Siirry sisältöön

Kaikkien lasten yhdenvertainen oikeus koulutukseen turvattava

Lastensuojelun Keskusliiton lausunto Lapsiasiavaltuutetun vuosikirjaan koulutuksen, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tilasta

Lastensuojelun Keskusliitto kiittää mahdollisuudesta osallistua lapsiasiavaltuutetun vuosikirjan 2016 valmisteluun. Vuosikirjan teemana on lapsiasiavaltuutetun kuluvan vuoden teema: ”Eriarvoistuva koulu?” Vuosikirjassa on tarkoitus käsitellä koulutukseen liittyvien lapsen oikeuksien toteutumista ja se on rajattu koskemaan perusopetusta. Tarkastelussa on tarkoitus ottaa huomioon myös erityisissä olosuhteissa koulua käyvät lapset kuten sairaalakoulua käyvät lapset, sijaishuollossa asuvat lapset ja turvapaikanhakijalapset. Lapsiasiavaltuutettu on myös kiinnostunut erityistä tukea tarvitsevien lasten ja pitkäaikaissairaiden lasten koulutukseen liittyvien oikeuksien täysimääräisestä toteutumisesta.

Lastensuojelun Keskusliiton lausunnossa koulutukseen liittyvien oikeuksien toteutumista sekä koulutuksen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tilaa tarkastellaan YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomelle vuonna 2011 antamien suositusten[1] näkökulmasta. Tarkastelu pohjautuu erityisesti Lastensuojelun Keskusliiton aihealueesta antamiin lausuntoihin sekä tekemiin selvityksiin.

Lausunnon alussa nostetaan esille tekijöitä, jotka liittyvät kouluun lapsen keskeisenä kasvuympäristönä ja sen merkitykseen lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisessa. Tämän jälkeen korostetaan riittävien resurssien merkitystä ja tuodaan esille koulun ja siihen liittyvien tekijöiden merkitystä lasten ja nuorten näkökulmasta. Erityisinä ryhminä nostetaan esille sijaishuollossa asuvat lapset, vammaiset lapset sekä maahanmuuttajataustaiset lapset ja turvapaikanhakijalapset. Lausunnon lopuksi korostetaan vielä lapsen oikeuksien sopimuksen tunnettuuden sekä ihmisoikeuskasvatuksen merkitystä perusopetuksen näkökulmasta.

Koulu keskeisenä kasvuympäristönä ja sen myönteisyyden merkitys hyvinvoinnin tukemisessa

Kouluun ja koulutukseen liittyen YK:n lapsen oikeuksien komitea on suosituksissaan Suomelle tuonut esille, että lasten hyvinvointiin koulussa tulisi kiinnittää huomiota nykyistä enemmän. Komitea myös edellytti, että Suomi sopimusvaltiona tehostaa toimiaan koulukiusaamisen torjumiseksi.[2]

Suomi on pitkään ollut huipulla oppimistuloksia mittaavissa kansainvälisissä Pisa-testeissä. Uusimmat kansalliset ja kansainväliset arvioinnit kuitenkin osoittavat, että peruskoulua päättävien oppilaiden oppimistulokset ovat heikentyneet. Samalla haasteena ovat koulujen eriytyminen ja väestöryhmien väliset erot oppimistuloksissa. On myös huolestuttavaa, että tyttöjen ja poikien osaamiserot ovat kasvaneet.

Selvitysten mukaan tytöt menestyvät koulussa poikia paremmin ja ovat selvä enemmistö myös korkeakoulututkinnon suorittaneissa.[3] Muun muassa oppimisympäristöjen digitalisointi on nostettu yhdeksi tekijäksi, jonka kautta voidaan saada koulutyö myös poikia kiinnostavaksi[4]. Kaiken kaikkiaan kouluilta tarvitaan uudistumiskykyä ja huomiota tulee kiinnittää toimintakulttuurin lapsilähtöisyyteen, opetusjärjestelyjen ja opetusmenetelmien kehittämiseen sekä opettajien ja muun opetushenkilöstön pätevyyteen ja koulutukseen.

Koulun ja siihen liittyvien tekijöiden uudistamisen ja kehittämisen tarpeellisuutta tukevat myös uusimman kouluterveyskyselyn[5] tulokset. Vaikka esimerkiksi koulujen työilmapiirien on todettu hieman parantuneen verrattuna vuosituhannen vaihteeseen ja myös koulusta pitävien oppilaiden osuus on kasvanut, ei koulukiusaamisen vähentämisessä ole juurikaan onnistuttu. Kuusi prosenttia yläkoululaisista joutuu edelleen viikoittain koulukiusatuksi.

Aikuisten puuttuminen kiusaamiseen näyttäisi hieman parantuneen, mutta yhä edelleen iso osa kiusatuista tai kiusaamiseen osallistuneista (65 %) kokee että kiusaamiseen ole puututtu koulun aikuisten toimesta. Lisäksi edelleen reilu neljännes (26 %) yläkoululaisista kokee koulujen työilmapiirissä ongelmia. Lastensuojelun Keskusliitto pitää keskeisenä, että toimivia työkaluja puuttua kiusaamiseen löydetään nykyistä paremmin. Samoin on tärkeää, että kiusaamisen ja lasten keskinäisen väkivallan ero tunnistetaan. Väkivaltatilanteissa tarvitaan toimivia menetelmiä puuttua ja katkaista tilanne mahdollisimman varhain – kummankin osapuolen näkökulmasta.

Tässä myös oppilashuollon, kuten koulupsykologien ja – kuraattorien riittävät resurssit ovat keskeisessä asemassa. Opetus- ja kasvatustyön ohella koulun keskeinen tehtävä on lasten terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Tämä tehtävä on vahvistettu myös perusopetuslaissa, jossa todetaan että ”opetus järjestetään oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti ja siten, että se edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä”[6]. Lasten ja nuorten hyvinvointi rakentuu vuorovaikutuksessa, ja täten perusopetuksen merkitys myös sosiaalisten taitojen ja pääoman kartuttamisen näkökulmasta on keskeinen[7]. Yhteisöön kuuluminen, yhdessä tekeminen, toinen toisiltaan oppiminen ja osallisuuden kokemukset ovat keskeinen osa koulua lapsille ja nuorille. Yhteisön ja yhteisöllisyyden merkitys on syytä huomioida myös kotiopetuksen näkökulmasta, jota saavien lasten määrä on kasvanut viime vuosina[8].

Koulu on lapsille ja nuorille tärkeä kasvu- ja kehitysympäristö, jossa on mahdollista saada myös tukea erilaisissa ongelmatilanteissa. Ehkäisevien ja hyvinvointia tukevien palveluiden merkitys korostuu myös ylisukupolvisen ongelmaketjun katkaisemisessa ja syrjäytymisen ehkäisemisessä. Lasten ja nuorten syrjäytymistä ehkäisevä toimi on mm. oppilas- ja opiskelijahuoltolaki, jonka tavoitteena on turvata, että oppilaat saavat tarvitsemansa tuen matalalla kynnyksellä. Askel oikeaan suuntaan on lain säännös yhteisöllisestä opiskeluhuollosta[9], jolla tarkoitetaan toimintakulttuuria ja toimia, joilla oppilaitosyhteisössä edistetään oppilaiden oppimista, hyvinvointia, terveyttä, sosiaalista vastuullisuutta, vuorovaikutusta ja osallisuutta sekä opiskeluympäristön terveellisyyttä, turvallisuutta ja esteettömyyttä”.

