Siirry sisältöön

Ihmiskaupan vastaisen toiminnan perustuttava lapsen oikeuksiin

Lasta on kohdeltava aina ennen kaikkea lapsena. Auttamisjärjestelmän ja lastensuojelun välillä tulee olla tiivis yhteistyö ja selkeät toimintavastuut.

Lastensuojelun Keskusliiton lausunto ulkoasiainministeriölle liittyen Euroopan neuvoston yleissopimukseen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta; täytäntöönpanon seuranta; GRETA; Suomen vastaus ensimmäisen arviointikierroksen kyselyyn (HEL7836-28)

Lastensuojelun Keskusliitto kiittää Ulkoasiainministeriötä mahdollisuudesta lausua liittyen Euroopan neuvoston yleissopimukseen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta.

Euroopan neuvoston yleissopimus ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta on tullut Suomessa voimaan 1.9.2012 (SopS 43–44/2012). Ihmiskaupan vastaisen toiminnan asiantuntijaryhmä (Group of Experts on Action Against Trafficking in Human Beings, GRETA) on lähettänyt Suomelle kyselyn, joka kattaa ne yleissopimuksen määräykset, jotka antavat kokonaiskuvan yleissopimuksen täytäntöönpanosta Suomessa. Keskusliitto ei vastaa GRETA:n yksityiskohtaisiin kysymyksiin, vaan keskittyy lausunnossaan havaintoihin, joihin se on toiminnassaan kiinnittänyt huomiota tai selvittänyt tarkemmin. Nämä voidaan tiivistää seuraavasti:

Lapsiuhrin ollessa kyseessä tulee kaiken toiminnan perustua olla lapsen oikeuksista lähtevä kokonaisvaltainen lähestymistapa. Tämä koskee myös yleissopimuksen monitorointia. Tässä yhteydessä on hyvä tarkastella erityisesti, missä vaiheessa prosessia ja mikä taho tekee lapsen edun arviointia ja määrittelyä.

Kaikki lapsiin liittyvä muuttoliike ei ole lähtöisin ihmiskaupasta, toisaalta kaikki ihmiskauppa ei ole muuttoliikkeeseen liittyvää. Etenkin Suomessa ihmiskauppa nähdään liian kapeasti, pelkästään maahanmuuttajiin liittyvänä. Myös pitkään Suomessa oleskelleet tai Suomen kansalaiset voivat uhriutua – niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Tämä tulee huomioida auttamisjärjestelmässä ja tiedottamisessa.

Suomessa pohditaan parhaillaan ihmiskaupan uhrien auttamista koskevan erillislain säätämistä. Järjestettiinpä rakenne millaiseksi hyvänsä, auttamisjärjestelmän ja lastensuojelun välillä tulee olla tiivis yhteistyö ja selkeät toimintavastuut. Lasten kanssa työskentelevien on saatava koulutusta ihmiskaupasta, ja ihmiskaupan toimijoiden koulutusta lasten erityistarpeista ja oikeuksista.

Keskusliitto haluaa nostaa esille, että ihmiskaupan uhreilla saattaa olla lapsia. Auttamisjärjestelmään hakeutuneen uhrin valmiudet ja mahdollisuudet hoitaa mukana kulkevia lapsia voivat olla rajalliset. On tärkeää kiinnittää huomiota siihen, tunnistetaanko auttamisjärjestelmässä uhrien lasten tarpeet, ja saavatko he riittävästi apua.

Taustaa

Kotimaastaan tai yhteisöstään syystä tai toisesta lähtemään joutuneet lapset joutuvat helposti salakuljettajien ja rikollista toimintaa harjoittavien vaikutuspiiriin. Matkustavien lasten moninaiset tilanteet eivät aina asetu selkeästi rajattuihin kategorioihin, joilla viranomaiset pyrkivät hallitsemaan muuttoliikettä.

Lapset saattavat matkallaan liukua edestakaisin kategoriasta toiseen. Kaikki lasten muuttoliike ei ole ihmiskauppalähtöistä, ja toisaalta uhriutuminen voi myös tapahtua missä vaiheessa matkaa tahansa. Riippumatta kotimaasta tai alueelta lähdön syystä lapsi voi joutua matkalla myös erilaisen hyväksikäytön uhriksi, joka ei ole ihmiskauppaa.

