Siirry sisältöön

Jokaisessa koulussa oltava riittävästi oppilashuollon asiantuntemusta

Lapset tulisi ottaa mukaan opiskeluhuollon suunnittelemiseen, toteuttamiseen ja kehittämiseen.

Hallituksen esitysluonnoksesta oppilas- ja opiskelijahuoltolaiksi

Lastensuojelun Keskusliitto kiittää mahdollisuudesta lausua hallituksen esitysluonnoksesta oppilas- ja opiskelijahuoltolaiksi. Esitys on erittäin tärkeä, ja johtaa toivottavasti kauan odotetun lainsäädännön mahdollisimman pikaiseen valmistumiseen. Keskusliitto haluaa kiinnittää huomiota etenkin seuraaviin näkökohtiin:

  • lain riittävä resursointi ja tehokas valvonta avainasemassa yhdenvertaisten palvelujen turvaamiseksi
  • jokaisella koulussa oltava käytössä riittävästi oppilashuollon asiantuntemusta
  • lapset mukaan opiskeluhuollon suunnittelemiseen, toteuttamiseen ja kehittämiseen
  • vanhempien aktiivinen osallistaminen oppilashuoltotyöhön

Yhdenvertaisten ja laadukkaiden palvelujen turvaaminen kaikille lapsille

Opiskeluhuolto toteuttaa osaltaan merkittävästi YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa säänneltyä, ja sopimuksen yleisperiaatteeksi määriteltyä jokaisen lapsen oikeutta kehitykseen (LOS 6.2 art.).

Oppilashuollolla on tärkeä tehtävä edistettäessä lapsen oikeuksien sopimuksen ja perustuslain mukaista lapsen oikeutta opetukseen (LOS 28 art. ja PL 16 §).

Lisäksi sillä turvataan lapsen oikeutta nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta (LOS 24 art.) sekä toteutetaan perustuslain 19.3 §:n toimeksiantoa sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaamisesta.

Lapsen oikeuksien sopimuksen 2 artiklassa turvattu syrjimättömyys on yleissopimuksen toinen johtava periaate. Kuten esityksessäkin toistuvasti todetaan, on oppilas- ja opiskeluhuollon voimavaroissa ja toimintatavoissa tällä hetkellä aivan liian suuria sekä kuntien välisiä että kuntien sisäisiä koulukohtaisia eroja.

Tämän seurauksena eri koulua käyvät lapset ovat keskenään eriarvoisessa asemassa. Myös lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt ongelmaan huomiota, ja todennut olevansa huolissaan palvelujen resursoinnin alueellisista ja paikallisista eroista Suomessa.

Oppilas- ja opiskeluhuoltoa koskevat säännökset ovat nykyisessä lainsäädännössä hyvin hajallaan. Tämän seurauksena säädösten hallittavuus sekä kokonaiskuvan luominen opiskeluhuollosta on ollut käytännön toimijoille haastavaa.

Esitetty yhtenäinen oppilas- ja opiskelijahuoltolaki, jossa opiskeluhuollosta säännellään kootusti, on siksi hyvin tervetullut. Sääntelyn kokoaminen yhteen lakiin edistää osaltaan yhdenmukaisia käytäntöjä. Lisäksi näin helpotetaan käytännössä haastavaksi osoittautunutta, mutta hyvin tärkeää ja onnistuessaan tehokasta monialaista yhteistyötä.

Laki ei edelleenkään kattaisi kaikkea oppilashuoltoon liittyvää sääntelyä, vaan esimerkiksi koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palveluista säädettäisiin edelleen terveydenhuoltoa koskevassa lainsäädännössä. Tämä lienee perusteltua, mutta lakien välisten viittaussäännösten tulee olla hyvin selkeitä.

Toisen asteen opiskelijat saisivat esityksen myötä opiskeluhuollon kuraattori- ja psykologipalveluihin vastaavan subjektiivisen oikeuden kuin perusasteen oppilaat. Keskusliitto kannattaa esitystä lämpimästi. Muutos olisi huomattava parannus nykytilaan ja esimerkiksi olennainen työkalu nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn.

Esityksellä täsmennettäisiin opiskelijoiden oikeutta opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalveluihin säätämällä, että jokaisen oppilaitoksen käytettävissä on oltava kyseisiä palveluja sekä määrittelemällä psykologin tai kuraattorin pääsylle määräajat.

Ehdotetut muutokset ovat kannatettavia. Sääntely opiskelijan oikeudesta saada psykologi- ja kuraattoripalveluita on kuitenkin edelleen liian epätäsmällistä. Opiskelijalla olisi lain mukaan oikeus saada vastaanotolla tehdyn arvion perusteella ”riittävä” tuki ja ohjaus hänen opiskeluunsa ja kehitykseensä liittyvien vaikeuksien ehkäisemiseksi ja poistamiseksi.