Lastensuojelun Keskusliitto on painottanut oppilas- ja opiskelijahuoltolakia koskevissa lausunnoissaan[10], että yhdenvertaisten palvelujen turvaamiseksi lain riittävä resursointi ja tehokas valvonta ovat avainasemassa. Lapset tulee ottaa mukaan oppilashuollon suunnittelemiseen, toteuttamiseen ja kehittämiseen, ja myös vanhempien aktiivinen osallistaminen tärkeää. Lasten ja vanhempien osallisuuden huomioimisen lisäksi Lastensuojelun Keskusliitto korostaa, että oppilailla tulee olla riittävästi tietoa niin oikeuksistaan, velvollisuuksistaan kuin käytettävissä olevista oikeusturvakeinoista erilaisissa ristiriita- tai syrjintätilanteissa, liittyen muun muassa kiusaamiseen. Näistä tiedottamiseen ja neuvontaan on suunnattava riittävästi resursseja[11].

Lisäksi Lastensuojelun Keskusliitto haluaa nostaa esille järjestöjen ja säätiöiden merkityksen ja mahdollisuudet koulutyön tukemisessa. Järjestöillä on kouluille paljon tarjottavaa, ja olisi toivottavaa että sitä hyödynnettäisiin nykyistä paremmin.

Riittävät resurssit opetukseen turvattava

YK:n lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa turvaamaan lapsille ja nuorille osuuden yhteiskunnan voimavaroista, oikeuden suojeluun ja huolenpitoon sekä oikeuden osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. YK:n lapsen oikeuksien komitea esitti viimeisissä Suomea koskevissa päätelmissään huolensa siitä, että kuntien laajan itsehallinnon vuoksi alueelliset erot lasten ja nuorten palveluihin resursoinnissa ovat suuret. Tästä syystä komitea suosittelee, että valtio tulee tarjota kunnille riittävät resurssit lapsen oikeuksien toteutumisen varmistamiseksi ottaen huomioon kunkin kunnan käytettävissä olevat resurssit. YK:n lapsen oikeuksien komitea on edelleen suositellut Suomea lisäämään resursseja ehkäiseviin palveluihin ja varhaiseen tukeen.[12]

Kuten edellä lausunnossa on todettu, koulun ja koulutuksen merkitys sekä laaja-alaiset vaikutukset on laajasti tunnistettu ja tunnustettu. Onkin erittäin huolestuttavaa, että julkisen talouden sopeuttamisen nimissä myös kasvatus- ja koulutussektoriin kohdistetaan merkittäviä leikkauksia. Kyse ei ole vain yksittäisistä maksuista ja toimenpiteistä vaan laajemmasta kokonaisuudesta, jolla lasten ja perheiden asemaa ja oikeuksia ollaan heikentämässä. Julkisen talouden sopeutustoimet vaikuttavat merkittävästi lasten ja nuorten arkeen, ja vaikutukset kohdentuvat erityisesti heikommassa asemassa oleviin lapsiin. Tutkimusten mukaan lapsen kotitausta määrittelee yhä enemmän myös lasten koulutuspolkua ja oppimistulosten eriytymistä, vaikka perheiden erilaiset mahdollisuudet tukea lastensa koulunkäyntiä eivät saisi asettaa lapsia eriarvoiseen asemaan.[13] Noin joka kuudennen suomalaisen nuoren koulunkäynti päättyy vailla ylioppilastutkintoa tai ammatillista perustutkintoa.[14]

Hallitusohjelmaan kirjattuja perusopetukseen kohdentuvia leikkauksia ovat muun muassa perusopetuksen ryhmäkoon pienentämiseen myönnettävistä valtionavustuksista luopuminen sekä yleissivistävän koulutuksen avustuksista luopuminen osittain. Jo nykyisellään tilanne ryhmäkokojen osalta on huolestuttava, sillä vuonna 2013 edelleen joka viides kuudesluokkalainen opiskeli ylisuuressa, vähintään 25 oppilaan ryhmässä. Myös erityistä tukea tarvitsevat lapset käyvät entistä harvemmin erityiskoulua ja opiskelevat aiempaa useammin muissa peruskouluissa perusopetuksen inkluusiotavoitteen mukaisesti.[15] Suuret ryhmäkoot voivat johtaa siihen, että opettajalla ei ole mahdollisuutta havainnoida ja huomioida kunkin lapsen yksilöllisiä tarpeita, mistä heikoimmassa asemassa olevat ja tukea tarvitsevat lapset todennäköisesti kärsivät eniten.

Lasten yhdenvertaisuuden näkökulmasta ongelmallinen on myös hallituksen esitys aamu- ja iltapäivätoiminnan maksujen korottamisesta. Lastensuojelun Keskusliitto pitää esityksen mukaisia 100 %:n korotuksia maksuihin kohtuuttomina ja esittää huolensa siitä että maksujen suuri korotus jättää suurella todennäköisyydellä osan pienituloisten perheiden lapsista toiminnan ulkopuolelle. Laadukkaalla aamu- ja iltapäivätoiminnalla on suuri merkitys niin lapsen kuin koko perheen näkökulmasta sen tarjotessa muun muassa turvallisen kasvuympäristön, luodessa pohjan hyville vapaa-ajanviettotavoille sekä vähentäessä lapsen yksinoloa. Aamu- ja iltapäivätoiminta edistää perusopetuksen ja oppilashuollon tavoitteita ja toteuttaa ehkäisevää lastensuojelutyötä.[16] Aamu- ja iltapäivätoiminnan merkitykseen myös YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt huomiota ja esittänyt huolensa siitä, ettei kuntia velvoiteta järjestämään tällaista toimintaa. Tämä vaikeuttaa myös vanhempien työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamista.

Lapset ja nuoret toivovat hallituksen panostavan enemmän kouluun ja opiskeluun liittyviin asioihin

YK:n lapsen oikeuksien komitea korostaa, että lapsen mielipiteen huomioon ottaminen tulisi olla osa päätöksentekoa ja kaikkea muuta toimintaa, kuten esimerkiksi lasten ja perheiden palvelujen kehittämistyötä.[17]

Lapsen oikeuksien komitea korostaa, että oikeus näkemystensä ja mielipiteidensä esittämiseen on sekä yksittäisellä lapsella että lapsiryhmillä. Kyse on myös lapsen oikeudesta osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan sekä oman elinympäristönsä kehittämiseen. Koulunkäynti liittyy kiinteästi lasten ja nuorten arkeen, ja sen merkitys käy selkeästi ilmi myös Lastensuojelun Keskusliiton alkuvuodesta 2015 julkaisemassa selvityksessä[18], jossa 10–17-vuotiaat lapset ja nuoret ottivat kantaa hallituksen rahankäyttöön liittyviin asioihin. Selkeästi useimmin lapset ja nuoret olivat sitä mieltä, että hallituksen tulisi käyttää enemmän rahaa kouluun ja opiskeluun liittyviin asioihin. Peruskouluun liittyen esille nostettiin erityisesti kouluruoka, terveellinen ja turvallinen kouluympäristö sekä opetusvälineet ja opetuksen laatu.