Tämän vuoksi ei voida kyllin korostaa sitä, että lasta on kohdeltava aina ennen kaikkea lapsena ja hänelle tulee tarjota suojelua lapsena, käsitettiinpä hänen maahantulonsa hallinnollisesti kuuluvan mihin kategoriaan tahansa.

Pelkästään ihmiskaupan uhrien etsimiseen keskittyvät auttamisohjelmat saattavat johtaa siihen, ettei päästä käsiksi ilmiön syntymekanismeihin eikä ennalta ehkäisyyn.

Myös järjestöillä on esimerkiksi hankkeita, joissa keskitytään pelkästään estämään lasten ja nuorten lähteminen maasta pois, jotta he eivät joutuisi ihmiskaupan uhriksi. Yksipuolinen näkemys, että lapsen etu on aina jäädä kotimaahansa ja oman yhteisönsä pariin, voi johtaa lapsen oikeuksien loukkauksiin.

Uhriutuminen on sitä paitsi voinut tapahtua jo lähtömaassa, ja lisäksi lasten yritykset salata maasta poistumisensa saavat entistä riskialttiimpia muotoja. Lasten suojaamiseksi tarkoitettujen toimenpiteiden tuleekin perustua kokonaisvaltaiseen, lapsen oikeuksien pohjalle rakentuvaan lähestymistapaan.[1]

Euroopan neuvoston yleissopimus ei ole erityisen vahvasti sovitettu yhteen Lapsen oikeuksien sopimuksen kanssa. Siinä viitataan lasten erityiseen haavoittuvuuteen tai lapsen edun huomioimiseen eri vaiheissa, kuten vanhempien jäljittämisessä, todistajansuojelussa, oikeuskäytännöissä, sekä oleskelulupaa tai paluuta harkittaessa.

Mutta esimerkiksi edustajan määräämistä koskeva artikla 10.4. on aika heikko. Suomen lainsäädäntö ja sen toimeenpano on ollut jo pitkään vahvempi edustajan määräämisvelvoitteen osalta, sekä voimassaolevassa vastaanottolaissa että aiemmassa turvapaikanhakijoiden vastaanottoa säätelevässä laissa.

Alaikäisten ihmiskaupan uhrien suojelu tuleekin perustua lähtökohtaisesti YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen (LOS), eikä pelkästään ihmiskauppaa säätelevään normistoon.

Tämän vuoksi Lastensuojelun Keskusliitto arvioi lausunnossaan ihmiskaupan vastaista toimintaa LOS:n näkökulmasta. Lapsen oikeuksien yleissopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita henkilöitä (LOS 1 artikla).

LOS:n oikeuksista etenkin seuraavat artiklat ovat lausuttavan asian kannalta merkityksellisiä:

LOS 2 artikla velvoittaa kohtelemaan kaikkia lapsia yhdenvertaisesti ilman minkäänlaista erottelua, joka perustuu muun muassa lapsen tai hänen vanhempiensa kieleen, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään tai syntyperään.

LOS 3(1) artiklan mukaan kaikissa viranomaisten ja lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. LOS 3(2) artiklan mukaan lapsella on oikeus hänen hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon.

LOS 3 artiklassa korostetaan, että hallitusten ja julkisten sekä yksityisten toimijoiden tulee selvittää toimiensa vaikutus lapsiin, jotta taataan lapsen edun ensisijainen harkinta.

LOS 6 artiklassa taataan lapselle perustavanlaatuinen oikeus elämään sekä oikeus henkiinjäämiseen ja kehittymiseen mahdollisimman täysimääräisesti.

LOS 12 artikla mukaan lapsella on oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa ja nämä näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa hallinnollisissa toimissa.

LOS 20 artiklassa säädetään, että lapselle, joka on tilapäisesti tai pysyvästi vailla perheen turvaa, on oikeus valtion antamaan erityiseen suojeluun ja tukeen.

