Siirry sisältöön

Kunnilla oltava riittävät resurssit toteuttaa laadukasta oppilas- ja opiskelijahuoltoa

Lain velvoitteet on toteutettava lasten ja nuorten kannalta yhdenvertaisesti ja tasapuolisesti.

Opetus- ja kulttuuriministeriölle
OKM/47/010/2014

Lastensuojelun Keskusliiton lausunto oppilas- ja opiskelijahuoltolain muuttamista koskevasta hallituksen esitysluonnoksesta

Lastensuojelun Keskusliitto kiittää opetus- ja kulttuuriministeriötä mahdollisuudesta lausua oppilas- ja opiskelijahuoltolain muuttamista koskevasta hallituksen esitysluonnoksesta. Esitysluonnoksessa ehdotetaan oppilas- ja opiskelijahuoltolakia muutettavaksi siten, että perusopetuslain 7 § ja 8 §:ssä tarkoitetut oppilaat siirtyisivät oppilaitoksen sijaintikunnan järjestämien psykologi- ja kuraattoripalvelujen piiriin. Lisäksi oppilas- ja opiskelijahuoltolakiin ehdotetaan tehtäväksi kaksi teknisluontoista korjausta lain 19 § ja 20 §:ään. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan 1.1.2015. Laki oppilas- ja opiskelijahuollosta (1287/2013) on tullut voimaan 1.8.2014.

Lastensuojelun Keskusliitto tuo esille lausunnossaan erityisesti seuraavia näkökulmia:

  • Lastensuojelun Keskusliitto kannattaa lähtökohtaisesti esitysluonnoksen säännöstä, jonka perusteella perusopetuslain 7 § ja 8 §:ssä tarkoitettujen opetuksen järjestäjien opetuksessa olevat oppilaat siirtyisivät kunnallisten psykologi- ja kuraattoripalvelujen piiriin.
  • Lastensuojelun Keskusliitto painottaa, että kunnilla tulee olla riittävät resurssit toteuttaa oppilas- ja opiskelijahuoltoa laadukkaasti. Tämä edellyttää paitsi riittävästi ammattihenkilöitä toteuttamaan palveluita myös riittävästi aikaa lasten ja nuorten tarpeille sekä mahdollisuutta sitoutua toimimaan sekä yksilökohtaisessa oppilas- ja opiskelijahuollossa että osana kouluyhteisöä.
  • Lastensuojelun Keskusliitto esittää huolensa siitä, että oppilas- ja opiskelijahuoltolain toimeenpano kunnissa tuottaa erityisesti pienille kunnille vaikeuksia järjestää psykologi- ja kuraattoripalveluja lain edellyttämällä tavalla. Lastensuojelun osalta tilanne voi merkitä sitä, että kunnassa joudutaan kilpailemaan samoista työvoimaresursseista koulun ja lastensuojelun kesken.
  • Lastensuojelun Keskusliitto painottaa, että esimerkiksi valtion erityiskouluissa, joissa oppilaina on lapsia, joilla on tarvetta erityiseen tukeen tai ohjaukseen oppimisessaan, on erityisen tärkeää, että oppilaiden psykologi- ja kuraattoripalvelut ovat laadukkaasti järjestetty ja ammattihenkilöt toimivat keskeisesti ja kiinteästi osana kouluyhteisöä.
  • Lastensuojelun Keskusliitto pitää esitysluonnoksessa ehdotettua korjausta oppilas- ja opiskelijahuoltolain 19 § ja 20 §:ään (”opiskeluhuoltoryhmä” korvattaisiin ”monialainen asiantuntijaryhmä” käsitteellä) kannatettavana ja tärkeänä.

Perustuslain 19.3 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Lapsen oikeuksien sopimuksen (LOS) 28 artiklan mukaan lapsella on oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta sekä sairauksien hoitamiseen ja kuntoutukseen tarkoitetuista palveluista. Lapsen oikeuksien komitea on antanut nuorten terveyttä koskevan yleiskommentin[1], jossa kiinnitetään huomiota nuoruuteen vaiheena, jossa tapahtuu nopeita fyysisiä, kognitiivisia sekä sosiaalisia muutoksia. Sopijavaltioiden tulee kiinnittää riittävästi huomiota nuorten erityistarpeisiin terveydenhuollossa ja myös nuorten terveyskasvatukseen ja terveyden edistämiseen tulee kiinnittää riittävästi huomiota. Myös Euroopan neuvoston ministerikomitea on linjannut lapsiystävällisten terveydenhuollon keskeisiä näkökulmia ja tekijöitä[2].