Terveelliseen ja turvalliseen kouluympäristöön liittyvissä vastauksissa lapset ja nuoret ottivat kantaa mm. sisäilmaongelmiin, jotka vaarantavat lasten terveyttä. On keskeistä, että julkiset rakennukset, kuten koulut, päiväkodit ja sairaalat, pidetään kunnossa. Useat toivat esille myös koulukiusaamisen, jonka vähentämiseen ja ehkäisemiseen ei koulumaailmassa tahdo löytyä riittäviä keinoja. Opetuksen laatuun liittyvistä tekijöistä lapset ja nuoret esittivät huolensa siitä, että suuret opetusryhmäkoot sekä säästöt opetuksessa ja opetusvälineissä asettavat lapset eriarvoiseen asemaan ja myös estävät opettajia paneutumasta koululaisten yksilöllisiin tarpeisiin. Lapset ja nuoret myös näkivät pienemmät opetusryhmäkoot yhtenä keinona ehkäistä kiusaamista. Vastaajat korostivat myös oppilaiden kuuntelemista ja he arvostivat sitä, että heillä olisi mahdollisuus edetä oppimisessa omaan tahtiinsa. Myös lähikoulujen lakkautusuhka ja se että lapset ja nuoret joutuvat siirtymään isoihin yksiköihin kauemmas kotoa huoletti monia vastaajia.

Sijaishuollossa asuvat lapset

YK:n lapsen oikeuksien komitea on Suomelle viimeisen määräaikaisraportoinnin yhteydessä antamissaan loppupäätelmissä kiinnittänyt huomiota siihen, etteivät laitoksiin sijoitetut lapset aina pääse osallistumaan yleisopetukseen.[19] Tästä syystä komitea on suositellut Suomea sopimusvaltiona varmistamaan, että kaikki laitoksiin sijoitetut lapset pääsevät yleisopetukseen.[20]

Peruskoulun loppuun suorittaminen ja koulumenestys tunnistetaan sijaishuollossa olleiden lasten myöhempiä elämänvaiheita koskevissa tutkimuksissa yhdeksi keskeiseksi pärjäämistä tukevaksi tekijäksi.[21] Kodin ulkopuolelle sijoitettavilla kouluikäisillä lapsilla on usein koulunkäyntivaikeuksia, kuten runsaita koulupoissaoloja. Peruskoulun loppuun saattaminen on monen lapsen kohdalla keskeinen huostaanoton ja sijaishuollon tavoite.[22] Kaikki sijaishuollossa olleet lapset eivät kuitenkaan saa peruskoulua suoritetuksi ennen jälkihuoltoon siirtymistä.[23]

Sijaishuoltoa toteutetaan perhehoitona sijaisperheissä ja luvanvaraisessa perhehoidossa ja laitoshoitona erilaisissa lastensuojelulaitoksissa. Perhehoito on ensisijainen sijaishuoltomuoto laitoshoitoon nähden. Julkinen sektori ja yksityiset toimijat (järjestöt ja yrityspohjaiset toimijat) vastaavat sijaishuoltopalvelujen tuottamisesta. Kunnat ja kuntayhtymät kilpailuttavat sijaishuoltopalvelut yksityisten palveluiden hankintaa koskevien periaatteiden mukaan.

Tavoitteena on, että sijaishuollossa olevan lapsen koulunkäynti järjestetään lapsen yksilöllisen tilanteen ja tarpeiden mukaisesti. Koulunkäyntiin liittyvät asiat tulee olla keskiössä sijaishuoltopaikkaa valittaessa. Kunnissa on erilaisia käytäntöjä sen suhteen, miten lapsen kouluasioista huolehditaan sijaishuoltopaikan valinnan yhteydessä ja lapsen siirtyessä sijaishuoltoon. Käytännöt vaihtelevat etenkin tilanteissa, joissa lapsi sijoitetaan vieraille paikkakunnille. Tällöin sijaishuoltopaikan tietämys paikallisista opetusjärjestelyistä ja yhteistyöstä opetustoimen kanssa on keskeisessä asemassa.

Lastensuojelussa ja sijaishuollossa on otettava huomioon myös lapsen kielellinen, kulttuurinen ja uskonnollinen tausta. Lastensuojelun osalta ongelmana on ollut ruotsinkielisten lasten mahdollisuus saada sijaishuoltopaikka muualta kuin suomenkielisestä perheestä tai laitoksesta. Lapsen oikeus käyttää äidinkieltään ei tällöin aina toteudu.

Lähtökohtana on, että sijaishuollossa oleva lapsi osallistuu normaaliin perusopetukseen tavanomaisen käytännön mukaisesti. Lapsi jatkaakin usein samassa koulussa kuin ennen sijoitusta, ellei lapsen tilanne edellytä kouluvaihdosta. Joissakin tilanteissa lapsen koulunkäynti edellyttää kouluvaihdosta ja opetuksen järjestämistä sijaishuoltoyksikön välittömässä läheisyydessä. Lastensuojelun Keskusliiton tekemän selvityksen[24] mukaan ”sijoitettavilla lapsilla voi olla merkittäviä koulunkäyntiongelmia eivätkä he pysty opiskelemaan normaaleissa koulupalveluissa. Tästä syystä he saattavat tarvita koulupaikan laitoksen yhteydessä.”

Joidenkin lastensuojelulaitosten yhteydessä toimii oma koulu ja yksiköllä on perusopetuksen järjestämislupa. Laitosyksikössä tapahtuva opetus voi olla myös kunnan opetustoimen järjestämää. Tavoitteena on, että lapsi siirtyy normaaliin kouluun aina kun se on lapsen tilanne huomioon ottaen mahdollista. Koulunkäynnin järjestämisessä täytyy olla erilaisia vaihtoehtoja, joilla voidaan vastata sijoitetun lapsen yksilöllisiin tarpeisiin ja tilanteisiin.

Lastensuojelun Keskusliiton selvityksen mukaan sijaishuoltoon sijoitettujen lasten koulunkäyntiin liittyvät käytännöt vaihtelevat, jolloin tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus eivät välttämättä toteudu kaikilta osin. Ongelmia voi olla varsinkin niissä tapauksissa, joissa lapsi sijoitetaan toiseen kuntaan ja opetusvastuu siirtyy toisen kunnan opetustoimelle. Hankaluuksia voi olla myös perhehoitoon sijoitetun lapsen koulunkäynnissä erityisesti vastuukysymyksiin liittyvien epäselvyyksien takia.