Se, mitä riittäväksi tueksi katsotaan, voi vaihdella käytännössä huomattavasti ja pahimmassa tapauksessa vesittää opiskelijan oikeuden. Oikeuden tarkempi sisältö ja laajuus tulee säädellä täsmällisemmin.

Opetussuunnitelman perusteita uudistetaan parhaillaan. Yhdenvertaisuuden toteutumisen näkökulmasta on tärkeää, että opetussuunnitelman perusteissa määritellään opetussuunnitelman mukaisen oppilashuollon sisältö ja tavoitteet tarpeeksi selkeästi.

Ilman tarpeellisia resursseja ja tehokasta valvontaa selkein ja velvoittavinkin lainsäädäntö jää toteutumatta. On ensinnäkin välttämätöntä, että esitys resursoidaan täysimääräisesti. Valvonnan osalta taas ongelmaksi jäisi edelleen sen vaihtelu oppilashuollon eri kokonaisuuksien välillä.

Opetussuunnitelman mukaisen oppilashuollon valvonta on esityksessä jätetty nimittäin ainoastaan kunnan ja koulutuksen järjestäjän omavalvonnan varaan. Omavalvonta on hyvä lisä valvonnan eri keinoihin, mutta se ei yksinään riitä turvaamaan opiskelijan oikeuksia.

Jotta lain tavoitteet toteutuisivat, se tarvitsee tehokkaampaa valvontaa koskevan sääntelyn. Lisäksi myös valvonnan näkökulmasta psykologi- ja koulukuraattoripalvelujen sääntelyn epätäsmällisyys on ongelmallista. Jotta valvonta voi toimia tehokkaasti, on sen kohteena oltava selkeästi mitattava tavoite.

Palveluiden saatavuus ja laadukkuus

Lakiesityksen yksi keskeinen tarkoitus on turvata varhainen tuki sitä tarvitseville. Tavoitteen toteutumisen osalta on keskeistä, että lapsella on mahdollisuus päästä aikuisen luokse heti ja ilman ajanvarausta. Sama pätee toisaalta myös vakavan kriisin kohdanneisiin lapsiin.

Kun lapsi haluaa puhua kohtaamastaan kriisistä, eikä paikalla ole ketään tai häntä ei kuunnella, voi asiasta puhuminen jatkossa vaikeutua huomattavasti. Lapsen oikeuksien komitea on suositellut Suomea säätämään vakituisen terveydenhuoltohenkilöstön sijoittamisesta kouluun, mukaan lukien psykologit.

Keskusliiton näkemyksen mukaan lähtökohtana on oltava, että sääntelyllä turvataan jokaiseen kouluun ainakin yksi pysyvä ja kokoaikainen oppilashuollon ammattihenkilö. Pienissä kouluissa oppilaan oikeudet lienee toteutettavissa myös muilla järjestelyillä. Kuitenkin mitä isommaksi koulun koko kasvaa, sitä tärkeämpää pysyvän henkilöstön olemassaolo on.

Opiskelijan asian kiireellisyyden arviointi on tiedon vastaanottavan oppilashuoltoryhmän jäsenen tehtävä huolella. Oppilaitoksen opiskeluhuoltoryhmän on syytä jo suunnitteluvaiheessa keskustella ja pohtia yhdessä sitä, mitkä asiat ovat kiireellisesti hoidettavia.

Myös kiireellisen lastensuojelua tai poliisin puuttumista edellyttäviä tilanteita on syytä ennakoida ryhmässä ja konsultoida niiden osalta kyseessä olevia viranomaisia. Lisäksi on muistettava, että myös opettajat ovat osa oppilashuoltoa.

Jos lapsi itse määrittelee oman opettajansa itselleen erityisen tärkeäksi, tulisi tämä luottamussuhde ottaa huomioon oppilashuoltoryhmässä ja toiminnan koordinoinnissa.

Palveluiden saatavuuden osalta on välttämätöntä, että lapset ja vanhemmat ovat tietoisia palveluiden olemassaolosta. Esityksen ehdotus tiedottamis- ja ohjausvelvollisuudesta (12 §) on siksi tärkeä.

Tiedottamisen tulee olla säännöllistä, ja lasten ja nuorten kohdalla ikätasoisella tavalla tapahtuvaa. Lisäksi koko oppilaitoksen henkilökunnalla on oltava perustiedot olemassa olevista palveluista, jotta lapsi voi kääntyä kenen tahansa puoleen ohjausta tarvitessaan.

Esityksen yhteydenottoa psykologi- ja kuraattoripalvelujen saamiseksi koskeva lainkohta (15 §) ei sisällä sääntelyä opiskelijan omasta eikä vanhempien oikeudesta ottaa yhteyttä palvelujen saamiseksi, vaan siitä mainitaan ainoastaan perusteluiden tasolla.