LOS 22 artiklassa painotetaan, että pakolais- ja turvapaikanhakijalapset ovat oikeutettuja yleissopimuksen oikeuksiin, kuten kaikki valtion lainkäyttövallan piiriin kuuluvat lapset, kansalaisuusasemasta riippumatta.

Artiklan 30 mukaan vähemmistöryhmään kuuluvalta lapselta ei saa kieltää oikeutta nauttia omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää omaa kieltä.

LOS 34 artikla velvoittaa valtioita suojelemaan lapsia kaikilta seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön muodoilta, sekä ryhtymään toimiin erityisesti seksuaalista hyväksikäyttöä, prostituutiota ja pornografiaa vastaan.

LOS 35 artikla velvoittaa sopimusvaltioita ryhtymään kaikkiin tarkoituksenmukaisiin kansallisiin sekä kahden- että monenvälisiin toimenpiteisiin estääkseen lasten ryöstämisen, myynnin ja kauppaamiseen missään tarkoituksessa ja muodossa.

LOS 39 artikla velvoittaa sopimusvaltioita ryhtymään kaikkiin mahdollisiin toimiin edistääkseen minkä tahansa hyväksikäytön tai kaltoinkohtelun uhriksi joutuneen lapsen ruumiillista ja henkistä toipumista ja yhteiskunnallista sopeutumista. Toipumisen ja sopeutumisen on tapahduttava ympäristössä, joka edistää lapsen terveyttä, itsekunnioitusta ja ihmisarvoa.

Lapsen oikeuksien sopimuksen toinen lisäpöytäkirja, joka käsittelee lasten myyntiä ja lasten hyväksikäyttöä prostituutiossa ja pornografiassa, kriminalisoi eräitä vakavia lapsen oikeuksien rikkomuksia, kuten lapsikaupan, laittoman adoption ja lasten hyväksikäytön prostituutiossa sekä pornografiassa.

Lisäpöytäkirja korostaa kansainvälisen yhteistyön ja yleisen tietoisuuden merkitystä taistelussa valtioiden rajat ylittäviä rikkomuksia vastaan. Lisäpöytäkirja muistuttaa myös tiedotus- ja opetuskampanjoiden tärkeydestä lasten suojelun lisäämisessä.

Lapsen etu myös monitoroinnin lähtökohdaksi

Lastensuojelun Keskusliitto pitää tärkeänä, että lapsen etu tulee käytännössä toteutumaan ja että lapsivaikutusten arviointi tulee tehtyä ihmiskauppaa koskevissa ratkaisuissa ja toimenpiteissä.

Erityisesti keskusliitto haluaa kiinnittää huomiota niihin tilanteisiin, jotka liittyvät Suomeen yksin tai huoltajiensa mukana tulleiden lasten uhriutumiseen tai uhriutumisen uhkaan.

Kansallinen ihmiskaupparaportoija korostaa, että lapsen etua on arvioitava myös tilanteissa, joissa alaikäiset ovat palaamassa takaisin kotimaahansa. Tällöin riski uudelleen uhriutumiseen on selkeästi olemassa.

Lastensuojelun Keskusliitto esittää, että yleissopimuksen monitoroinnin yhteydessä otettaisiin tarkasteluun, missä vaiheessa, kenen toimesta ja miten tehdään lapsen edun arviointia ja määrittelyä.

Esimerkiksi oleskelulupaharkintaa tai vaihtoehtoisesti paluuta pohdittaessa on tehtävä huolellinen lapsen edun määrittely. Se tulee myös dokumentoida, jotta voidaan varmistaa erilaisten vaihtoehtojen punninta ja nähdään, miten kyseessä olevaan vaihtoehtoon on lopulta päädytty.

YK:n pakolaisjärjestö on eritellyt lapsen edun määrittelyä oman työnsä kannalta turvapaikanhakija- ja pakolaislasten osalta.[2] Parhaillaan järjestö viimeistelee yhdessä UNICEFin kanssa lapsen edun määrittelyyn ohjeistusta, josta toivotaan apua ennen kaikkea viranomaisille näiden tehdessä ilman huoltajaa kulkevia lapsia koskevia päätöksiä.

Keskusliitto huomauttaa, että ihmiskaupan uhrien joukossa voi olla myös lapsia, jotka putoavat lähtökohtaisesti Lapsen oikeuksien sopimuksen soveltamisen ulkopuolelle.