Esitysluonnoksen perusteluissa tuodaan esille, että oppilas- ja opiskelijahuoltolain 9 §:n sääntely, joka velvoittaa, että perusopetuslain (POL) 7 § ja 8 §:ssä[3] tarkoitettujen opetuksen järjestäjien opetuksessa olevien oppilaiden psykologi- ja kuraattoripalvelujen järjestämisestä vastaa opetuksen järjestäjä, on ollut vaikeasti yhteen sovitettavissa yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain kanssa. Lain mukaan yksityisten terveydenhuoltopalveluiden tuottaminen (joihin kuuluvat myös psykologipalvelut) on aluehallintoviraston tai Valviran myöntämän luvan varaista. Voimassa oleva lainsäädäntö ei estä yksityisiä opetuksen järjestäjiä saamasta lupaa terveydenhuollon palvelujen tuottamiseksi, mutta luvan voi saada vain tietyin laissa säädetyin edellytyksin. Lupa edellyttäisi mm., että palvelujen tuottajalla on aluehallintoviraston hyväksymä vastaava johtaja, jonka on oltava terveydenhuollon ammattihenkilö sekä sitä, että käytössä olevat tilat ja laitteet ovat asianmukaisia sekä toiminnan edellyttämää, asianmukaisen koulutuksen saanutta henkilökuntaa. Myös henkilötietolaki, potilasasiakirja-asetus sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä annettu laki asettavat omat vaatimuksensa arkaluonteisia henkilötietoja sisältävien potilastietojen rekisterinpitäjälle.[4]

Lastensuojelun Keskusliitto pitää tärkeänä, että oppilas- ja opiskelijahuoltolain velvoitteet toteutuvat lasten ja nuorten kannalta yhdenvertaisesti ja tasapuolisesti.[5] Lapsen oikeuksien sopimuksen 2 artikla edellyttää, että lapsen on saatava nauttia oikeuksistaan vailla syrjintää. Nuoret itse ovat todenneet, että toimiva ja kattava opiskelijahuolto on merkittävässä asemassa myös koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisessa[6]. Oppilas- ja opiskelijahuollon toteutuminen yhdenvertaisesti sekä alueellisesti että yksittäisten koulujen ja oppilaitosten välillä on keskeinen tavoite.

Esitysluonnoksen säännös, jonka perusteella POL 7 § ja 8 §:ssä tarkoitettujen opetuksen järjestäjien opetuksessa olevat oppilaat siirtyisivät kunnallisten psykologi- ja kuraattoripalvelujen piiriin, on lähtökohtaisesti kannatettava. Monet yksityiset opetuksen ja koulutuksen järjestäjät järjestävät sekä perusopetusta että lukiokoulutusta. Esitysluonnoksessa tuodaan esille, että järjestelmä kaipaa selkeyttämistä myös siltä osin, että tällä hetkellä lukion opiskelijat ovat kunnallisten psykologi- ja kuraattoripalvelujen piirissä opetuksen järjestäjän vastatessa perusopetuksen oppilaiden psykologi- ja kuraattoripalveluista. Palveluiden kehittämisen ja kokonaisuuden kannalta yhtenäinen järjestelmä olisi parempi.

Lastensuojelun Keskusliitto pitää esitysluonnoksen säännösmuutosta perusteltuna myös siltä osin, että se helpottaa ja yhdenmukaistaa oppilas- ja opiskelijahuollon lainsäädännön toteutumisen seurantaa ja arviointia. Lisäksi myös oppilas- ja opiskelijahuollon valvontaa on mahdollista tehostaa ja yhdenmukaistaa. Lastensuojelun Keskusliitto haluaa myös tuoda esille, että vaikka yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain velvoitteet tuovat ongelmia yksityisen opetuksen ja koulutuksen järjestäjille oppilas- ja opiskeluhuollon järjestämisessä, laki on kuitenkin tärkeä osa terveydenhuollon lainsäädäntöä, jolla varmistetaan yksityisten terveydenhuoltopalveluiden laatua ja turvataan potilaille ja terveydenhuollon asiakkaille asianmukaiset palvelut, joita on mahdollista valvoa ja seurata.