Sijaishuoltoon sijoitettujen lasten koulunkäyntiin liittyvien kehittämistarpeiden näkökulmasta Lastensuojelun Keskusliitto pitää keskeisenä, että sijaishuollossa olevien lasten mahdollisuus tasa-arvoiseen ja yhdenvertaiseen koulunkäyntiin turvataan kaikin keinoin. Sijoitettavien lasten mahdolliset koulunkäyntivaikeudet ja oppimisen vaikeudet on selvitettävä kattavasti[25] ja ne on otettava huomioon lapsen tarpeiden mukaista sijaishuoltopaikkaa valittaessa ja sijaishuoltoa toteutettaessa. Sijoituksesta tai sijaishuoltopaikan muutoksesta johtuvat kouluvaihdokset tulee hoitaa huolellisesti, jotta lapsen tarkoituksenmukainen koulunkäynti voidaan turvata. Huomiota tulee myös kiinnittää sijoitettujen lasten leimaamisen välttämiseen opetusjärjestelyissä.

Lapsen koulunkäyntiin liittyvät tiedonkulun esteet[26] tulee poistaa sekä selkiyttää vastuukysymykset ja prosessit. Lastensuojelun Keskusliittoon tulee aika ajoin tiedusteluja esimerkiksi sijaisvanhempien oikeuksista lapsen koulunkäyntiasioihin liittyen. Kouluvaihdosten selkiyttämiseksi ja niihin liittyvän tiedonkulun turvaamiseksi olisi hyvä ottaa käyttöön valtakunnallisesti yhdenmukainen lomake.

Sijaisvanhemmille ja lastensuojelulaitosten työntekijöille tulee tarjota koulutusta sekä tietoa kansainvälisesti toimiviksi osoitetuista käytännöistä.[27] Keskusliitto osallistui Pohjoismaisen hyvinvointikeskuksen johtamaan ja keväällä 2015 päättyneeseen projektiin, jossa yhtenä osa-alueena tarkasteltiin perhehoitoon sijoitettujen lasten koulunkäyntiin liittyviä asioita. Projektijulkaisussa esitetään kaksi suositusta lasten ja nuorten koulunkäynnin tukemiseksi: lukemis- ja laskemisvaikeuksien kartoittaminen standardisoiduilla menetelmillä sijoituksen yhteydessä koulumenestyksen ja oppimisen tukemiseksi sekä yksilöllisten tarpeiden huomiointi tarkoituksenmukaisten opetusjärjestelyjen tukemiseksi.[28] Keskusliitto korostaa, että sijaishuollossa olevien lasten koulunkäyntiin liittyvistä asioista tarvittaisiin perusteellista ja erittelevää tutkimustietoa esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten lasten osalta.

Vammaiset lapset

YK:n lapsen oikeuksien komitea on esittänyt huolensa siitä, että vammaisia lapsia, maahanmuuttaja- ja pakolaislapsia sekä etnisiin vähemmistöihin kuuluvia lapsia, kuten romaneja syrjitään. Komitea muun muassa suosittelee, että Suomi sopimusvaltiona luo kokonaisvaltaisen oikeudellisen ja poliittisen kehyksen, jolla taataan vammaisten lasten yhdenvertainen oikeus osallistua mm. yleisopetukseen. Komitea kiinnittää huomiota siihen, että vammaisille lapsille tulee varmistaa riittävä määrä henkilökohtaisia avustajia sekä tulkkaus- ja kuljetuspalveluja ja parantaa opettajien valmiuksia opettaa vammaisia lapsia ja lapsia joilla on erityistarpeita.[29]

Lapsen oikeuksien komitea on määritellyt lapsen oikeuksien sopimuksen 2 artiklan mukaisen syrjintäkiellon perustavanlaatuiseksi yleisperiaatteeksi koko lapsen oikeuksien yleissopimuksen täytäntöönpanossa. Syrjimättömyysperiaate ei kuitenkaan sulje pois positiivista syrjintää. Lastensuojelun Keskusliitto korostaa yhdenvertaisuuslain[30] säädöstä, jonka mukaan muun muassa koulutuksen järjestäjän on tehtävä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, joiden kautta vammaisten ihmisten yhdenvertaisuutta voidaan toteuttaa. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen 2 artiklassa määritellään ”kohtuullisten mukautuksien” tarkoittavan tarvittaessa yksittäistapauksessa toteutettavia tarpeellisia ja asianmukaisia muutoksia ja järjestelyjä, joilla ei aiheuteta suhteetonta tai kohtuutonta rasitetta ja joilla varmistetaan vammaisten henkilöiden mahdollisuus nauttia tai käyttää kaikkia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia yhdenvertaisesti muiden kanssa. Kohtuulliset mukautukset voivat olla tarpeen niin koulutukseen pääsemiseksi kuin koulutuksesta suoriutumiseksi.[31]

Myös lapsen oikeuksien sopimukseen sisältyy erillinen 23 artikla vammaisten lasten oikeuksista. Artiklassa on asetettu tavoitteeksi, että vammaisen lapsen tulisi saada nauttia täysipainoisesta ja hyvästä elämästä oloissa, jotka takaavat ihmisarvon, edistävät itseluottamusta ja helpottavat lapsen aktiivista osallistumista yhteisönsä toimintaan. Lisäksi kiinnitetään huomiota vammaisten lasten tarvitsemaan erityishoitoon ja todetaan, että sopijavaltioiden on varmistettava vammaisten lasten mahdollisuudet paitsi koulunkäyntiin, myös terveydenhoito- ja kuntoutuspalveluihin sekä ammattikoulutukseen. Lastensuojelun Keskusliitto korostaakin lapsivaikutusten arvioinnin tärkeyttä vammaisten lasten oikeuksiin ja hyvinvointiin liittyvien palveluiden ja toimenpiteiden suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa.[32]

Vammaisten lasten osallisuus on asia, johon tulee kiinnittää huomiota. YK:n lapsen oikeuksien komitea on tuonut esille huolensa siitä, että useimmissa tapauksissa aikuiset tekevät vammaisia lapsia koskevat päätökset, jolloin lapset itse jäävät prosessin ulkopuolelle. Komitea korostaa, että on äärimmäisen tärkeää, että vammaisia lapsia kuullaan kaikissa heitä koskevissa asioissa ja että heidän mielipiteensä otetaan huomioon heidän kehittyvien kykyjensä mukaisesti.

Oleellista on, että lapset voivat käyttää niitä viestintätapoja, joilla he luontevimmin pystyvät ilmaisemaan mielipiteensä. Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen 7 artiklassa säädetään: vammaisilla lapsilla on oikeus saada vammaisuutensa ja ikänsä mukaista apua tämän oikeuden toteuttamiseksi. Tulkkaus, kommunikaation apuvälineet ja omakielinen vuorovaikutus ovat vammaiselle henkilölle välttämättömiä yhdenvertaisuuden ja osallisuuden toteutumisen osatekijöitä. Lastensuojelun Keskusliitto haluaa korostaa myös pienten vammaisten lasten oikeutta vuorovaikutukseen ja kommunikaation kehittymisen turvaamiseen.[33]

Vammaisten lasten edustus on oleellista myös kouluun ja opiskeluun liittyvien käytäntöjen kehittämisessä. Lasten ottaminen mukaan näihin prosesseihin takaa sen, että päätökset ja toiminta kohdistuvat nimenomaan heidän tarpeisiinsa ja toiveisiinsa. Se myös tukee erinomaisella tavalla lasten osallisuutta, sillä sen seurauksena päätöksentekoprosessista tulee osallistumista edistävä.[34]

Kuten edellä lausunnossa on todettu, YK:n lapsen oikeuksien komitea on korostanut vammaisten lasten osalta lähikouluperiaatetta ja inklusiivisen opetuksen tärkeyttä. Vammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien lasten mahdollisuuksia opiskella lähikoulussaan tulee varmistaa lisäämällä kaikkien opettajien koulutuksessa erityispedagogiikan taitoja. Lapsen oikeuksien komitea toteaa erityisen painokkaasti, ettei vammaista lasta tule sijoittaa yleisopetukseen ilman hänen erityistarpeidensa huomioimista, vaan lapselle tulee turvata koulunkäyntiin ja opiskeluun asianmukaiset palvelut sekä riittävä tuki. Opetushenkilöstön tulee saada tehtäväänsä myös riittävästi tukea ja ohjausta koulutuksen lisäksi.[35] Lisäksi on keskeistä, että ratkaisut tehdään aina lapsilähtöisesti, ei rakenteiden näkökulmasta.

