillä EU:n tuomioistuimen kannasta ollaan valmistelemassa asetusta, joka turvaisi paremmin lapsen aseman.

Art. 3; kysymys 9 (a); art. 16, kysymykset 20, 23 (a) ja 23 (c) – ulkomaalaisten säilöönotto

Raporttiluonnos jättää kovin positiivisen kuvan ulkomaalaisten säilöönottoon liittyvästä kehityksestä. Lastensuojelun Keskusliitto antoi kriittisen lausuntonsa säilöönottoa koskevaan lakimuutosehdotukseen sen eri vaiheissa. Liitto perustaa kantansa Lapsen oikeuksien sopimukseen (LOS).

Lapsen edun periaate (LOS 3 artikla), joka on kirjattu ulkomaalaislain 6 §:ään, tulee ulottaa myös säilöönottoa koskeviin pykäliin. Lapsen etu toteutuu silloin, kun hänelle sopimuksessa turvatut oikeudet toteutuvat mahdollisimman täysimääräisinä.[7]

Lapsen edun periaate yhdessä syrjinnän kiellon (LOS 2 artikla) kanssa tarkoittaa, että lasta on kohdeltava aina ensisijaisesti lapsena, eikä hänen asemansa määrity esimerkiksi hänen maahanmuuttoon liittyvän statuksensa kautta.

Lapsen oikeuksien sopimuksen 6 artikla asettaa valtioille velvollisuuden varmistaa, että lapsella on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä turvallisesti täyteen potentiaaliinsa. Tähän liittyy kiinteästi niin oikeus koulutukseen (LOS 28), fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen (LOS 24) ja sosiaaliturvaan (LOS 27), kuin oikeus leikkiin ja lepoonkin (LOS 31). Nämä oikeudet riistetään lapselta, joka otetaan säilöön.

Erityisen tärkeää lasten vapaudenriiston kohdalla on, että jos lapsia joudutaan viimesijaisena keinona ottamaan säilöön, heidät pidetään erillään aikuisista (LOS 37/c).

Lapsen oikeuksien komitea korostaa yleiskommentissaan, että majoitustilat tulee suunnitella erityisesti lapsille sopiviksi ja erilleen aikuisten tiloista. Järjestelyiden päämääränä tulee olla huolenpito eikä vankeus. Tämän vuoksi rikoksiin syyllistyneetkin nuoret hoidetaan niin pitkälle kuin mahdollista lastensuojelun piirissä.

Ulkomaalaislain nojalla säilöön otetut lapset ja nuoret eivät ole syyllistyneet rikoksiin. On perusteltua vaatia, että heidänkin kohdallaan palvelut järjestetään niin, ettei loukata lapsen oikeuksia.

Lapsen oikeuksien komitea esitti Suomen viimeisimmän määräaikaisraportoinnin yhteydessä huolensa siitä, että turvapaikanhakijalapsia lapsia otetaan säilöön, ja suositti Suomea varmistamaan, että säilöönottoon turvaudutaan heidän kohdallaan vasta viimesijaisena toimenpiteenä, mahdollisimman lyhytaikaisesti, kun muut vaihtoehtoiset toimet eivät ole mahdollisia.[8]

Komitea on täydentänyt sopimuksen tulkintaa ilman huoltajaa koskevassa yleiskommentissaan[9], ja myöhemmin muotoillut entistä selväsanaisemman kannan, jonka mukaan valtioiden on pikaisesti lopetettava lasten maahanmuuttostatukseen perustuva säilöönotto [10].

Lakimuutosehdotus jäi puolitiehen. Keskusliitto oli useimpien lausunnonantajatahojen tapaan pettynyt siihen, ettei edellisen hallitusohjelman tavoitetta toteutettu eli ilman huoltajaa tulleiden lasten säilöönottoa ei kielletty kokonaan.