Keskusliiton näkemyksen mukaan tämä ei riitä, vaan asiasta tulisi säännellä selkeästi lain tasolla.

Pelkkä palvelujen saatavuus ei riitä, vaan niiden tulee myös olla laadukkaita. Palvelun laatua kuvaa nuorten mielestä erityisen hyvin se, että henkilö, johon he tukeutuvat, ei vaihdu jatkuvasti. Toisaalta nuoren tulisi kuitenkin halutessaan voida vaihtaa henkilöä, jonka kanssa hän käy lävitse henkilökohtaisia asioitaan.

Yleisesti lasten on helpompi lähestyä työntekijöitä, jos he näkyvät muutenkin koulun arjessa. Laatua varmistaa lisäksi oleellisesti kelpoisuusvaatimukset. Siksi on positiivista, että niistä jatkossa säädettäisiin myös koulukuraattoreiden osalta (5 §). Oppilashuoltotyössä koulutuksen ohella erityisen tärkeää on henkilön soveltuminen opiskeluhuollon tehtäviin.

Lapsen osallisuus ja kodin ja koulun välinen yhteistyö

Lapsilla on lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklan sekä perustuslain 6.3 §:n mukaan oikeus osallistua ja vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Opiskeluhuollon kohdalla tämä tarkoittaa sekä yksittäisen opiskelijan oikeutta osallistua oman asiansa käsittelyyn että opiskelijoiden oikeutta olla mukana suunnittelemassa ja kehittämässä yhteisöllistä oppilashuoltoa.

On positiivista, että laki sisältäisi selkeän säännöksen yksilökohtaisen opiskeluhuollon toteuttamisesta aina yhteistyössä opiskelijan kanssa, sekä opiskelijan toivomusten ja mielipiteiden huomioon ottamisesta (17 §). Lapsista ja nuorista tuntuu aivan liian usein, ettei heidän näkemyksiänsä oteta vakavasti.

Myös lapsen määräämisoikeus otetaan esityksessä huomioon, mikä on hyvä asia. Määräämisoikeuden osalta tullaan kuitenkin kysymykseen tasapainon hakemisesta lapsen itsemääräämisoikeuden sekä lapsen suojelun ja vanhempien lakisääteisten velvollisuuksien välillä.

Esityksessä opiskeluhuollon henkilökunnalle jätetään hyvin laaja harkintavalta siitä, milloin asioista voitaisiin opiskelijan pyynnöstä jättää kertomatta huoltajalle. Tälle harkinnalle tulee asettaa tarkemmat kriteerit sekä avata sitä, millaisista asioista voisi jättää kertomatta.

Ennen kaikkea lain sekä sen perusteluiden hengen tulisi olla kodin ja koulun yhteistyötä ennemmin edistävä. Tietojen liiallinen salaaminen asettaa kodin ja koulun vastakkaisiin asemiin yhteistyön sijaan. Jos asian kertominen taas asettaisi lapsen kasvun ja kehityksen vaaraan, on asia, sen laadusta riippuen, siirrettävä lastensuojeluviranomaisten tai poliisin hoidettavaksi.

Lakiesitykseen ei sisälly selkeää säännöstä siitä, että opiskelijalla ja pääsääntöisesti myös vanhemmalla on aina oikeus olla läsnä opiskelijaa koskevan opiskeluhuoltoasian käsittelyssä. Tämän on oltava yksilökohtaisen oppilashuollon lähtökohta ja se tulisi siksi kirjata selkeästi lakiin.

Jotta opiskelijoiden oikeus osallistua yhteisöllisen opiskeluhuollon suunnitteluun ja kehittämiseen toteutuisi, on osallistamisen oltava suunniteltua ja systemaattista.

Tähän antaa hyvän mahdollisuuden lakiesityksen sääntely koskien opiskeluhuollon hyvinvointisuunnitelmaa (9 §) sekä oppilaitoskohtaista opiskeluhuoltosuunnitelmaa (10.2 §). Keskusliitto esittää kuitenkin, että opiskelijoille säädettäisiin lisäksi selkeä oikeus olla edustettuina oppilaitoskohtaisessa opiskeluhuoltoryhmässä.

Olisi lisäksi toivottavaa, että lain tarkoitusta koskevassa säännöksessä (1 §) opiskelijoiden osallisuuden edistäminen mainittaisiin lain nimenomaisena tavoitteena. Tämä ohjaisi osaltaan lain soveltamista lapsen osallistumista vahvistavaan suuntaan.