Lastensuojelun Keskusliitto on oppilas- ja opiskelijahuoltolain muuttamista koskevassa lausunnossaan[36] ottanut kantaa oppilaiden psykologi- ja kuraattoripalvelujen järjestämiseen valtion erityiskouluissa. Lastensuojelun Keskusliitto painottaa, että valtion erityiskouluissa, joissa oppilaina on lapsia, joilla on tarvetta erityisiin oppimisjärjestelyihin, on erityisen tärkeää, että oppilaiden psykologi- ja kuraattoripalvelut ovat laadukkaasti järjestetty. Ammattihenkilöillä tulee olla ymmärrys oppimiseensa erityistä ohjausta ja tukea tarvitsevien, vammaisten tai pitkäaikaissairaiden lasten tarpeista ja asiantuntemusta työskennellä esimerkiksi vaihtoehtoisia kommunikaatiomenetelmiä käyttävien tai runsaasti aikaa vuorovaikutustilanteessa tarvitsevien lasten kanssa. Erityiskouluissa psykologin ja kuraattorin rooli oppilas- ja opiskelijahuollon moniammatillisen tiimin jäsenenä korostuu. Ammattihenkilöiden pysyvyys ja riittävät aikaresurssit oppilas- ja opiskelijahuollon tehtäviin ovat keskeisiä toiminnan onnistumisen kannalta. Jotta moniammatillinen tiimityöskentely voi täysimääräisesti toteutua, ammattihenkilöiden tulee tuntea koulun toiminta ja ymmärtää erityistä tukea tarvitsevien lasten tarpeita.

Lisäksi Lastensuojelun Keskusliitto painottaa lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan maksuja koskevassa lausunnossaan[37], että vammaisten lasten, pitkäaikaissairaiden lasten ja erityistä tukea tarvitsevien lasten osalta tarvitaan nykyistä enemmän panostusta aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestelyihin ja selkeyttä lainsäädäntöön. Vammaisten lasten, pitkäaikaissairaiden lasten ja erityistä tukea tarvitsevien lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämisessä tulee painottua inkluusioajattelu ja yhdenvertaisuus sekä myös se, että toiminta tulee järjestää lapsen ikäkauden mukaisesti. Tähän velvoittavat YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus sekä YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus, jonka ratifiointiprosessi on Suomessa vielä kesken.

Maahanmuuttajataustaiset lapset

Lastensuojelun Keskusliitto on huolissaan siitä, että maahanmuuttajanuorilla riski syrjäytyä koulutuksen ulkopuolelle on suurempi kuin valtaväestön nuorilla. Pisa-tutkimuksen viimeisimmät tulokset antoivat kuvan maahanmuuttajataustaisten heikommasta koulumenestyk­sestä.[39] Erityistä huomiota kiinnitti se, että tämä koski myös toisen sukupolven maahanmuuttajataustaisia, Suomessa syntyneitä. Muutamissa kunnissa on saatu hyviä kokemuksia muun muassa koulujen tarveharkintaisen tukemisen, positiivisen diskriminaation, kautta. Myös kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön tulee kiinnittää huomiota nykyistä enemmän. Toimivan yhteistyön on todettu olevan keskeinen edellytys muun muassa sille, että kodin ja koulun väliset arvostukset sekä kulttuuriset tavat ja käytänteet olisivat jaettuja ja että huoltajat pystyisivät tukemaan lapsen koulunkäyntiä tarkoituksenmukaisella tavalla. Kodin ja koulun välisen yhteistyön on havaittu vaikuttavan positiivisesti myös oppilaiden oppimistuloksiin ja hyvinvointiin.[40]

Myös ammatillisessa koulutuksessa on rakenteellisia tekijöitä, jotka pudottavat maahanmuuttajataustaisia koulutuksen ulkopuolelle. Opetushallitus kartoitti maahanmuuttajien ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavaa koulutusta lukuvuonna 2011–2012[41]. Selvitys osoitti, että vaikka opintojen keskeyttäminen on lisääntynyt ja maahanmuuttajanuorten pääsy ammatilliseen peruskoulutukseen on vaikeutunut, vain harva nuori osallistuu ammatilliseen koulutukseen valmistavaan koulutukseen. Selvityksen mukaan nuoret putoavat valmistavasta koulutuksesta kielitaitovaatimusten vuoksi. Kielitaito valintakriteerinä suosii hyvän kielitaidon ja koulutuksen omaavia aikuisia. Niinpä po. koulutus kohdentuu väärälle ryhmälle, ja toimii lähinnä pitkäkestoisena kielikoulutuksena koulutetuille aikuisille, joilla ei ole tarvetta tai aikomustakaan pyrkiä ammatilliseen peruskoulutukseen.

Vuonna 2014 julkaistussa kouluterveyskyselyn tuloksia koskeneessa selvityksessä saatiin ensimmäisen kerran tietoa maahanmuuttajalasten hyvinvoinnista.[42] Tulokset antavat aihetta huoleen; maahanmuuttajanuoret kokevat selvästi terveytensä ja hyvinvointinsa heikommaksi kuin valtaväestön nuoret. He kokivat keskusteluyhteyden vanhempiinsa heikommaksi, olivat yleisemmin vailla ystävää ja he kokivat valtaväestöä useammin kiusaamista ja seksuaalista väkivaltaa. Heillä myös esiintyi valtaväestöä enemmän väsymystä, psykosomaattisia oireita ja päihteiden käyttöä.

Maahanmuuttajalasten joukossa on erityisen haavoittuvia lapsiryhmiä. Lastensuojelun Keskusliitto on vuosia ottanut kantaa erityisesti turvapaikanhakijalasten tilanteeseen. Vuonna 2015 tapahtuneen hakijamäärien äkillisen kasvun myötä turvapaikanhakijoiden palvelut ovat koetuksella. Palvelutaso täytyy saada kuitenkin pian entiselle tasolle, kysymys on yhdenvertaisuudesta ja perusoikeuksien toteutumisesta. Esimerkiksi lasten oikeus perusopetukseen tulee olla yksi tärkeimmistä asioista, joka turvataan niin pian kuin mahdollista. Huomiota tulee kiinnittää myös perusopetuksen yhteydessä järjestävään valmistavaan opetukseen ja sen saatavuuteen, joka ei ole ns. subjektiivinen oikeus. Vastaanotto on kokonaisuus ja palvelujen ruuhkautuminen vaikuttaa kaikilla toimialueilla, esimerkiksi koulun aloittaminen viivästyy terveystarkastusten viipymisen vuoksi.

