Siirry sisältöön

Ihmiskaupan vastaiseen toimintaan riittävästi poliittista ohjausta

Verkostoituminen on olennaista ihmiskaupan vastaisessa työssä.

Lastensuojelun Keskusliiton lausunto sisäministeriölle

Ihmiskaupan vastaisen toiminnan järjestäminen valtioneuvostossa, koordinaatiorakenteen luominen

Muistio, luonnos 31.12.2014 (SMDno-2014–3029)

Lastensuojelun Keskusliitto kiittää mahdollisuudesta lausua luonnokseen ihmiskaupan vastaisen toiminnan koordinaatiorakenteesta valtionhallinnossa. Esitetty koordinaatiorakenne vaikuttaa varsin loogiselta ja kannatettavalta. On hyvä, että sisäministeriö on asettanut ihmiskaupan vastaisen toiminnan koordinaattorin. Ihmiskauppakoordinaattori voi toimia linkkinä ja yhdyshenkilönä monitahoisen kentän välillä. Suora linkki sisäisen turvallisuuden ministeriryhmästä tai kansliapäällikkötasolta lähtien aina kansalaisjärjestöjen ruohonjuuritason toimintaan saakka on tärkeää ihmiskaupan monisyisen luonteen vuoksi. Koordinaattorin avulla voidaan tehokkaasti ja joustavasti välittää tietoa vertikaalisesti tarvittaessa nopeastikin valtionhallinnon eri tasoilla ja eri ministeriöissä. Samalla voidaan rakentaa yhteys kansalaisyhteiskunnan ja valtionhallinnon välillä ilman jäykkiä rakenteita.

On myös tärkeää, että ihmiskaupan vastainen toiminta saa riittävää poliittista ohjausta. Näin ehkä saataisiin ruohonjuuritasolta ylös poliittiselle agendalle asioita, jotka eivät muuten saa välttämättä painoarvoa. Kansallinen ihmiskaupparaportoija toteaa 2014 kertomuksessaan, että työperäisen ihmiskaupan tunnistaminen on kehittynyt Suomessa hyvin, mutta seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää ihmiskauppaa tunnistetaan edelleen huonosti, eikä kerjäämiseen ja rikolliseen toimintaan liittyvää ihmiskauppaa tunnisteta juuri lainkaan. Kansallinen ihmiskaupparaportoija näkee, että tässä näkyy ihmiskaupan yhteiskunnallinen painoarvo. Harmaan talouden kitkemiseen on ohjattu voimavaroja viime vuosina niin, että se alkaa tuottaa tulosta ja näkyy myös työperäisen ihmiskaupan tunnistamisena. Muun ihmiskaupan kitkemiseen ei ole sen sijaan osoitettu riittävästi resursseja, koska sitä ei pidetä riittävän merkittävänä yhteiskunnallisena ongelmana.[1]

Verkostoituminen on olennaista ihmiskaupan vastaisessa työssä. Ihmiskaupan moninaisesta luonteesta johtuen toimijoita on kuitenkin paljon. Jotta työ olisi fokusoitua, suunnitelmallista ja tehokasta, jonkinlainen temaattinen käsittely lienee välttämätöntä, sen sijaan että luotaisiin rakenteet säännöllisille aika- ja henkilöstöresursseja vaativille suurten kokoonpanojen paneeleille. Säännöllisten rutiininomaisten kokousten sijaan voidaan koota tarvittaessa sopiva kokoonpano käsittelemään tiettyä kysymystä, esimerkiksi yhteensovittamissihteeristön, mutta myös ihmiskauppakoordinaattorin aloitteesta. Paikallistason toimijat ja järjestöt puolestaan voivat antaa ehdotuksia ihmiskauppakoordinaattorin kautta.

Myös järjestöjä on kentällä hyvin erilaisia ja erilaisilla kentillä toimivia. On jossain määrin haasteellista tuoda samaan pöytään näitä hyvin erilaisia kysymyksiä; vaikkapa työperäinen ihmiskauppa leikkaa suurten työmarkkinajärjestöjen työsarkaa kun taas esim. prostituutioon liittyvän ihmiskaupan uhrien auttamiseen kytkeytyy pieniä ruohonjuuritason toimijoita. On mielekästä miettiä tehokkaimmat keinot myös kansalaisjärjestöjen verkostolle. Miten kansalaisjärjestöjen ihmiskauppaverkoston ja ihmiskauppakoordinaattorin yhteistyö käytännössä järjestetään, on varmaan asia, joka etenee näiden kahden tapaamisissa. Ruohonjuuritason työtä järjestöissä tekevillä on kontakti ihmiskaupan todellisuuteen. Järjestökenttä kaipaakin operatiivista lähestymistapaa asioiden käsittelyyn, ei kokoontumisia kokoontumisten vuoksi tai koordinointia koordinoimisen vuoksi.

Kansallinen ihmiskaupparaportoija on olennaista pitää ajan tasalla siitä, millaiset teemat ovat milloinkin käsittelyssä verkostossa. Keskusliitto kannattaa sitä, että raportoija kytketään kiinteästi koordinaatiorakenteeseen eikä jätetä löyhästi yhdeksi verkoston toimijaksi. Ihmiskauppakoordinaattorin ja kansallisen raportoijan on syytä tehdä yhteistyötä raportoinnin suhteen, ja sopia toimenkuvista ja menettelyistä.

Asia, joka jää luonnoksessa maininnan tasolle, on ihmiskauppakoordinaattorin suhde paikalliseen työhön. Esimerkiksi ihmiskaupan lapsiuhrit eivät välttämättä tule ihmiskaupan vastaisen järjestökentän tietoon, vaan jäävät kuntien lastensuojelun asiakkaiksi muiden joukossa. Kunnissa voi olla toisaalta sellaista tietoa, joka olisi hyvä saada esiin ja toisaalta valtavasti tiedon tarvetta. Se, riittääkö Kuntaliiton edustus verkostossa takaamaan toiminnan valtakunnallisuuden, ansaitsee ehkä vielä pohdintaa. Olisi tärkeää saada kuntien järjestelmissä eteen tulevia haasteita esiin jotta tiedetään, millaisia linjauksia ja ratkaisuja tarvitaan ja millaisia resursseja resursseja toimintaan pitää kohdentaa. Tämä toteutuisi parhaiten ottamalla jonkinlainen edustus kuntatason työntekijöitä mukaan verkostotyöhön.

Kaiken kaikkiaan monialaisen kentän verkostoituminen on haasteellista, ja ihmiskauppakoordinaattorin työn edetessä on syytä varmasti tarkentaa ja arvioida verkoston toimivuutta. Jos rakenne vaikuttaa jäävän liian hajanaiseksi ja löyhäksi, voidaan toimintatapoja muuttaa.


[1] Kansallinen ihmiskaupparaportoija. Kertomus 2014. Vähemmistövaltuutettu, Helsinki 2014, 111–112.