Lapsiperheiden säilöönottoa ei myöskään rajattu riittävästi – esimerkiksi sijoittamista tavalliseen säilöönottoyksikköön ei kielletty. Ulkomaalaislain 123 a § estää lapsiperheiden pidon poliisiputkassa, mutta jatkossakin lapsiperheet voisi sijoittaa myös Metsälän yksikköön. Myöskään säilöönoton aikaa ei rajattu perheillä. Viikkoja ja kuukausia kestävä vapaudenriisto on kestämätöntä huolimatta siitä, millaiset olosuhteet yksikössä on.[11]

Säilöönotto palautuksen yhteydessä on hyvin stressaavaa perheille. Tilanteet Metsälän yksikössä kärjistyvät ajoittain niin, että joudutaan tekemään lastensuojeluilmoituksia.[12] Säilöönottoyksiköstä saattaa tulla lakimuutosten jälkeen entistäkin vankilamaisempi, sillä käsillä oleva esitys sisältää muutoksia, joilla lisätään säilöönottoyksikön valtuuksia liittyen henkilöntarkastuksiin, turvatarkastuksiin, tekniseen valvontaan ja voimankäyttöön.

Tämä asettaa suuria vaatimuksia uudelle, lapsia ja perheitä varten tarkoitetulle yksikölle.

Ensinnäkin yksikössä tulee voimankäyttövälineiden käyttö olla kielletty, ja voimankäyttö muutoinkin erittäin tarkoin rajattu. Tältä osin tarvitaan vielä tarkennuksia lakiin. On kysyttävä myös, miten Joutsenon yksikkö saadaan vastamaan lapsiperheiden tarpeita. Euroopan Neuvoston kidutuksen vastaisen komitean (CPT) valtuuskunta vieraili Suomessa syksyllä 2014.

Tarkastuskäynnin johdosta tehtävää raporttia odotetaan vielä, mutta mediatietojen mukaan valtuuskunta oli Joutsenon yksikössä käydessään kiinnittänyt huomiota sen vankilamaisuuteen[13].

Keskusliitto on huolestunut siitä, onko henkilöstön osaamiseen ja koulutukseen kiinnitetty riittävästi huomiota Joutsenon yksikössä. Vaikka Metsälä ei ole sopiva lapsiperheille, siellä henkilökunta on kuitenkin pitkälti sosiaalialan henkilöstöä ja Helsingin sosiaaliviraston palveluksessa, kun valtion perheyksikössä Joutsenossa työskentelee entisiä vanginvartijoita.

Lakimuutosta valmisteltaessa tarkoitus oli myös etsiä vaihtoehtoja säilöönotolle. Oli valitettavaa, ettei vaihtoehdoista tehtävä selvitys ehtinyt valmistua hallituksen esityksen yhteyteen. Lapsiperheiden sijoittaminen vaatii erityisjärjestelyjä. Uuden suljetun yksikön avaaminen perheille kauas Metsälän yksiköstä ei ole sellaisenaan vielä vaihtoehto.

Art. 3, liittyy kysymykseen 9 – turvapaikanhakijaperheet vastaanottokeskuksissa

Komitea ei esittänyt varsinaisia kysymyksiä liittyen turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksiin yleensä. Keskusliitto haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota vastaanottokeskuksissa asuvien perheiden tilanteeseen.

Lasten ajatellaan kulkevan vanhempien turvapaikkaprosessissa mukana, ja pikkulapset jäävät yleensä näkymättömiksi myös vastaanottopalveluissa. Vastaanottokeskusten henkilökunta tarvitsee osaamisen vahvistamista tällä alueella.

Ensi- ja turvakotien liitolla on meneillään projekti, jossa paneudutaan vauva- ja pikkulapsiperheiden hyvinvointiin ja kehitetään yksilö- ja ryhmätyömuotoja vastaanottokeskuksissa. Projekti pyrkii viimeisenä toimintavuotenaan 2015 juurruttamaan lapsiperhetoimintaa vastaanottokeskuksiin.

Artiklat 10–13; oikeudenmukainen oikeudenkäyttö

Komitea ei kysy myöskään lapsen asemasta oikeusprosesseissa, mutta keskusliitto pitää sitä tärkeänä. Asiaan on kiinnitetty Euroopassa paljon huomiota viime aikoina.