Ilman huoltajaa tulleiden lasten ja nuorten tilanne on erityisenä huolenaiheena uudessa tilanteessa. Vastaanottojärjestelmä on luotu parille sadalle, ja vuoden 2015 kymmenkertainen hakijamäärä luonnollisesti aiheuttaa ongelmia sekä vastaanotossa että turvapaikkaprosessissa. Tilanne tulee saada kuitenkin haltuun mahdollisimman pian, ja resursointi riittävälle tasolle niin, että lapset saavat turvapaikkahakemuksensa käsiteltyä kohtuuajassa ja pääsevät mahdollisimman pian kotouttavien toimien piiriin.

Hyvä puoli uudessa tilanteessa on se, että vastaanottotoimintaan on tullut mukaan lastensuojelujärjestöjä, ja sitä myötä ehkä enemmän lastensuojelun näkökulmaa. Huolestuttavaa on kuitenkin se, että lukuisten uusien toimijoiden myötä kentällä on hyvin kirjavaa osaamista, eikä yhtenäistä ohjeistusta ja koulutusta ole riittävästi. Tällaisessa tilanteessa lapsille vastaanottolain mukaan määrättävän edustajan rooli korostuu. Nyt kuitenkin edustajajärjestelmän puutteet tulevat erityisen hyvin näkyviin. Tähän saakka järjestelmä on toiminut pitkälti sen varassa, että hakijamäärät ovat pysyneet tasaisen pieninä, ja mukana on ollut riittävästi kokeneita edustajia. Keskusliiton selvitys edustajajärjestelmästä vuonna 2012 toi esille paljon ongelmakohtia ja kehittämistarpeita [43]Tilanne on muuttunut vuoden 2015 aikana kestämättömäksi. Edustajien rekrytoinnin ja koulutuksen samoin kuin koko järjestelmän koordinoinnin uudelleen arviointi on tullut erityisen ajankohtaiseksi.

Ilman huoltajaa tulleiden lasten tilanteen kokonaisvaltainen arviointi olisi tarpeen. Työ- ja elinkeinoministeriö kokosi työryhmän pohtimaan erikseen näiden lasten tilannetta hankkeen yhteydessä, jossa kehitettiin viranomaisyhteistyötä pakolaisten vastaanotossa. Työryhmä kiinnitti huomiota siihen, että kahtiajakautunut hallinto (sisäministeriö/työ- ja elinkeinoministeriö) vaikeuttaa näiden asioiden valtakunnallista koordinaatiota ja aiheuttaa lapselle siirtoja yksiköstä toiseen, mikä ei ole lapsen edun mukaista. Työryhmän mukaan on myös esiintynyt epäselvyyttä lastensuojelulain soveltamisessa ryhmä- ja perheryhmäkotien lapsiin. Työryhmä suositteli myös perhehoidon kehittämistä ja perhehoitoa vaihtoehdoksi myös niille, joilla ei ole sukulaisia Suomessa.[44]

Turvapaikanhakijalasten säilöönotto on kysymys, jossa Suomi ei ole edennyt Lapsen oikeuksien komitean edellyttämällä tavalla. Lasten hallinnollinen vapaudenriisto ulkomaalaislain nojalla on edelleen mahdollista. Edellisellä hallituskaudella oli tarkoitus kieltää ilman huoltajaa tulleiden lasten säilöönotto kokonaan ja kehittää säilöönotolle vaihtoehtoja etenkin lapsiperheiden kohdalla. Täyskieltoa ei toteutettu, eikä säilöönotolle myöskään kehitetty vaihtoehtoja – yhden yksikön avaamista entiseen vankilaan Konnunsuolle ei voitane pitää riittävän lapsi- ja perheystävällisenä vaihtoehtona. Mm. Euroopan Neuvoston Kidutuksen vastaisen komitean valtuuskunta esitti huolensa uuden Joutsenon säilöönottoyksikön vankilamaisuudesta.[45]

Keskusliitto on ottanut kantaa myös pakolaisten perheenyhdistämiseen. Viimeisten viiden vuoden aikana toteutetut lakimuutokset, tiukka lain tulkinta ja hallinnolliset muutokset kuten lähetystöjen lakkauttamiset ovat vähentäneet mahdollisuuksia saada läheisensä Suomeen. Ilman huoltajaa tulleiden lasten ja nuorten kohdalla perheenyhdistäminen on käytännössä tyrehtynyt.

Edellisellä hallituskaudella kaatui eduskunnassa viime metreillä hallituksen esitys paperittomien terveydenhuollosta. Paperittomien lasten asemaa tulee parantaa vahvistamalla heidän oikeuttaan perusopetukseen ja edistämällä valtakunnallisesti pääsyä julkiseen terveydenhuoltoon.

Tietoisuutta YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta parannettava myös opettajien keskuudessa

YK:n Lapsen oikeuksien komitea on viimeisimmissä Suomelle antamissaan päätelmissä tuonut esille huolensa siitä, että lapsen oikeuksien sopimuksen tuntemus ei ole riittävää Suomessa. Lapsen oikeuksien komitea totesi, että lapsen oikeuksien sopimusta koskevaa tiedotusta tulee lisätä ja järjestelmällistä koulutusta toteuttaa lasten parissa työskenteleville ammattiryhmille.[46]

Laadukas kasvatus ja opetus perustuvat YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen ja sen keskeisiin periaatteisiin. Kaikkien lasten kanssa työskentelevien tulisi tuntea lapsen oikeuksien sopimuksen sisältö ja velvoitteet, jotta lapsen oikeudet voivat toteutua riittävällä tavalla. Ihmisoikeuskeskuksen helmikuussa 2014 julkaiseman selvityksen[47] mukaan ihmisoikeuskasvatusta toteutetaan Suomessa varsin monimuotoisesti ja monella taholla.

Kenttää leimaavia tekijöitä olivat kuitenkin epäyhtenäisyys ja systemaattisuuden puute. Tätä tukee muun muassa se, että vaikka ihmisoikeuksien edistäminen on kirjattu perusopetuksen tavoitteeksi ja opetussuunnitelman perusteiden arvopohjaan, ei se kuitenkaan ole riittänyt varmistamaan ihmisoikeuskasvatuksen toimeenpanoa ja käytännön toteutumista Suomessa. Selvityksen mukaan erityisesti ihmisoikeusnormien- ja mekanismien opetus on usein puutteellista eikä niiden velvoittavuuteen ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Jotta ihmisoikeuskasvatus nähtäisiin laadukkaan koulutuksen kriteerinä, tulisi kasvattajien ja opettajien peruskoulutukseen sisällyttää opetusta ihmisoikeuskasvatuksesta ja niistä käytännöistä, joilla edistetään lapsen oikeuksien sopimukseen kirjattujen periaatteiden toteuttamista käytännössä.