Euroopan neuvoston yleissopimuksen artikla 10.3. sivuaa ongelmaa, joka voi olla turvapaikanhakijana tulleiden nuorten kohdalla merkittävä: iänmääritykseen liittyvät ongelmat voivat pudottaa oikeasti alaikäiset nuoret vaille heille kuuluvia palveluja ja oikeusturvaa.

Erityisen ongelman muodostaa EU:n vastuunmäärittämisasetuksen (ns. Dublin-sopimus) toimeenpano. EU:n viimekesäisen tuomioistuimen päätöksen myötä ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten tilanne on olennaisesti parantunut, kun heitä ei enää palauteta automaattisesti siihen maahan, jossa he ovat jättäneet ensin hakemuksensa.

Aikuiseksi rekisteröity nuori voidaan kuitenkin palauttaa esim. Välimeren maihin, jossa uhriutuminen on saattanut tapahtua. Näiden nuorten joukossa voi olla myös oikeasti alaikäisiä, joiden ikä on merkitty viranomaisrekistereissä virheellisesti.

Jos alaikäiseksi turvapaikanhakijaksi Suomessa tuleva hakija on rekisteröity muualla täysi-ikäiseksi – esimerkiksi hänen oman salakuljettajan neuvosta tekemän ilmoituksensa perusteella – hänellä tai hänelle määrätyllä edustajalla on vähäiset mahdollisuudet korjata asia, sillä he eivät esimerkiksi voi pyytää lääketieteellistä iänmääritystä. Iänmäärityksen voivat laittaa vireille vain ulkomaalaislaissa määrätyt viranomaiset.[3]

Tiedotusta ja tiedonkeruuta ilmiöstä lisättävä

Yleissopimuksen 5 artikla velvoittaa, että osapuolet toteuttavat erityisiä toimia vähentääkseen lasten alttiutta ihmiskaupalle, erityisesti luomalla lapsia suojelevan ympäristön. Artiklassa säädetään, että ”osapuolet ottavat käyttöön tehokkaat toimintaperiaatteet ja ohjelmat ihmiskaupan ehkäisemiseksi esimerkiksi tutkimuksella, tiedottamisella, valistus- ja koulutuskampanjoilla, sosiaalisilla aloitteilla ja talousaloitteilla sekä koulutusohjelmilla, jotka suunnataan erityisesti ihmiskaupalle alttiille henkilöille ja ihmiskauppaa käsitteleville ammattihenkilöille, ja/tai tehostavat tällaisia toimintaperiaatteita ja ohjelmia.”

GRETA on arviointikertomuksissaan kiinnittänyt huomioita myös maan sisäisen ihmiskaupan ehkäisemiseen ja kehottanut valtioita suuntaamaan tiedotuskampanjoita myös tähän ilmiöön liittyen.

Lastensuojelun Keskusliitto pitää selkeänä puutteena sitä, että maan sisäisen tai Suomesta ulkomaille kohdistuvan ihmiskaupan ehkäisemiseen ei ole juurikaan kiinnitetty huomiota, koska yleensä Suomen nähdään olevan vain kauttakulku- ja kohdemaa ulkomaalaistaustaisille ihmiskaupan uhreille.

Kuitenkin ihmiskaupan uhri voi olla jo oleskeluluvan saanut tai jopa Suomen kansalainen, kuten viime vuosien tapaukset ovat osoittaneet. Oleskeluluvan saaminen ei välttämättä tarkoita, että uhrin siteet ihmiskauppaan katkeaisivat.

Kansallinen ihmiskaupparaportoija on tuoreessa raportissaan[4] tuonut esille, että syrjäytymisvaarassa olevat, mielenterveysongelmista kärsivät ja päihderiippuvaiset nuoret ovat erityisessä riskissä joutua ihmiskaupan tai siihen rinnastettavan hyväksikäytön uhreiksi.