Lapsen oikeuksien komitea esitti viimeisimmissä päätelmissään Suomelle huolensa mm. siitä, ettei vaihtoehtoisia keinoja kuulla 12 vuotta täyttäneitä lapsia oikeussalin ulkopuolella käytetä riittävästi[14]. Euroopan neuvoston ministerikomitean suuntaviivat lapsiystävällisestä oikeudenkäytöstä painottavat lapsiystävällisen ympäristön merkitystä ja myös vaihtoehtoisten kuulemistapojen käyttämistä [15].

Euroopan neuvoston suuntaviivojen mukaan lapsen osallisuuden, lapsen edun ja ihmisarvon tulee toteutua oikeuskäytännöissä.

Lasta on suojeltava syrjinnältä ja varmistettava, että yleiset oikeusvaltioperiaatteet toteutuvat heidän kohdallaan yhtä hyvin kuin aikuisten kohdalla. Lasten tulee saada tietoa prosesseista ja oikeuksistaan lapselle ymmärrettävästi ja heidän omalla kielellään.[16] Lastensuojelun Keskusliitto korostaa, että olisi tärkeää edistää em. suuntaviivojen soveltamista ja niiden huomioon ottamista oikeudenkäytön alalla.

Art. 11; kysymys 13:een liittyen – vankien lapset

Komitea kysymyksiin ei sisälly toiveita kuulla vankien lasten tilanteesta, mutta asia on noussut keskusteluun viime vuosina Suomessa, ja siinä on tehty merkittävää kehittämistyötä. Vuodesta 2010 on ollut mahdollista sijoittaa huoltaja lapsensa kanssa vankilaan perustetulle erilliselle perheosastolle.

Kahdessa vankilassa on nykyään perheosastot.[17] Kriminaalihuollon tukisäätiössä on kehitetty vankien ja heidän läheistensä kanssa tehtävää perhetyötä kymmenen vuoden ajan.

Lapsi- ja perhetyön koordinaatiotoiminta (Ehjä perhe -toiminta) vakinaistettiin vuonna 2011. Toimintaan kuuluu myös lapsille ja nuorille suunnattua toimintaa, kuten chat-verkkoryhmiä ja vertaisryhmätoimintaa.[18]

Myös Kris ry:n Tampereen yhdistyksellä on toimintaa vankien perheille. Yhdistyksellä on käynnissä hanke, joka pyrkii tukemaan vankilasta vapautuvien vanhemmuutta, heidän perheidensä hyvinvointia ja jaksamista. Hankkeessa luodaan valtakunnallisesti hyödynnettävä vertaisperhetyön malli ja vahvistetaan viranomaisyhteistyötä asian parissa.[19]

Art. 11; kysymys 14:een liittyen – lastensuojelulaitosten rajoitustoimenpiteet

Raporttiluonnos ei mainitse lastensuojelulaitosten monitorointia tai oikeusasiamiehen lastensuojelulaitoksia koskevista kanteluista tehtyjä ratkaisuja.

Lastensuojelun laitoshoidossa (lastensuojelulaitokset ja laitosluvilla toimivat ammatilliset perhekodit) voidaan joutua kajoamaan lapsen perusoikeuksiin. Tämä tapahtuu käyttämällä lastensuojelulaissa[20] määriteltyjä rajoitustoimenpiteitä tilanteissa, joissa se on lapsen sijaishuollon toteuttamisen kannalta välttämätöntä.

Kyseisten rajoitustoimenpiteiden käytön periaatteet uudistettiin marraskuussa 2006 voimaan tulleen lastensuojelulain uudistuksen myötä, koska tuolloin voimassa olleet säädökset eivät kaikilta osin turvanneet lasten perus- ja ihmisoikeussääntelyä.
Rajoitustoimenpiteiden sääntelyn tarkkarajaisuudesta huolimatta niiden käytön välinen raja on osoittautunut häilyväksi suhteessa lastensuojelulaitoksissa asetettaviin kasvatuksellisiin rajoituksiin ja yhteisiin arkielämää sujuvoittaviin sääntöihin. Apulaisoikeusasiamiehen tekemissä ratkaisuissa on arvioitu joidenkin lastensuojelulaitosten käytäntöjen asianmukaisuutta.