Vaikka ehdotettu lakimuutos on perusteltu, Lastensuojelun Keskusliitto kuitenkin painottaa, että kunnilla on oltava riittävästi resursseja toteuttaa oppilas- ja opiskelijahuoltopalveluita laadukkaasti. Tämä edellyttää paitsi riittävästi ammattihenkilöitä toteuttamaan palveluita myös riittävästi aikaa lasten ja nuorten tarpeille sekä mahdollisuutta sitoutua toimimaan sekä yksilökohtaisessa oppilas- ja opiskelijahuollossa että osana kouluyhteisöä.[7] Kuntaliiton kyselyn[8] mukaan oppilas- ja opiskelijahuoltolain toimeenpanon tilanne on kunnissa huolestuttava, sillä henkilöstön saatavuudessa on ongelmia. Vain vajaa viidesosa kyselyn vastaajista arvioi psykologeja olevan saatavilla täysin riittävästi ja hieman yli kolmannes vastanneista arvioi kunnalla olevan mahdollisuuksia saada täysin riittävästi vastaavia kuraattoreja oppilas- ja opiskelijahuollon toimintaan. Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon ja hallintoviranomaisten toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu (LOS 3 artikla), mikä edellyttää lapsivaikutusten arviointia.

Nuoret ovat tuoneet esille[9], että koulupsykologille ja kuraattorille hakeutumista voi estää se, että tehtäviä hoitava ihminen ei ole kouluyhteisössä läsnä tai tunnettu eikä hänen tehtävistään ole nuorille riittävästi kerrottu.[10] Luottamussuhteen syntymisen kannalta on tärkeää, että lapset ja nuoret tietävät palveluista ja niiden sisällöstä sekä tuntevat ammattihenkilöt, jolloin yhteydenotto heihin on helpompaa. Olennaista on oppilas- ja opiskelijahuollon henkilöstön riittävä läsnäolo kouluyhteisössä. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden merkitystä kouluyhteisössä on korostanut myös YK:n lapsen oikeuksien komitea kesällä 2011 Suomen valtiolle antamissaan suosituksissa[11].

Nuoret ovat myös todenneet, että yksi suurimpia epäkohtia oppilas- ja opiskelijahuoltoon liittyen on riittävän tiedotuksen puute. Oppilaat eivät välttämättä tiedä, milloin on mahdollista päästä psykologin vastaanotolle, millaisissa asioissa voi kääntyä kuraattorin puoleen ja oppilashuollosta kaivattiin yleisellä tasolla selkeämpää tiedotusta[12].

Lastensuojelun Keskusliitto painottaa, että esimerkiksi valtion erityiskouluissa, joissa oppilaina on lapsia, joilla on tarvetta erityisiin oppimisjärjestelyihin, on erityisen tärkeää, että oppilaiden psykologi- ja kuraattoripalvelut ovat laadukkaasti järjestetty. Ammattihenkilöillä tulee olla ymmärrys oppimiseensa erityistä ohjausta ja tukea tarvitsevien, vammaisten tai pitkäaikaissairaiden lasten tarpeista ja asiantuntemusta työskennellä esimerkiksi vaihtoehtoisia kommunikaatiomenetelmiä käyttävien tai runsaasti aikaa vuorovaikutustilanteessa tarvitsevien lasten kanssa. Erityiskouluissa psykologin ja kuraattorin rooli oppilas- ja opiskelijahuollon moniammatillisen tiimin jäsenenä korostuu. Ammattihenkilöiden pysyvyys ja riittävät aikaresurssit oppilas- ja opiskelijahuollon tehtäviin ovat keskeisiä toiminnan onnistumisen kannalta.

Esimerkiksi Helsingissä toimiva Ruskeasuon koulu[13], joka tarjoaa opetusta liikuntavammaisille, monivammaisille ja pitkäaikaissairaille lapsille ja nuorille Etelä-Suomen alueelta, järjestää oppilashuoltopalveluita kiinteänä osana koulun toiminnan kokonaisuutta ja oppilashuolto on selkeästi kytköksissä perustyöhön. Tämä mahdollistaa myös tehokkaan ennaltaehkäisevän oppilashuollon toteutumisen. Jotta moniammatillinen tiimityöskentely voi täysimääräisesti toteutua, ammattihenkilöiden tulee tuntea koulun toiminta ja ymmärtää erityistä tukea tarvitsevien lasten tarpeita.