Myös yleinen asenneilmapiiri vaikuttaa muun muassa erityisryhmien, kuten maahanmuuttajalasten tai vammaisten lasten asemaan yhteiskunnassa. Kouluissa voidaan tehdä paljon syrjinnän ehkäisemiseksi. Tämä vaatii opettajilta paitsi tiedollisia, myös asenteellisia valmiuksia – myönteistä asennoitumista ihmisoikeuksien edistämiseen. Lastensuojelun Keskusliitto pitää ihmisoikeuskasvatusta keskeisenä keinona lisätä yhdenvertaisuutta ja toisaalta vähentää kouluväkivaltaa- ja kiusaamista [48].

1 YK:n lapsen oikeuksien komitea. Sopimusvaltioiden yleissopimuksen 44 artiklan mukaisesti antamien raporttien käsittely (2011). CRC/C/FIN/CO/4.

[2] CRC/C/FIN/CO/4, kohdat 53–54

[3] Sirkka Ahonen, Venla Bernelius, Mira Kalalahti, Osmo Kivinen, Risto Rinne ja Piia Seppänen (2015) Koulutuksellinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Julkaisussa: Ouakrim- Soivio Najat & Rinkinen Aija & Karjalainen Tommi (toim.).2015. Tulevaisuuden peruskoulu. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2015:8.

[4] Ks. mm. Kaarakainen, M.-T., Kivinen, O. & Tervahartiala, K. 2013. Kouluikäisten tietoteknologian vapaa-ajan käyttö. Nuorisotutkimus, 31 (2), 20–33. http://ruse.utu.fi/pdfrepo/kaarakainen_ym.pdf

[5] Kouluterveyskyselyn tulokset, kouluolot aihealue: https://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/vaestotutkimukset/kouluterveyskysely/tulokset/tulokset-aiheittain/kouluolot

[6] Perusopetuslaki 628/1998: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628

[7] Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallitus. Määräykset ja ohjeet 2014:96.

[8] Tilastokeskuksen keräämien tietojen mukaan kotiopetuksessa (oppivelvolliset, jotka huoltajan ilmoituksen perusteella opiskelevat kotona tai koulussa, jolla ei ole opetuksen järjestämislupaa) oli vuonna 2011=222 lasta (tyttöjä 105), v. 2012 = 275 (tyttöjä 139), v. 2013 = 285 (tyttöjä 133), v. 2014 = 303 (tyttöjä 127) ja v.2015 = 332 (tyttöjä 137). Tieto saatu sähköpostitse 1.12.2015.

[9] Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki 1287/2013: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20131287

[10] Lastensuojelun Keskusliiton lausunto opetus- ja kulttuuriministeriölle oppilas- ja opiskelijahuoltolain muuttamista koskevasta hallituksen esitysluonnoksesta 14.8.2014 https://www.lskl.fi/kannanotot-ja-lausunnot/kunnilla-oltava-riittavat-resurssit-toteuttaa-laadukasta-oppilas-ja-opiskelijahuoltoa/ sekä lausunto hallituksen esitysluonnoksesta oppilas- ja opiskelijahuoltolaiksi16.1.2013 https://www.lskl.fi/kannanotot-ja-lausunnot/jokaisessa-koulussa-oltava-riittavasti-oppilashuollon-asiantuntemusta/

[11] ks. esim. Lastensuojelun Keskusliiton lausunto oikeusministeriölle yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistamista koskevasta luonnoksesta hallituksen esitykseksi 24.5.2013 https://www.lskl.fi/kannanotot-ja-lausunnot/lapsinakokulma-huomioitava-paremmin-yhdenvertaisuuslakiuudistuksessa/

[12] CRC/C/FIN/CO/4, kohdat 15–16 sekä 31b

[13]   Lapsi- ja perhejärjestöjen kannanotto 18.11.2015: Talouden sopeutustoimet lisäävät lasten eriarvoisuutta https://www.lskl.fi/kannanotot-ja-lausunnot/kannanotto-talouden-sopeutustoimet-lisaavat-lasten-eriarvoisuutta/

[14] Vuonna 2014 pelkän perusasteen suorittaneita 20–29-vuotiaita oli 115 816 kappaletta, mikä on 17,0 prosenttia ikäluokasta. http://www.findikaattori.fi/fi/117

[15]  Lapsiasiavaltuutetun vuosikirja 2014: Eriarvoistuva lapsuus. Lasten hyvinvointi kansallisten indikaattoreiden valossa. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2014:3 http://lapsiasia.ssthosting.fi/wp-content/uploads/2014/12/Vuosikirja-2014.pdf

[16]  Lastensuojelun Keskusliiton lausunto hallituksen esityksen luonnoksesta perusopetuslain 48 f §:n muuttamisesta; aamu- ja iltapäivätoiminnan maksut 25.8.2015 https://www.lskl.fi/kannanotot-ja-lausunnot/lastensuojelun-keskusliiton-lausunto-hallituksen-esityksen-luonnoksesta-perusopetuslain-48-f-%c2%a7n-muuttamisesta-aamu-ja-iltapaivatoiminnan-maksut/

[17] CRC/C/FIN/CO/4, kohdat 28–29

[18]  Heinonen, Hanna & Hipp, Tiia & Lavikainen, Ville & Martiskainen, Taina & Muuronen, Kaisu & Pollari, Kirsi (2015): Älkää säästäkö tyhmästi lastenne kustannuksella” – Lasten ja nuorten mielipiteitä hallituksen rahankäytöstä. Helsinki: Lastensuojelun Keskusliitto https://www.lskl.fi/verkkokauppa/alkaa-saastako-tyhmasti-lastenne-kustannuksella-lasten-ja-nuorten-mielipiteita-hallituksen-rahankaytosta/

[19] CRC/C/FIN/CO/4, kohta 32

[20] CRC/C/FIN/CO/4, kohta 33 e

[21]  Ks. esim. Heino, Tarja & Johnson, Marianne (2010) Huostassa olleet lapset nuorina aikuisina. Teoksessa Ulla Hämäläinen & Olli Kangas (toim.) Perhepiirissä. Helsinki: Kela, 266–290. Nordens Välfärdscenter (2015) Barn kan inte vänta. Översikt av kunskapsläget och exempel på genomförbara förbättringar. Projekt: Nordens Barn – Fokus på barn i fosterhem. Stockholm: Nordens Välfärdscenter.

[22]  Ks. myös Hoikkala, Susanna & Lavikainen, Ville (2015) Sattumuksia vai suunnitelmallisuutta? Selvitys sijaishuollon laadusta. Helsinki: Lastensuojelun Keskusliitto.

[23]  Lastensuojelun Keskusliitto on saanut tietoa tästä ilmiöstä valmistellessaan uutta jälkihuolto-opasta. Aiheesta on valmistumassa haastatteluaineistoon perustuva laadullinen pro gradu -tutkielma Helsingin yliopistoon lähiaikoina. Tekijänä on Virpi Heinola. Siinä on haastateltu jälkihuollossa olevia nuoria, jotka eivät ole suorittaneet peruskouluaan loppuun.