Annetuissa ratkaisuissa on havaittu puutteita ja lainvastaisuutta esimerkiksi joidenkin laitosten noudattamien sääntöjen osalta. Niitä on esimerkiksi toteutettu ilman asianmukaista harkintaa koskien lapsen yksittäisen perusoikeuden kaventamisen välttämättömyyttä. Toimenpiteen perustelu (sen käyttöön johtaneet syyt, erilaisten toimenpiteiden arviointi, toteutus ja jälkiseuranta) on myös joskus todettu puutteelliseksi. Niin ikään on todettu, että kyseisiä toimia sovelletaan ilman yksilö- ja tilannekohtaista harkintaa.[21]

Art. 14; kysymys 17 – kidutuksen uhrien ja traumatisoituneiden lasten hoito ja kuntoutus

Keskusliitto haluaa tuoda esille, että kidutuksen uhrien auttamisessa Suomessa sivuutetaan pitkälti perhenäkökulma. Aikuisille kidutuksen uhreille on olemassa pysyviä palveluja, mutta heillä on myös lapsia.

Vanhemmuuden tukeminen ja vanhempien kidutuskokemusten vaikutuksen arvioiminen lasten kasvuun ja kehitykseen on laiminlyöty alue Suomessa. Paitsi että huoltajien traumatisoivat kokemukset vaikuttavat koko perheen hyvinvointiin, lapsilla itsellään on traumatisoivia kokemuksia ja paljon psykosomaattisia oireita.

Suikkasen selvityksen mukaan kolmasosa pakolaislapsista on traumatisoituneita tai selvästi oireilevia. Vain kolmannes heistä oli saanut apua oireisiinsa.[22]

Kidutettujen kuntoutuskeskuksessa on usean vuoden ajan kehitetty traumatisoituneille pakolais- ja turvapaikanhakijalapsille ja -nuorille lasten- ja nuorisopsykiatrisia palveluita projektirahoituksella.

Hankerahalla ja hankkeiden välissä ministeriöiltä saadulla lyhyellä erityisrahoituksella on myös pystytty hoitamaan traumatisoituneita lapsia niin, ettei aloitettu hoito ole katkennut. Hankkeissa on myös annettu konsultaatiota ja koulutusta pakolais- ja turvapaikanhakijalasten ja -nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille valtakunnallisesti. Viimeisin hankerahoitus päättyy kesäkuun lopussa 2015, eikä jatkosta ole jälleen tietoa. On täysin kestämätöntä, että traumatisoituneiden lasten hoitoa ja kuntoutusta ei ole edelleenkään Suomessa resursoitu.

[1] Fagerlund, Monica; Peltola, Marja; Kääriäinen, Juha; Ellonen, Noora & Sariola, Heikki (2014): Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset 2013. Lapsiuhritutkimuksen tuloksia. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 110.

[2]  Rikos- ja pakkokeinotilasto 2014, Tilastokeskus. http://tilastokeskus.fi/til/rpk/2014/index.html

[3]  Kansallinen ihmiskaupparaportoija. Kertomus 2014. Vähemmistövaltuutettu, Helsinki 2014, 9.

[4]  Kansallinen ihmiskaupparaportoija. Kertomus 2014. Vähemmistövaltuutettu, Helsinki 2014, 111–112.

[5] http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32013R0604&from=FI

[6] Helsingin Sanomat 19.5.2015.”Kyse on lapsista, ei paketeista” – Suomi käännyttää alaikäisiä turvapaikanhakijoita Dublin-sopimuksen perusteella”. http://yle.fi/uutiset/kyse_on_lapsista_ei_paketeista__suomi_kaannyttaa_alaikaisia_turvapaikanhakijoita_dublin-sopimuksen_perusteella/7999016?origin=rss

[7] General comment No. 14 (2013) on the right of the child to have his or her best interests taken as a primary consideration. CRC/C/GC/14. 2013.

[8] Committee on the Rights of the Child. Concluding Observations: Finland (CRC/C/FIN/CO/4).

[9]  General Comment No. 6 (2005).Treatment of unaccompanied and separated children outside their country of origin. (CRC/GC/2005/6), kohdat 61-63.