Esitysluonnoksessa ehdotetaan myös muutosta oppilas- ja opiskelijahuoltolain 19 § ja 20 §:ään. Lain valmistelun aikana pidettiin tärkeänä, että opiskelijan yksityisyyden suojaamiseksi yksittäistä opiskelijaa koskevaa asiaa ei käsitellä muissa ryhmissä kuin lain 14.4 §:ssä tarkoitetussa monialaisessa asiantuntijaryhmässä. Säännöksiin jäi kuitenkin virheellinen sanamuoto, joka nyt esitysluonnoksessa korjattaisiin: ”opiskeluhuoltoryhmä” korvattaisiin ”monialainen asiantuntijaryhmä” käsitteellä. Lastensuojelun Keskusliitto pitää muutosehdotusta perusteltuna ja tärkeänä opiskelijan yksityisyyden suojaamiseksi.

Lausunnon keskeinen sisältö

Lastensuojelun Keskusliitto kannattaa lähtökohtaisesti oppilas- ja opiskelijahuoltolain muuttamista koskevassa hallituksen esitysluonnoksessa ehdotettua säännöstä, jonka perusteella perusopetuslain 7 § ja 8 §:ssä tarkoitettujen opetuksen järjestäjien opetuksessa olevat oppilaat siirtyisivät kunnallisten psykologi- ja kuraattoripalvelujen piiriin.

Lastensuojelun Keskusliitto painottaa, että kunnilla tulee olla riittävät resurssit toteuttaa oppilas- ja opiskelijahuoltoa laadukkaasti. Tämä edellyttää paitsi riittävästi ammattihenkilöitä toteuttamaan palveluita myös riittävästi aikaa lasten ja nuorten tarpeille sekä mahdollisuutta sitoutua toimimaan sekä yksilökohtaisessa oppilas- ja opiskelijahuollossa että osana kouluyhteisöä.

Lastensuojelun Keskusliitto toteaa, että esimerkiksi valtion erityiskouluissa, joissa oppilaina on lapsia, joilla on tarvetta erityiseen tukeen tai ohjaukseen oppimisessaan, on erityisen tärkeää, että oppilaiden psykologi- ja kuraattoripalvelut ovat laadukkaasti järjestetty ja ammattihenkilöt toimivat keskeisesti ja kiinteästi osana kouluyhteisöä.

Lastensuojelun Keskusliitto pitää oppilas- ja opiskelijahuoltolain 19 § ja 20 §:n sanamuotojen korjausta esitysluonnoksen mukaisesti (”opiskeluhuoltoryhmä” korvattaisiin ”monialainen asiantuntijaryhmä” käsitteellä) perusteltuna ja tärkeänä.

[1] CRC/GC/2003/4. Adolescent health and development in the context of the Convention on the Rights of the Child.

[2] Council of Europe guidelines on child-friendly health care. http://www.coe.int/t/dg3/children/keyLegalTexts/PREMS124412_GBR_2029_GuidelinesHealthCare_BAT_A4_WEB.pdf

[3] Perusopetuslain 7 § Rekisteröity yhteisö tai säätiö opetuksen järjestäjänä ja 8 § Valtio opetuksen järjestäjänä.

[4] Asiasta tehty kirjallinen kysymys 352/2014 vp – Sari Sarkomaa /kok ym. ”Oppilas- ja opiskelijahuoltolain mukaisten psykologi- ja kuraattoripalveluiden järjestäminen ei-kunnallisissa oppilaitoksissa”. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Documents/kk_352+2014.pdf

[5] Kts. myös Kirjallinen kysymys 313/2010 vp – Leena Rauhala /kd Yksityiskoulujen oppilashuollon turvaaminen. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Documents/kk_313+2010.pdf

[6] Lapsiasiavaltuutetun lausunto hallituksen esitysluonnoksesta laiksi oppilas ja opiskelijahuollosta 21.1.2013 http://lapsiasia.fi/tata-mielta/lausunnot-2/lausunnot-2013/lapsiasiavaltuutetun-lausunto-hallituksen-esitysluonnoksesta-laiksi-oppilas-ja-opiskelijahuollosta/

[7] Resurssipulan liittyen nuoret itse ovat tuoneet esille, ettei koulussa ole esimerkiksi koulukuraattorin tai -psykologin palveluja tai todenneet terveydenhoitajan tekevän koulussa vain terveystarkastuksia, koska hänellä ei ole aikaa muuhun työhön. MLL:n lasten ja nuorten puhelimen ja netin vuosiraportti 2011.