Tämän vuoksi tiedottamisen tulee olla laajempaa kuin tähän asti on ajateltu. Lastensuojelun Keskusliitto korostaa, että tarvitaan erityisesti lapsille ja nuorille suunnattuja kampanjoita ja tiedotusta, jossa selkeästi lapsille ymmärrettävällä tavalla tuodaan esille ihmiskauppaan liittyvää tietoa ja myös tietoa auttamisjärjestelmästä ja siihen hakeutumisesta.

Euroopan neuvoston yleissopimuksen artikla 5 velvoittaa myös edistämään ihmisoikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa ja noudattamaan sukupuolten välisen tasa-arvon valtavirtaistamista ja lapset huomioon ottavaa lähestymistapaa, kun kehitetään ja pannaan täytäntöön toimintaperiaatteita ja ohjelmia.

Lastensuojelun Keskusliitto korostaa, että lapsille ja nuorille suunnattu tunne- ja turvataitokasvatus on keskeisessä asemassa tässä asiassa. Turvataitokasvatuksen avulla lapset ja nuoret oppivat taitoja, joilla he voivat välttyä joutumasta kiusaamisen, alistamisen, väkivallan, houkuttelun, ahdistelun ja seksuaalisen hyväksikäytön tilanteisiin tai niihin joutuessaan osaavat suojella itseään ja puolustaa rajojaan.

Lisäksi laajoilla kampanjoilla voidaan lisätä nuorten tietoisuutta seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta. Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen seksuaalisen väkivallan vastaisen kampanjan ”Mun kroppa. Mä päätän” tavoitteena on, että nuoret tiedostavat omat seksuaaliset oikeutensa ja heitä loukkaavan käyttäytymisen.

Koulutusta ihmiskaupasta lasten kanssa työskenteleville

Ammattilaisille tarvitaan erityistä koulutusta sekä lapsiuhrien tunnistamiseen että erityisesti lasten tarpeiden ymmärtämiseen ja huomioonottamiseen. Ihmiskauppa ilmiönä on Suomessa suhteellisen tuntematon ja sen tunnistamiseen ei ole riittäviä valmiuksia. Tämä vaikeuttaa auttamisjärjestelmien luomista ja niiden piiriin ohjaamista. Ilmiön laajuutta ja monimuotoisuutta ei myöskään riittävästi tunnisteta.

Eri sektoreilla toimivat ammattilaiset eivät miellä ihmiskaupan voivan koskettaa myös heidän asiakkaitaan, vaan ihmiskauppa käsitetään kapeasti vain ulkomaalaisiin ja turvapaikanhakijoihin liittyväksi ilmiöksi. Tähän juontuu siitä, että auttamisjärjestelmä on rakennettu turvapaikanhakijoiden vastaanottoon.

Lasten ja nuorten kanssa työskenteleville on suunnattava koulutusta, muidenkin kuin ulkomaalaisia kohtaavien ammattiryhmien kohdalla. Lasten kannalta tunnistaminen, tilastointi ja seuranta on erityisen tärkeää; lasten käyttämät palvelut, kuten koulu tai terveydenhuolto, lähtevät toimimaan oikeastaan vasta silloin, kun ilmiön olemassaolo tunnistetaan ja osataan määritellä sen laajuus.

Tilastoinnin tulee kehittyä tunnistamisen rinnalla. Olisi tärkeää kerätä tiedot myös erilaisista konsultaatiopyynnöistä, joita ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän koordinoiva taho saa kunnista. Tilastoidaanko myös tapaukset, joissa esim. kunnan lastensuojelu ottaa yhteyttä saadakseen konsultaatiota, mutta ei kuitenkaan tee esitystä auttamisjärjestelmään ottamiseksi?  Miten varmistetaan, että kaikki lapset saavat tarvitsemiaan palveluja ja asiantuntevaa apua?

Lastensuojelun Keskusliitto teki syksyllä 2013 EU:n perusoikeusvirastolle selvityksen alaikäisten ihmiskaupan uhrien edustajajärjestelmästä Suomessa. Selvityksen mukaan edustajat eivät ole saaneet juuri lainkaan koulutusta ihmiskauppaan liittyen. Edustajat ovat erittäin tärkeä kohderyhmä, joille tulee suunnata koulutusta ilmiöstä ja uhrien tunnistamisesta ja auttamisesta. Samantyyppisiä ongelmia nousi esille jo aiemmin Outi Lepolan keskusliitolle tekemässä selvityksessä ”Ei omainen eikä viranomainen. Selvitys ilman huoltajaa Suomeen tulleiden lasten edustajajärjestelmästä” [5]. Lastensuojelun Keskusliitto korostaa, että toimiva ja hyvin koordinoitu edustajajärjestelmä on oleellisen tärkeä alaikäisten ihmiskaupan uhrien auttamisessa.