Tässä yhteydessä keskusliitto haluaa nostaa esille myös näkökulman lapsista ja nuorista vastuullisina toimijoina edistettäessä opiskeluyhteisön hyvinvointia. Keskusliitto esittää siksi harkittavaksi tulisiko opetuksen yleislakien näkökulmaa opiskelijoiden velvollisuudesta asialliseen käytökseen tuoda myös tähän lakiin (esim. perusopetuslaki 35.2 §).

Lapsen yksityisyyden suoja

Lapsella on lapsen oikeuksien sopimuksen 16 artiklan ja perustuslain 10 §:n mukaan oikeus yksityisyyteen. Yksilökohtaisessa opiskeluhuollossa käsitellään opiskelijan henkilökohtaisia ja usein arkaluontoisia asioita, minkä takia asiaa koskevan sääntelyn tulee olla hyvin selkää ja täsmällistä.

Keskusliitto haluaa kuitenkin painottaa, että pelkkä hyvä sääntely ei riitä, vaan oppilashuollon henkilökuntaa tulee jatkuvasti kouluttaa tietosuojakysymyksistä.

Lapsen yksityisyyden suojan toteutumisen kannalta on hyvä, että haastavat tietosuojasäännökset löytyisivät jatkossa yhdestä laista. On myös positiivista, että yksilökohtaisen oppilashuollon kirjaamisvelvollisuus ja sen sisältö olisi laissa selkeästi määritelty.

Ongelmalliselta vaikuttaa sen sijaan esityksessä säilytettävä mahdollisuus käsitellä yksittäisen opiskelijan asioita myös oppilaitoskohtaisessa opiskeluhuoltoryhmässä. Vaikka sääntelyn lähtökohtana olisi yksittäistä opiskelijaa koskevien asioiden käsitteleminen ns. in casu -asiantuntijaryhmissä, olisi selkeämpää, jos se selkeästi rajattaisiin vain näille ryhmille.

Yksityisyyden suoja -näkökulman lisäksi tämä poistaisi käytännössä yleisen ongelman, jossa opiskeluhuollon yleistä kehittämistä ja arviointia koskevan ryhmän työaika kuluu tosiasiassa yksittäisten opiskelijoiden asioihin.

Muita huomioita

Terminologian osalta esityksessä on päädytty ratkaisuun, jossa opiskeluhuollolla tarkoitetaan sekä oppilas- että opiskelijahuoltoa ja opiskelijalla sekä oppilaita että opiskelijoita. Käsitteet ”opiskelija ja opiskelijahuolto” tuntuvat epäsopivalta puhuttaessa esiopetuksen ja perusopetuksen etenkin pienistä oppilaista.

Pääasia kuitenkin on, että valittuja käsitteitä käytetään johdonmukaisesti. Siksi voitaisiin vielä harkita, onko lain nimeäminen oppilas- ja opiskelijahuoltolaiksi välttämättä oikea ratkaisu.

Esityksen mukaan ensisijainen vastuu hyvinvoinnin edistämisestä olisi oppilaitoksen henkilökunnalla (3 §). Käytännössä oppilaitoksen henkilökunta ei pysty vaikuttamaan sosiaali- ja kouluterveydenhuollon palveluihin. Siksi vastuu tulisi säädellä kaikkien oppilashuollon toimijoiden yhteiseksi vastuuksi.

Laki takaisi jokaisen lapsen oikeuden maksuttomaan oppilashuoltoon. Tätä oikeusperusteista näkökulmaa voisi laissa vielä vahvistaa. Nuoret itse toivovat, että koulussa oppilashuollon palveluista tiedotettaisiin lapsen oikeuksien kautta ja että yksilökohtaisessa työskentelyssä korostettaisiin lapsen oikeuksia.

Meillä Suomessa on loistava oppilas- ja opiskeluhuoltojärjestelmä. Koulut ja oppilaitokset tavoittavat lähes kaikki lapset, nuoret ja lapsiperheet. Niillä on lasten ja nuorten pitkäaikaisina kehitysympäristöinä erinomainen mahdollisuus tukea ja edistää lasten hyvinvointia pitkäjänteisesti ja myös mahdollisuus ensimmäisenä nähdä ja puuttua ongelmiin.

Siksi opiskeluhuoltoon on panostettava. Nykyinen oppilas- ja opiskeluhuolto on luonteeltaan pääosin korjaavaa. Ensisijaisena perusteena opiskeluhuollon muuttamiseksi ennaltaehkäiseväksi tulee aina olla näkemys lapsen täysmääräisestä oikeudesta kehitykseen.

Ihmisoikeusperustaisen argumentoinnin lisäksi on kuitenkin totuus, että ennaltaehkäisevä työskentely on myös halvempaa kuin korjaavat toimet. Tehokkaalla ehkäisevällä työllä voidaan vaikuttaa lastensuojelun asiakasmäärien kasvuun ja samalla vaikuttaa pidemmällä aikavälillä lastensuojelun kasvaviin kustannuksiin.