[24] Hoikkala, Susanna & Lavikainen, Ville (2015) Sattumuksia vai suunnitelmallisuutta? Selvitys sijaishuollon laadusta. Helsinki: Lastensuojelun Keskusliitto.

[25]  Pohjoismainen hyvinvointikeskus on sijaisperheisiin sijoitettujen lasten tilanteeseen keskittyneessä projektissa suositellut sijoitettavien lasten lukemis- ja laskemisvaikeuksien kartoittamista standardisoiduilla menetelmillä koulumenestyksen ja oppimisen tukemiseksi. Yksilöllisten opetuksen tarpeet on huomioitava, jotta lapsen oppimista voidaan tukea tarkoituksenmukaisesti. Nordens Välfärdscenter (2015) Barn kan inte vänta. Översikt av kunskapsläget och exempel på genomförbara förbättringar. Projekt: Nordens Barn – Fokus på barn i fosterhem. Stockholm: Nordens Välfärdscenter.

[26]  Hoikkala, Susanna & Lavikainen, Ville (2015) Sattumuksia vai suunnitelmallisuutta? Selvitys sijaishuollon laadusta. Helsinki: Lastensuojelun Keskusliitto. Heino, Tarja & Oranen, Mikko (2012) Lastensuojelun asiakkaiden koulunkäynti – erityistäkö? Teoksessa Markku Jahnukainen (toim.) Lasten erityishuolto ja -opetus Suomessa. Helsinki: Vastapaino, 217–247.

[27]  Pesäpuu ry:n SISUKAS-hanke http://sijoitettulapsikoulussa.fi/; Iso-Britanniassa käynnistetty kirjaklubitoiminta perhehoidossa oleville lapsille, ks. Nordens Välfärdscenter (2015) Barn kan inte vänta. Översikt av kunskapsläget och exempel på genomförbara förbättringar. Projekt: Nordens Barn – Fokus på barn i fosterhem. Stockholm: Nordens Välfärdscenter, s. 36.

[28] Nordens Välfärdscenter (2015) Barn kan inte vänta. Översikt av kunskapsläget och exempel på genomförbara förbättringar. Projekt: Nordens Barn – Fokus på barn i fosterhem. Stockholm: Nordens Välfärdscenter.

[29] CRC/C/FIN/CO/4, kohdat 24 39–40

[30] Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141325

[31]  Lastensuojelun Keskusliiton lausunto oikeusministeriölle yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistamista koskevasta luonnoksesta hallituksen esitykseksi 24.5.2013: https://www.lskl.fi/kannanotot-ja-lausunnot/lapsinakokulma-huomioitava-paremmin-yhdenvertaisuuslakiuudistuksessa/

[32] Lastensuojelun Keskusliiton lausunto ulkoasiainministeriölle vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan voimaansaattamista valmistelleen työryhmän mietinnöstä 28.2.2014:https://www.lskl.fi/kannanotot-ja-lausunnot/ykn-vammaisten-henkiloiden-oikeuksia-koskeva-yleissopimus-saatettava-voimaan-viivyttelematta/

[33] Lastensuojelun Keskusliiton lausunto ulkoasiainministeriölle vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan voimaansaattamista valmistelleen työryhmän mietinnöstä 28.2.2014

[34] Lastensuojelun Keskusliiton lausunto ulkoasiainministeriölle vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan voimaansaattamista valmistelleen työryhmän mietinnöstä 28.2.2014

[35] Lastensuojelun Keskusliiton lausunto ulkoasiainministeriölle vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan voimaansaattamista valmistelleen työryhmän mietinnöstä 28.2.2014

[36] Lastensuojelun Keskusliiton lausunto opetus- ja kulttuuriministeriölle oppilas- ja opiskelijahuoltolain muuttamista koskevasta hallituksen esitysluonnoksesta 14.8.2014 https://www.lskl.fi/kannanotot-ja-lausunnot/kunnilla-oltava-riittavat-resurssit-toteuttaa-laadukasta-oppilas-ja-opiskelijahuoltoa/

[37] Lastensuojelun Keskusliiton lausunto hallituksen esityksen luonnoksesta perusopetuslain 48 f §:n muuttamisesta; aamu- ja iltapäivätoiminnan maksut 25.8.2015

[38] CRC/C/FIN/CO/4

[39] Harju-Luukkainen, Heidi; Nissinen, Kari; Sulkunen, Sari; Suni, Minna ja Vettenranta, Jouni (2014). Avaimet osaamiseen ja tulevaisuuteen. Selvitys maahanmuuttajataustaisten nuorten osaamisesta ja siihen liittyvistä taustatekijöistä PISA 2012 -tutkimuksessa. Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos. https://ktl.jyu.fi/julkaisut/julkaisuluettelo/julkaisut/2014/D110.pdf

[40] Heidi Harju-Luukkainen, Katri Kuukka, Heini Paavola ja Mirja Tarnanen (2015) Vähemmistöjen asema koulutuksessa. Julkaisussa Ouakrim- Soivio Najat & Rinkinen Aija & Karjalainen Tommi (toim.) 2015. Tulevaisuuden peruskoulu. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2015:8.

[41] Jarkko Korpela, Marget Kantosalo, Tarja Koskimäki ja Sirkka-Liisa Kärki (2013). Maahanmuuttajien ammatilliseen peruskoulutukseen valmistava koulutus. Tilannekatsaus lukuvuodesta 2011–2012. Koulutuksen seurantaraportit 2013:2, Opetushallitus.

[42] Matikka, Anni; Luopa, Pauliina; Kivimäki, Hanne; Jokela Jukka ja Paananen, Reija (2014). Maahanmuuttajataustaisten 8. ja 9.-luokkalaisten hyvinvointi. Kouluterveyskysely 2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Raportti 26/2014. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116720/URN_ISBN_978-952-302-297-3.pdf?sequence=1

[43] Lepola, Outi (2012). Ei omainen eikä viranomainen. Selvitys ilman huoltajaa tulleiden lasten edustajajärjestelmästä. Helsinki: Lastensuojelun Keskusliitto, 65. http://www.lskl.fi/files/1354/Ei_omainen_eika_viranomainen.PDF

[44] Ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden vastaanotto ja järjestelmän kehittämistarpeet. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 29/2014.

[45] Report to the Finnish Government on the Visit to Finland Carried out by the European Committee for the Prevention of Torture and Inhuman or Degrading Treatment or Punishment (CPT) from 22 September to 2 October 2014. CPT (2015) 08.

[46] CRC/C/FIN/CO/4, kohdat 19–20

[47] Ihmisoikeuskasvatus- ja koulutus Suomessa (2014) Helsinki: Ihmisoikeuskeskus http://ihmisoikeuskeskus-fi-bin.directo.fi/@Bin/cc22175c57f88b20230e54d12e3810fd/1448445669/application/pdf/459978/IOK-Ihmisoikeuskasvatus_ja_koulutus_Suomessa_koko_raportti_0104.pdf

[48] Lastensuojelun Keskusliiton lausunto oikeusministeriölle yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistamista koskevasta luonnoksesta hallituksen esitykseksi 24.5.2013: https://www.lskl.fi/kannanotot-ja-lausunnot/lapsinakokulma-huomioitava-paremmin-yhdenvertaisuuslakiuudistuksessa/