Keskitettyä asiantuntemusta tiiviissä yhteistyössä lastensuojelun kanssa

Auttamisjärjestelmäkysymys on alaikäisten osalta kaksitahoinen. Lastensuojelun Keskusliitto arvostaa erikoistuneita yksiköitä ja niissä toimivien erityistä ammattitaitoa uhrien auttamisessa. Erityisesti lapset hyötyvät tästä.

Toisaalta alaikäisten ihmiskaupan uhrien auttaminen tulisi olla tiiviisti osa lastensuojeluviranomaisten toimintaa, jotta lapsia voitaisiin auttaa kattavasti koko maassa ja lapsilla ja perheillä olisi riittävästi mahdollisuuksia saada tarvitsemiaan lastensuojelun tukitoimia.

Uhrien suojelussa on joskus tarpeen käyttää rajoitustoimenpiteitä (esim. yhteydenpito aikuisiin, joilla voi olla kytkös ihmiskaupan organisointiin ja kyseisen lapsen uhriutumiseen). 15-vuotiasta ei voida myöskään ottaa auttamisjärjestelmään ilman tämän suostumusta. Lastensuojelulla on toimivaltaa näissä tapauksissa.

Lastensuojelun Keskusliitto korostaa, että auttamisjärjestelmän ja lastensuojelun välillä toimintavastuut tulee olla selkeät ja yhteistyö toimiva. Sopimuksen monitoroinnin yhteydessä on hyvä tarkastella, onko vastuunjako ohjeistettu riittävästi.

Yhteistyö edellyttää lastensuojelun työntekijöiltä hyvää asiantuntemusta ihmiskaupan uhrien tunnistamisessa ja auttamisessa. Ongelmaksi saattaa muodostua se, että lastensuojelun ammattilainen ei välttämättä kohtaa työssään montaakaan ihmiskaupan uhria, minkä vuoksi riittävää erityisosaamista ja kokemusta ihmiskaupan uhrien erityistarpeista ei pääse kertymään.

Ulkomaalaiset prostituutiossa toimivat naiset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa ja heillä saattaa olla mukanaan alaikäisiä lapsia.

Lastensuojelun Keskusliitto korostaa, että vaikka nämä lapset eivät itse ole varsinaisesti ihmiskaupan uhreja, tulee heidän tilanteensa ja tarpeensa ehdottomasti arvioida samalla, kun autetaan lapsen vanhempaa ihmiskaupan uhrina.

Lasten hyvinvoinnin kannalta on oleellisen tärkeää tarjota riittävästi tukea ja apua perheen arkeen ja turvata tarpeelliset lastensuojelun tukitoimet myös näille lapsille ja perheille. Lastensuojelun Keskusliitto on myös huolestunut siitä, että ilman riittävää apua ja tukea lapsille ja perheille ihmiskauppa saattaa ”ylisukupolvistua”.

On tunnettua, että aikuisten on vaikea päästä eroon ihmiskaupan uhriutumisen kierteestä. Heidän lastensa kasvaminen tässä tilanteessa luo edellytykset ylisukupolviselle uhriutumiselle, jollei tilanteeseen puututa.

Uhrien itsensä tosiasiallinen mahdollisuus ajaa oikeuksiaan on heikon psyykkisen ja fyysisen tilan vuoksi usein vaikeaa. Erityisesti alaikäiset seksuaalisen hyväksikäytön uhrit tarvitsevat tehokasta suojelua niin, että heidän kohtaamansa hyväksikäyttö voidaan asianmukaisesti selvittää.