[10] “The detention of a child because of their or their parent’s migration status constitutes a child rights violation and always contravenes the principle of the best interests of the child. In this light, States should expeditiously and completely cease the detention of children on the basis of their immigration status.” Committee on the Rights of the Child. Report of the 2012 Day of General Discussion the Rights of All Children in the Context of International Migration. Suositukset, kohta 78. http://www2.ohchr.org/english/bodies/crc/docs/discussion2012/ReportDGDChildrenAndMigration2012.pdf

[11] Tarkemmin ks.keskusliiton lausunto 31.3.2014 sisäministeriön luonnokseen hallituksen esitykseksi säilöönottoa koskeviin lakimuutoksiin  https://www.lskl.fi/vaikuttaa/lausunnot/2014/lasten_sailoonotto_loukkaa_vakavasti_lapsen_oikeuksia.3611.news

[12] Esimerkiksi vuonna 2011 tehtiin viisi lastensuojeluilmoitusta, kun epäiltiin äitien jaksamista ja mahdollisuutta huolehtia lapsestaan asianmukaisesti säilöönoton aikana Oikeusasiamiehen tarkastuskertomus. Metsälän vastaanottokeskuksen/säilöönottoyksikön tarkastus 13.12.2011 (Dnro 4548/3/11). http://www.eduskunta.fi/eoaratkaisut/eoam+4548/2011

[13] Helsingin Sanomat 1.11.2014 http://www.hs.fi/paivanlehti/kotimaa/Suomi+saa+taas+moitteita+paljuselleist%C3%A4/a1414738142104

[14] YK:n lapsen oikeuksien komitean päätelmät Suomelle. CRC/C/FIN/CO/4. 30.5.–17.6.2011.

[15] Euroopan neuvoston ministerikomitean suuntaviivat lapsiystävällisestä oikeudenkäytöstä. Euroopan neuvoston ministerikomitea 17.11.2010 http://www.coe.int/t/dghl/standardsetting/childjustice/Source/GuidelinesChildFriendlyJustice_FI.pdf

[16] ks. Lapsiasiavaltuutetun toimiston verkkouutinen asiasta 21.1.2014: http://lapsiasia.fi/tata-mielta/tiedotteet/tiedotteet-2014/euroopan-neuvoston-lapsiystavallisen-oikeudenkayton-suuntaviivat-suomeksi/

[17] Ks. Lastensuojelun käsikirja https://www.thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/erityiskysymykset/vanhemman-vankeusrangaistus/lapsi-vanhemman-mukana-vankilassa

[18] Ks. http://www.krits.fi/fin/palvelut/ehja_perhe_-toiminta/

[19] Hankkeen lyhyt kuvaus Emma & Elias -hankkeen sivuilla: http://www.emmaelias.fi/projektit/kopista-kotiin

[20] Lastensuojelulaki (417/2007), 11 luku.

[21] Ks. esim. EOA:n ratkaisut: Lastensuojelulain säännökset eivät oikeuta riisuttamaan sijaishuollossa olevaa lasta. 18.12.2014, Dnrot 3116/4/13, 3321/4/13, 3604/4/13 ja 3667/4/13. (http://www.eduskunta.fi/eoaratkaisut/eoam+3116/2013);

tai Lastensuojelulaitoksen käyttämät rajoitustoimenpiteet eivät perustuneet lakiin. 24.5.2012, Dnro 1001/3/12  (http://www.eduskunta.fi/eoaratkaisut/eoam+1001/2012);

tai Kasvatukseen liittyvät säännöt eivät saa olla mielivaltaisia lastenkodissa. 6.11.2013, Dnro 2777/4/12. (http://www.eduskunta.fi/eoaratkaisut/eoak+2777/2012)

[22] Suikkanen Sirkku (2010) Selvitys kidutettujen ja vaikeasti traumatisoituneiden turvapaikanhakija- ja pakolaislasten ja -nuorten määrästä sekä heidän psykiatristen palvelujen tarpeestaan. Helsingin diakonissalaitoksen raportteja 1/2010.