Lapsen pahoinpitelyn tai seksuaalisen hyväksikäytön selvittäminen edellyttää saumatonta viranomaisyhteistyötä, nopeaa ja sujuvaa selvittämisprosessin käynnistymistä sekä selvittämiseen osallistuvien viranomaisten perehtyneisyyttä nimenomaisesti lapsen kuulemiseen, ymmärrystä lapsen tarpeista ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa lapsen hyvinvoinnin turvaamiseen.

Ihmiskaupan uhrien kohdalla nämä vaatimukset korostuvat vielä enemmän. Lisäksi viranomaistoimijoilla tulee olla riittävästi ymmärrystä ihmiskauppailmiöstä alaikäisten osalta.

Lastensuojelun Keskusliitto pitää sosiaali- ja terveysministeriön, sisäasiainministeriön ja oikeusministeriön käynnistämää ja THL:n koordinoimaa Lastenasiaintalo-hankkeen tyyppistä viranomaisyhteistoimintaa myös alaikäisten ihmiskaupan uhrien kannalta hyvänä erityispalveluna[6].

Kansalaisjärjestöillä merkittävä rooli

Euroopan neuvoston yleissopimuksen artikla 12 korostaa yhteistyötä uhrien auttamiseen osallistuvien kansalaisjärjestöjen, muiden asianomaisten järjestöjen tai muiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa.

Lastensuojelun Keskusliitto pitää tärkeänä kansalaisjärjestöjen toimintaa ihmiskaupan uhrien auttamisessa. Ihmiskaupan uhrit eivät usein luota viranomaistoimijoihin ja asiaan perehtyneet kansalaisjärjestöt ovat keskeisessä asemassa uhrien tunnistamisessa ja ohjaamisessa auttamisjärjestelmään.

Kansallinen ihmiskaupparaportoija on raportissaan tuonut esille, että kansalaisjärjestöillä on mahdollisuus tavoittaa kaikkein haavoittuvimmissa asemissa olevat uhrit, jotka eivät ainakaan heti uskalla turvautua viranomaisiin.

Kansalaisjärjestöt voivat tarjota uhreille apuaan ja tukeaan sekä vahvistaa uhrien luottamusta viranomaisia kohtaan. Ongelmana on kuitenkin se, että Suomessa on harvoja kansalaisjärjestöjä, jotka tuntevat ihmiskauppaa ilmiönä sekä siihen liittyvää auttamisjärjestelmää.

Yksi oleellinen ongelma on kansalaisjärjestöjen projektiluonteinen rahoitus, joka ei aina mahdollista toiminnan jatkuvuutta siten kuin se ihmiskaupan uhrien tunnistamisen ja auttamisen kannalta olisi tärkeää. Arvioinnissa on hyvä huomioida myös, onko järjestöjen ja viranomaisten vastuut jaettu ja ilmaistu riittävän selkeästi.

[1]  Shuteriqi, Mirela (2013). Challenges faced in protecting children on the move: an NGO perspective. Raportissa: Children on the Move, International Organization of Migration (IOM).

[2] United Nations High Commissioner for Refugees: Guidelines on Determining the Best Interests of the Child, Geneva 2008.

[3]  Kansallisen ihmiskaupparaportoijan kertomus 2010. Ihmiskauppa ja siihen liittyvät ilmiöt sekä ihmiskaupan uhrien oikeuksien toteutuminen Suomessa; tai Parsons, Annika (2009). Selvitys lapsen edun toteutumisesta turvapaikanhakija- ja pakolaislapsia koskevissa päätöksissä. Vähemmistövaltuutettu.

[4]  Kansallinen ihmiskaupparaportoija. Kertomus 2013.

[5] https://www.lskl.fi/files/1354/Ei_omainen_eika_viranomainen.PDF

[6] THL:n tiedote ”Lastenasiaintalo turvaamaan väkivaltaa kokevaa lasta“ http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tiedote?id=33147

Taina Martiskainen

Erityisasiantuntija


040 731 3014

Työskentelen lapsen oikeuksien ja erityisesti maahanmuuttajalasten oikeuksien toteutumiseksi. Erityisalueeni on turvapaikanhakijalasten asema. Työni koostuu etupäässä vaikuttamistyöstä, mutta toimin myös koulutuksen sekä erilaisten kotimaisten ja eurooppalaisten verkostojen parissa.